Käyn psykoterapiassa. Miksei kukaan ikinä kysy siitä mitään?

Kävin joskus itsekin, enemmän ihmettelin sitä, kun terapisti ei koskaan kysynyt multa mitään.

Miksi sä heille kertoisit? Toi on sun yksityisasia? Ei mullekaan tulisi mieleen udella keneltäkään tommosia asioita?

Ehkä tuo on sun syy käydä siellä? Läheiset eivät välitä.

No kyllähän ne tietää, eli mitä kysyisi?

Vierailija kirjoitti:

Kävin joskus itsekin, enemmän ihmettelin sitä, kun terapisti ei koskaan kysynyt multa mitään.

Olen myös joskus käynyt tällaisilla hoitajilla, jotka lähinnä kuuntelevat vaiti kysymättä juuri mitään. Ja kommentitkin voivat olla tyyliä "aivan" tai "hienoa". Ei se hirveästi auta asioiden työstämisessä.

Ap

En kyllä viittis kysellä. Oletan, että tyyppi kertoo, jos ei kerro oletan, että ei halua kertoa. Hullujen mielenliikkeitä on hankala arvioida joten, vaikka ois läheisestä kyse niin en utele.

Ei kiinnosta kysellä. Kerro itse, jos haluat. Läheiset eivät ole terapeuttejasi. Tätä on liikaa tänä päivänä, ei jaksa kysellä. Jokaisella on ongelmansa ja joka toinen käy terapeutilla.

Siksihän terapiassa käydään ettei lähipiiriä tarvitse rasittaa asioilla jotka on parasta työstää ammattilaisen kanssa. Itse en halua tietää mitä paras ystäväni terapiassa pohtii. Minun tehtäväni on olla ystävä eikä terapeutti. En halua tietää sairauksienkaan hoidosta täsmällisemmin. Riittää että tiedän että asioita hoidetaan. Ja kannustan tietenkin jatkamaan

Vierailija kirjoitti:

Miksi sä heille kertoisit? Toi on sun yksityisasia? Ei mullekaan tulisi mieleen udella keneltäkään tommosia asioita?

No kuvittelisin, että läheiset saattaisivat haluta kuulla onko jotain edistystä voinnissa tapahtunut. Terapiassa olen nimittäin käynyt jo pitkään.

Ap

Se on vaikea aihe. Ja hyvin henkilökohtainen. Fyysinen sairaus on ehkä helpompi käsittää, toisen ihmisen mieleen taas "ei voi nähdä", se on niin jokaisen oma asia. Monet ehkä pelkäävät loukkaavansa. Olen itse käynyt psykoterapiassa ja vaikea kuvitella että alkaisin muilta terapiassa käyviltä utelemaan siitä. Toki jos joku kertoo siitä itse niin keskustelen mielelläni.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä tuo on sun syy käydä siellä? Läheiset eivät välitä.

Niin... tältä välillä tuntuu.

Ap

Niin, kai siksi, että psykoterapiassa hoidetaan tunteita ja ajatuksia, käsitellään yksityiselämän kokemuksia. Niistä ei ole tapana udella, ei terveeltä eikä mieleltään sairaalta.

Sen sijaan fyysiset sairaudet koetaan vähemmän intiimeiksi, toki nyt niissäkin on kiusallisempia ja vähemmän kiusallisia. Jostain peräsuolisyövästä, avanteista ja vaikkapa impotenssista kukaan ei utele.

Eli en nyt lähtisi vetämään semmoisia johtopäätöksiä, että mielen sairaudet olisivat häpeällisiä tms., ne vain koetan enemmän yksityisen piiriin liittyviksi, koska tunteita yms.

Tosin kyllä mä voisin kaverilta hyvin kysyä - ja olen kysynytkin - onko hän ollut tyytyväinen terapeuttiinsa, montako kertaa viikossa käy yms. yleisemmän tason tietoa. Mutta terapian sisällöstä en kyselisi, kertokoot jos haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sä heille kertoisit? Toi on sun yksityisasia? Ei mullekaan tulisi mieleen udella keneltäkään tommosia asioita?

No kuvittelisin, että läheiset saattaisivat haluta kuulla onko jotain edistystä voinnissa tapahtunut. Terapiassa olen nimittäin käynyt jo pitkään.

Ap

Juu, tiedetään. Edistystä ei kyllä ole tapahtunut, joten kankkulan kaivoon on nekin rahat valuneet.

Ehkä siinä on vähän sitäkin, että ei haluata kovin mittavaa avautumista. En minä ainakaan kysele ihmiseltä, jolla on taipumus aloittaa tuntikausien ilmainen terapiasessio ja valuttaa kaikki itsetuhoiset fiiliksensä ja lapsuuden traumansa toisen niskaan.

En ole psykiatri, enkä halua sellaiseen rooliin joutuakaan, koska saattaisin maallikkona sanoa jotakin, josta on haittaa.

Minkä lisäksi tuo on kuulijalle hemmetin raskasta kuunneltavaa.

Hmm...mun paras ystävä kävi terapiassa ja en kyllä kehdannut kysyä häneltä terapian sisällöstä mitään ennen kuin hän itse oli kertonut jotain, ja senkin jälkeen olin varovainen kysymyksissäni. En halunnut asettaa häntä tilanteeseen jossa hänen täytyisi joko kertoa minulle jotain intiimiä mitä hän ei haluaisi kertoa tai kieltäytyä kertomasta (hänen on vaikea sanoa ihmisille "ei").

Tietysti kysyin jotain "koetsä sen auttavan?" Mutta en sisällöstä.

Ei ihmiset halua kuulla sellaisesta. Kivempi puhua siitä millaset kengät ne juuri osti.

Kunnioittavat sun yksityisyyttä

Vierailija kirjoitti:

Ei kiinnosta kysellä. Kerro itse, jos haluat. Läheiset eivät ole terapeuttejasi. Tätä on liikaa tänä päivänä, ei jaksa kysellä. Jokaisella on ongelmansa ja joka toinen käy terapeutilla.

Ei ainakaan omasta lähipiiristä käy. Eräskin sukulainen on usein todennut minulle, että voisihan sitä kaikenlaisesta käydä puhumassa, mutta ettei mene, koska hän ei hullun leimaa halua.

Ap

On epäkohteliasta udella henkilökohtaisia asioita. En utelisi syöpähoidoistakaan. Ihminen kertoo jos haluaa kertoa. Etenkin pitkäaikaissairas voi olla kyllästynyt puhumaan sairaudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Hmm...mun paras ystävä kävi terapiassa ja en kyllä kehdannut kysyä häneltä terapian sisällöstä mitään ennen kuin hän itse oli kertonut jotain, ja senkin jälkeen olin varovainen kysymyksissäni. En halunnut asettaa häntä tilanteeseen jossa hänen täytyisi joko kertoa minulle jotain intiimiä mitä hän ei haluaisi kertoa tai kieltäytyä kertomasta (hänen on vaikea sanoa ihmisille "ei").

Tietysti kysyin jotain "koetsä sen auttavan?" Mutta en sisällöstä.

Minulta ei kysytä edes tämän verran. Minuun suhtaudutaan siten, että olen ihan ok, vaikka olenkin "perheen oma hullu". Mutta siis hullu sillä tavalla, ettei asiasta tarvitse ikinä puhua tai edes olla varsinaisesti kuulevinaan jos mainitsen vaikka puolivahingossa käyneeni terapiassa ennen uimaan menoa yms.

Ap