Käyn psykoterapiassa. Miksei kukaan ikinä kysy siitä mitään?

Ap, I feel you! Käyn myös toista vuotta terapiassa, eikä kukaan muu kuin puolisoni tunnu olevan kiinnostunut siitä, vaikka avoimeksi ihmiseksi itseni koen eli mielelläni vastaisinkin, jos joku kysyisi. Terapia ja siellä käsiteltävät asiat ovat niin iso osa elämääni tällä hetkellä, että tuntuu kuin jättäisin puolet elämästäni kertomatta läheisteni kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Siksihän terapiassa käydään ettei lähipiiriä tarvitse rasittaa asioilla jotka on parasta työstää ammattilaisen kanssa. Itse en halua tietää mitä paras ystäväni terapiassa pohtii. Minun tehtäväni on olla ystävä eikä terapeutti. En halua tietää sairauksienkaan hoidosta täsmällisemmin. Riittää että tiedän että asioita hoidetaan. Ja kannustan tietenkin jatkamaan

Minulle sanottiin ennen terapian aloittamista, että terapeutti nauhoittaa keskustelut ja jälkikäteen kiristää niillä... että kannattaisi miettiä meneekö keskustelemaan.

Ap

Ikävä sanoa tämä ääneen, mutta kuulostat aika huomionhakuiselta tuon terapiasi kanssa. Tuollainen voi olla hirvittävän energiaasyövää, joten ymmärrän läheisiäsi. Arvosta sinäkin heidän päätöstä!

Ap; minkä suuntaisessa psykoterapiassa käyt? Terapeuttisi koulutus? Miten usein käyt?

Vierailija kirjoitti:

Ikävä sanoa tämä ääneen, mutta kuulostat aika huomionhakuiselta tuon terapiasi kanssa. Tuollainen voi olla hirvittävän energiaasyövää, joten ymmärrän läheisiäsi. Arvosta sinäkin heidän päätöstä!

Arvasin että tulee tämäntapainen kommentti. Voin vakuuttaa sinulle, että en ole livenä yksi yhteen aivan samanlainen kuin täällä keskustellessani.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ap, I feel you! Käyn myös toista vuotta terapiassa, eikä kukaan muu kuin puolisoni tunnu olevan kiinnostunut siitä, vaikka avoimeksi ihmiseksi itseni koen eli mielelläni vastaisinkin, jos joku kysyisi. Terapia ja siellä käsiteltävät asiat ovat niin iso osa elämääni tällä hetkellä, että tuntuu kuin jättäisin puolet elämästäni kertomatta läheisteni kanssa.

Huojentavaa kuulla, että muilla on myös tällaisia samanlaisia kokemuksia. Tuo totaalinen hiljaisuus asian ympärillä käy aika raskaaksi sen jatkuessa vuosia.

Ap

Tyttärelleni terapeutti sanoi, että terapiassa käsiteltyjä juttuja ei pidä alkaa puhua myös ystävien yms. kanssa. Häiritsee terapia prosessia.

Ai niinku: "Mites sulla siellä psykoterapiassa?"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kiinnosta kysellä. Kerro itse, jos haluat. Läheiset eivät ole terapeuttejasi. Tätä on liikaa tänä päivänä, ei jaksa kysellä. Jokaisella on ongelmansa ja joka toinen käy terapeutilla.

Ei ainakaan omasta lähipiiristä käy. Eräskin sukulainen on usein todennut minulle, että voisihan sitä kaikenlaisesta käydä puhumassa, mutta ettei mene, koska hän ei hullun leimaa halua.

Ap

Jatkan tätä, koska omassa lähipiirissäni on useita, joilla on mt-ongelmia. Puhuvat asiasta, jos haluavat. En halua painostaa ja ahdistaa kyselemällä. Ymmärrät ehkä senkin? Yleensä näkee ensisilmäyksellä sen, että onko hyvä vai huono päivä. Yritän olla "tavallinen", en ahdistava kyylä. En tiedä, toiminko oikein, mutta en edelleenkään ole terapeutti. Olen huomannut, että puhuvat silloin, kun haluavat. Älä syyllistä läheisiäsi, puhu itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sä heille kertoisit? Toi on sun yksityisasia? Ei mullekaan tulisi mieleen udella keneltäkään tommosia asioita?

No kuvittelisin, että läheiset saattaisivat haluta kuulla onko jotain edistystä voinnissa tapahtunut. Terapiassa olen nimittäin käynyt jo pitkään.

Ap

Juu, tiedetään. Edistystä ei kyllä ole tapahtunut, joten kankkulan kaivoon on nekin rahat valuneet.

Sanoo ilmeisesti sellainen ihminen, joka ei missään tapauksessa mielenterveyttään menisi hoitamaan ammattilaisten kanssa, olisi vaikka mikä kriisi päällä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kiinnosta kysellä. Kerro itse, jos haluat. Läheiset eivät ole terapeuttejasi. Tätä on liikaa tänä päivänä, ei jaksa kysellä. Jokaisella on ongelmansa ja joka toinen käy terapeutilla.

Ei ainakaan omasta lähipiiristä käy. Eräskin sukulainen on usein todennut minulle, että voisihan sitä kaikenlaisesta käydä puhumassa, mutta ettei mene, koska hän ei hullun leimaa halua.

Ap

Jatkan tätä, koska omassa lähipiirissäni on useita, joilla on mt-ongelmia. Puhuvat asiasta, jos haluavat. En halua painostaa ja ahdistaa kyselemällä. Ymmärrät ehkä senkin? Yleensä näkee ensisilmäyksellä sen, että onko hyvä vai huono päivä. Yritän olla "tavallinen", en ahdistava kyylä. En tiedä, toiminko oikein, mutta en edelleenkään ole terapeutti. Olen huomannut, että puhuvat silloin, kun haluavat. Älä syyllistä läheisiäsi, puhu itse.

Kuten jo aiemmin tässä mainitsin, niin jos puhun asiasta jotakin, saan vastaani täydellisen hiljaisuuden. Joka jatkuu aina siihen asti, kunnes joku kysyy vaikka laitetaanko sauna päälle tai onko postimerkkikokoelmaan tullut uusia merkkejä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ei ihmiset halua kuulla sellaisesta. Kivempi puhua siitä millaset kengät ne juuri osti.

En tietenkään halua muuttaa läheisiä ihmissuhteita terapiasuhteiksi, mutta minusta on silti tosi tylyä ettei tästä aiheesta voida ikinä puhua mitään. Olen kuitenkin itse valmis kuuntelemaan muiden juttuja aiheesta kuin aiheesta.

Ap

Hmmm.. No mä oon käynyt 3 vuotta. Jotkut läheiset tietää, mutta ei me mun terapiasta puhuta. Joskus joku on kysynyt, että millaista se on. Jos haluaisin terapiastani puhua, niin ottaisin asian esiin läheisten kanssa ja juttelisin siitä. En olettaisi, että mun läheiset kysyy siitä. Terapia on sinänsä erillainen kuin esim. Syöpähoidot, jotka usein on aggressiivisia ja valtaavat koko elämän. Terapia on osa sun elämää.

Mä saan ainakin jauhaa mun terapeutin kanssa ihan tarpeeksi ja olen välillä tosi kovilla, ihana välillä jutella ihan normiasioista ja miettiä jotain muuta kuin omaa sekaisin olevaa päätäni.

Jos haluat puhua terapiasta ota se esille. Mielenterveyteen liittyvät ongelmat koetaan monesti hyvin henkilökohtaisena ja vaikeina, ja toisaalta mulle oli ainakin helpotus etten ollut joka paikassa se masentunut vaan ihmiset uskalsi jutella mulle ihan normeja.

Mulla on psykoterapiassa käyneitä ja käyviä ystäviä, joilta en ikinä ole kysynyt mitään heidän terapiakäyntiensä sisällöstä. Ei se kuulu mulle. Samoin en itsekään puhunut terapiastani muille, kun terapiassa kävin.

Jos kysyy ja saa sinulta vastauksen niin tämä tietysti vaatii jonkun kommentin, mutta se on helposti maallikkopsykologin puoskarointia.

Minulta on lähinnä kyselleet sellaiset ihmiset, joilla itsellääkäin on kokemusta psykoterapiasta. Silloin on ollut mielenkiintoista vertailla kokemuksia ja jutella esim. eri terapiasuuntauksista. En ole kokenut että fyysisten sairauksieni hoidosta olisi aina kysytty jotain. Ihan vastaavasti niiden kohdalla jotkut ihmiset ovat uteliaita ja jotkut hienotunteisesti eivät halua kysellä sen enempää kun asia tulee ilmi. 

"Tyttärelleni terapeutti sanoi, että terapiassa käsiteltyjä juttuja ei pidä alkaa puhua myös ystävien yms. kanssa. Häiritsee terapia prosessia."

Minkä ihmeen puoskarin vastaanotolla tyttäresi käy? Minun terapeuttini (koulutukseltaan psykiatri ja psykologi) kannustaa puhumaan myös lähipiirille, terapeutin tuki yksin ei riitä eikä sen ole tarkoituskaan riittää. Jonain päivänä psykoterapia loppuu.

Vierailija kirjoitti:

"Tyttärelleni terapeutti sanoi, että terapiassa käsiteltyjä juttuja ei pidä alkaa puhua myös ystävien yms. kanssa. Häiritsee terapia prosessia."

Minkä ihmeen puoskarin vastaanotolla tyttäresi käy? Minun terapeuttini (koulutukseltaan psykiatri ja psykologi) kannustaa puhumaan myös lähipiirille, terapeutin tuki yksin ei riitä eikä sen ole tarkoituskaan riittää. Jonain päivänä psykoterapia loppuu.

Minulle myös terapeutti korosti sitä, että vaikeita kokemuksia olisi hyvä pyrkiä käymään läpi niissä mukana olleiden ihmisten kanssa (jos heillä siihen valmiuksia on). Ei vain reaktioista päätellen vaikuta olevan.

Välillä muistutan itseäni yksinäisyyden tunteen iskiessä päälle, että Albert Einstein

on sanonut näin: "Emme voi ratkaista ongelmia ajattelemalla samalla tavalla kuin silloin, kun loimme ne."

Joten jatkan yksin tätä matkaani. Minulla on valmiudet ottaa vastaan terapeutin tarjoama apu, vaikka läheiset eivät tällä matkallani kohti parempaa mielenterveyttä olisikaan tukenani niin paljon kuin toivon.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ai niinku: "Mites sulla siellä psykoterapiassa?"

Miksei? Itsehän voin päättää miten paljon kysyjälle haluan asiasta kertoa.

Ap