Hävettääkö sinua puhua englantia suomalaisten kuullen?
Mutta ei seurassa, jossa on pelkkiä ulkomaalaisia? Tuntuu nimittäin olevan yleistä. Minkä takia suomalaiset haluavat ylläpitää tällaista kollektiivista häpeän ilmapiiriä, vaikka se estää meitä kehittymästä ja vaikka puhumme keskimäärin hyvää englantia? Miksi se on niin hiton noloa, jos ei osaa täydellistä brittiläisen yläluokan aksenttia tai kieliopissa on hiomisen varaa?
Kommentit (36)
Ei hävetä. Mulle juuri sanottiin, että puhun sitä ilman aksenttia. Mies eritoteen toisti, että kuulostan ihan englantilaiselta.
ei hävetä. niinku ei paljo muukaan.
Ei minua haveta. Puhun hyvää englantia, yksi syntyperäinen enkku oli juuri kehunut kielitaitoani.
Ei hävetä, koska englanninkieleni on natiivin tasolla.
Ei hävetä vaikka en puhukaan täydellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Ei hävetä. Mulle juuri sanottiin, että puhun sitä ilman aksenttia. Mies eritoteen toisti, että kuulostan ihan englantilaiselta.
Olen siis asunut ulkomailla 20 vuotta ja se takia nuo kehut.
Joo ei hävetä, puhun töissä avokonttorissa joka työpäivä. Kun aloitin, niin jännitti.
Ei hävetä. En taatusti sitä erinomaisesti, mutta toistaiseksi olen englannillani pärjännyt ja asiani hoidettua, jotka ovat olleet uskoakseni ollut helpointa ja mutkattominta hoitaa englanniksi.
Äidinkieleni on suomi, ei mun etes tartte osata enkkua :)
Hävettää. Olen asunut Briteissä ja minulla on ulkomaalainen puoliso, jonka kanssa kotikieli oli ensimmäiset vuodet englanti. Silti maailmaan mahtuu näitä hyvällä aksentilla siunattuja suomalaisia, jotka vaivoin pystyvät peittämään hihityksensä, vaikka kielioppi ja sanavarasto on vähän niin ja näin.
Ei tiedä pitäisikö yrittää puhua niin hyvää englantia kuin osaa, vaikka tietää tekevänsä pakosti lausumisvirheitä, vai pitäisikö puhua tahallaan hieman huonosti, jolloin virheet eivät hävetä yhtä paljon.
Hävettää, mutta vain siksi, että puhun sujuvaa englantia suhteellisen nopeasti, eivätkä monet suomalaiset ymmärrä sitä....
Ei minua hävetä, vaikka varmaan teen virheitä. Mutta saan asiani esitettyä, ja tulen ymmärretyksi. En pelkää puhua sitä englanninkielisten kanssa, enkä muun kielisten kanssa.
Ei lainkaan. Minulla on brittimies, jonka kanssa on pakko puhua englantia ihmisten kuullen. :) Omilla virheille olen oppinut jo nauramaan. Olemme naimisissa ja kahden lapsen vanhemmat, mutta minulla on edellen sanoja, joiden lausuminen tuottaa vaikeuksia, esim. Worcestershire, turquoise, deteriorate.. Olen huomannut monen muun suomalaisen puhuvan parempaa enkkua kuin itse vaikkei perhe/kaveri/tuttavapiirin edes kuuluisi enkkua puhuvaa. Toisaalta mun brittimies ei osaa lausua kunnolla r-kirjainta ja suomea puhuessaan esim. kirjahylly on "kirjahullu" r-vikaisesti lausuen... Joten ollaan tasoissa, mutta kumpaakaan ei ihmeemmin nolota.
Hävettää ja juttu onkin siinä että kuulijoista suurin osa huomaa ja tietää mahdolliset virheet heti tai sitten ovat yksinkertaisesti parempia. En koe olevani huono, mutta en niin hyvin osaa että kehtaisin taitojani näytellä parempien seurassa. Suomessa tahtoo olla aika kova vaativuustaso. Täällä pidetään junttina heti jos tehdään virhe kun kyseessä on englanti. Täällä palstallakin huomaa, jos joku kysyy käännöstä, että haukutaan AP sekä kääntäjät lyttyyn jo pelkästään siitä jos käännös on liian yksinkertainen. Jopa how are you? -kysymykseen ei kelvannut vastaus i'm fine thanks, you? Liian yksinkertaista, vaikka ymmärretyksi tulee hyvin ja näin opetetaan jo kolmannella luokalla jolloin englannin opiskelu alkaa.
Ei täällä uskalla puhua siksi että heti tuomitaan, koska oletus on että pitää osata lähes natiivisti. Jos ei suoraan niin ainakin pään sisällä. Olet huono englannissa jos kirjoitat englannin yo:sta M huonomman, vaikka todellisuudessa pelkästään läpipääsy jo kertoo että sitä englantia kyllä osataan, paitsi Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Ei hävetä, koska englanninkieleni on natiivin tasolla.
Minka englanninkielisen maan natiivin tasolla? Mina asun USAssa ja minulle on tuskaa kuunnella brittien honotusta, usein ei saa mitaan selvaa. Aksentti sekin on.
Ei, mulla menee just päinvastoin. Suomalaisten kanssa ei hävetä. Muitten ulkkisten kuin anglojen kanssa ei myöskään hävetä.
Mutta anglojen kanssa sitten kyllä tuntuu vaikealta. Naureskelevat aksentilleni, että kuulostan siltä kuin olisin natiivi mutta yrittäisin teeskennellä BBC-englantia puhuvaa brittiä vaikken ole. Tähän on tosi vaikea suhtautua, en tiedä yhtään mitä ajatella tai tehdä asialle. Munkin korvia särkee teennäiset ja oudot aksentit englannissa, ja tuntuu inhottavalta ajatella kuulostavansa siltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei hävetä, koska englanninkieleni on natiivin tasolla.
Minka englanninkielisen maan natiivin tasolla? Mina asun USAssa ja minulle on tuskaa kuunnella brittien honotusta, usein ei saa mitaan selvaa. Aksentti sekin on.
Eiköhän kaikkien englanninkielisten maiden natiivit puhujat puhu sitä englantia suunnilleen samalla tasolla. Varmaan vähän huonommin kuin suomalaiset osaavat suomea, kun heillä on vähemmän tasokkaat koulutusjärjestelmät.
Kyllä! Olen luullut olevani ainoa. Tykkään saada käyttää englantiani, joka on kaukana täydellisestä, mutta en muiden suomalaisten kuullen.
Ei, koska puhun sitä hyvin.