Miksi mun KAIKKI poikaystävät ovat jättäneet mut jonkun kuukauden seurustelun jälkeen?
Olen käsittääkseni ihan ok vaimoainesta kuitenkin, teen hyvää ruokaa, olen sivistynyt ja seikkailunhaluinen jne. Kukaan ei vaan tahdo viettää arkea kanssani :(
Kommentit (24)
Olet erittäin tyhmä ja huono sängyssä. Lahna.
Vierailija kirjoitti:
Olet erittäin tyhmä ja huono sängyssä. Lahna.
Ei, päinvastoin molemmille väitteille.
Tässä tulee tylsiä ohjeita, mutta koeta.
1) älä ole liian sivistynyt eli älä luennoi. Kuuntele.
2) älä päällepäsmää eli ole liian seikkailunhaluinen
3) älä yritä liikaa
4) älä pomota
Tsemppiä ja lykkyä tykö!
Kelpuutat vain liian korkeatasoisia miehiä.
Ei tavismiehellä ole varaa jättää ketään..
Vierailija kirjoitti:
Tässä tulee tylsiä ohjeita, mutta koeta.
1) älä ole liian sivistynyt eli älä luennoi. Kuuntele.
2) älä päällepäsmää eli ole liian seikkailunhaluinen
3) älä yritä liikaa
4) älä pomotaTsemppiä ja lykkyä tykö!
Ai ihanko totta sillä saa pysyvän parisuhteen ettei yritä liikaa? Mitä se liikaa yrittäminen sitten on? En oikein noita muitakaan osaa allekirjoittaa itseeni sopiviksi väitteiksi...
Vierailija kirjoitti:
Kelpuutat vain liian korkeatasoisia miehiä.
Ei tavismiehellä ole varaa jättää ketään..
Ei vaan exiin on mahtunut ties millaista ongelmatapaustakin. Kukaan ei ole ollut korkeakoulutettu niin kuin en ole itsekään. Kuvittelin että olimme suht samalla viivalla.
Naiset haluavat että miehellä on paljon seksikokemuksia, ja että mies on "pelimies"
Kyse on siis opetetusta asiasta, joka miehille opetetaan, ja jonka elämä myös opettaa.
Silloin monilla miehillä on mieluisaa hypätä kukasta kukkaan, jos vain mahdollisuuksia on, sen sijaan että olisi pysyvä suhde. Vaikka moni hyvä suhde meneekin poikki, ja mitään parempaa ei se uusi suhde tarjoa
Ole oma itsesi. Oikea tulee jos on tullakseen, mutta näytteleminen rasittaa enemmän kuin yksinolo. Ehkä nuo ovat olleet vain sen yhden perässä?
Toki huomioit toista mutta annat myös tilaa vaikka tuo tilan antaminen voi olla alussa vaikeaa.
Takerrutko liikaa? Laitteletko koko ajan tekstiviestiä, ehdotat koko ajan tapaamista? Annatko miehenkin tehdä aloitteita? Alkoiko juttunne yhden illan jutusta vai muuten? Itse olen ainoastaan päätynyt tapailun jälkeen vuosien parisuhteisiin, mutta ihastun aina kiltteihin ja fiksuin miehiin. Eikä yksikään ole alkanut yhden illan jutusta,vaikka kyllähän sekin joillekin toimii.
Etsi mies joka on jo päässyt ohi teini-iän macho-pullistelu/pelimies syndroomasta
Liian nuoria poikaystäviä? Vasta n. kolmikymppisinä miehet alkavat haikailla pidempää suhdetta.
Tähän on aika vaikea vastata tuntematta ihmistä yhtään. Ehkä olet narsisti, ehkä olet jotenkin muuten outo. Monenlaista ihmistä tuolla tallaa ja veikkaan että ne oudoimmatkaan eivät itse tiedosta outouttaan.
Olet masentunut, vaihda lääkkeesi.
Oletko hyvä ottamaan suihin? Nieletkö lastin? Se on tosi rakkautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä tulee tylsiä ohjeita, mutta koeta.
1) älä ole liian sivistynyt eli älä luennoi. Kuuntele.
2) älä päällepäsmää eli ole liian seikkailunhaluinen
3) älä yritä liikaa
4) älä pomotaTsemppiä ja lykkyä tykö!
Ai ihanko totta sillä saa pysyvän parisuhteen ettei yritä liikaa? Mitä se liikaa yrittäminen sitten on? En oikein noita muitakaan osaa allekirjoittaa itseeni sopiviksi väitteiksi...
Mä luulen, että sillä saattaa hyvinkin saada pysyvän parisuhteen, ettei alkuun yritä liiaksi. Koska jos joudut pakottamaan itsesi seurustelemaan ja tekemään asioita, jotka seurusteluun kuuluu, se johtuu siitä että se ei suju luonnostaan.
Tämä on kulunut neuvo, mutta Sen Oikean kanssa tuntuu luontevalta.
Lopulta se yrittäminenkin kuuluu asiaan, mutta jos alusta asti tuntuu siltä, että suhdetta pitää suorittaa jonkun kaavan mukaan niin ette ole oikeita ihmisiä toisillenne.
Minkä ikäinen olet?
Minulla oli nuorena sama tilanne, kävi usein noin. Ajattelin että minussa on oltava jotain pahasti vialka, kunnes nyt myöhemmin olen tajunnut etteivät ne nuoret miehet ainakaan silloin edes etsineet mitään sivistynyttä vaimomatskua, vaan ihan vaan jotain kevyttä juttua.
Ajattelin jo olevani tuomittu yksinäisyyteen, kunnes ikää alkoi olla 30v. Yllättäen minulla alkoikin olla todella paljon vientiä, ja ei minkään rupusakin keskuudessa vaan kunnon miesten, vaikken mitään edes etsinyt. Sain ns. valita parhaan ja olenkin nyt onnellisesti naimisissa.
Näistä nuoruuden ihastuksista osa ei ole osannut vakiintua vieläkään ja yksi on jopa ottanut yhteyttä vuosien jälkeen että onkin vaan ajatellut minua. No voi voi, nyt sitten näin päin :-)
Nykyään olen siis 36-vuotias.
Ehkä olet liian sivistynyt. Ex-mieheni on tosi sivistynyt ja tietää kaikesta kaiken, mutta välillä oli todella puuduttavaa kuunnella hänen ajatuksiaan kaikenmaailman asioista. Joskus olisi ollut mukava jutella ihan hömppäasioista.
Onpa surullista. Vaikea kuitenkaan netin kautta sanoa mistä kiikastaa. Yleensä näissä tapauksissa ulkonäkö ei ole riittävä mutta voi se jostakin muusta johtua. Mitä miehet itse ovat sanoneet syyksi?
Olet törmännyt vääriin poikkiksiin.