Voitko olla varma ettet ole kuollut?

Vierailija kirjoitti:

Jos emme ole elossa, mitä merkitystå sillä on verrattuna siihen että olisimme? Tekeekö se meidän todellisuudesta jotenkin vähemmän todellista jos selviää ettei se ole oikea todellisuus suhteutettuna johonkin muuhun? Me olemme täällä tässä ja nyt vaikka olisimme koodi ohjelmistossa tai aivot lasikupissa joka sähköshokkien avulla pakotetaan kuvittelemaan kaiken.

Eihän unen alkuvaiheessakaan tiedä olevansa epätodellisuudessa koska havainnot ja tunteet tuntuvat todellisilta. Joten miksei voisi olla jotain tätäkin todellisempaa.

Hyvä viesti, mutta ei mielestäni vastaa otsikkoon, kun kysymys oli kuolemasta.

Itse olen aina eniten pelännyt kauhuleffoja, joissa joku on kuollut tietämättään, kuten the others tai kuudes aisti. Eli ei, en voi olla varma, ja aina välillä se pelottaa, mutta toisaalta yritän ajatella että olemassaoloni on minulle yhtä merkityksellistä, oli se sitten minkälaista muodoltaan tahansa.

Kiinnnostava näkökulma. Olen käyttänyt jo jonkin aikaa sanontaa, että olen välitilassa. Olen ajatellut, että olen kuollut jo ja siirtymässä seuraavaan vaiheeseen. Minulla on perhe ympärilläni, mutta minulla ei ole siihen mitään henkistä yhteyttä, kuten ei mihinkään muuhunkaan. Usein koen tilanteen ulkoilemassa, että kaikki ympärilläni on kadonnut,-täydellinen hiljaisuus...luontokaan ei anna mitään merkkejä. Joskus on voimakas kokemus, että toiset eivät noteeraa...huomaa...kuule...välitä. Menin huoltamolle istumaan ja olin totaalisen hämilläni, ettei tämä ole enää totta. Välissä tipahdan menneisyyteen kymmeniä vuosia taaksepäin 1970-luvulle saakka ja koen kaikki niinkuin silloin. Jään pitkäksi aikaa tähän menneisyyteen, jossa ei ole nykyhetkeä. Niin, onko sillä eroa onko kuollut vaan elossa? Taisin kuolla jo ajat sitten.

Haisen hyvälle, tai en ainakaan pahalle, joten en ole kalmo.