Lue keskustelun säännöt.
Miten te, joilla kaikki on hyvin, voitte olla onnellisia kärsimyksen keskellä? Vai ahdistaako silti?
29.03.2018 |
Minulla ei ole elämässä oikein mikään osa-alue hyvin, ja suurin murheeni on menetetty terveys. Tässä asemassa kun kärsimys on päivittäistä ja loputonta olen tilassa, jossa koen, että minua huono-osaisempia ja huono-onnisempia ihmisiä on kyllä, mutta aika pieni prosentti. Muistan kuitenkin olleeni jotenkin ahdistunut jostain silloin vielä, kun olin terve- ja hyväkroppainen ja kaikki mahdollisuudet hyvään elämään olivat edessäni. Jälkeenpäin ajatellen on mahdotonta eläytyä, miksi tunsin stressiä ja ahdistusta, kun asiat olivat hyvin. Nyt tunnen monia negatiivisia tunteita, mutta hyvin vähän ahdistusta ja pelkoa.
Minkälaisia huolia tai ahdistuksista teillä hyvin pärjäävillä on? Tunnetteko syyllisyyttä, jos olette onnellisia, vaikka niin paljon maailmassa on väärin? Entä tunnetteko syyllisyyttä, jos olette onnettomia, vaikka teillä on asiat hyvin? Tuntuuko teistä koskaan, että teidän pitäisi tehdä enemmän huono-osaisten eteen eikä vain nauttia elämästä, vai tunnetteko, että kannatte tarpeeksi vastuuta? Tunnetteko paremmuutta ja inhoa, ehkä jopa halua sulkea silmät kun näette kurjuutta?
Yritän siis lähestyä asiaa neutraalisti enkä tarkoita, että kenenkään onnellisen ja onnekkaan pitäisi tuntea tietyllä tavalla! Asia kiinnostaa aidosti.
Kommentit (17)
Nuorena tuli nk kannettua maailman taakkaa harteillani, mutta ei enää vuosikymmeniin. Pidän huolta, että mulle tärkeillä ihmisillä on asiat riittävän hyvin enkä ajattele tuntemattomien murheita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en tunne ainakaan yhtään syyllisyyttä siitä, että oon onnellinen. Mitä se muita auttas että mäkin oisin masentunu ja murehtisin koko ajan? Ennemmin siitä on hyötyä, et ees joku jaksaa olla ilonen. Mulle kyllä toisten auttaminen on tärkeetä, mutta en mä nyt mikään maailmanmuuttaja-tyyppi ole. Autan läheisiäni, kun he apua tarttee ja teen töitä esim. ahdistuneiden nuorten kanssa.
Minulle sanotaan usein että pääsen helpolla eli olisin onnekas ja että joku voisi olla kateellinen. Ja kun kerron että sairastan masennusta ja ahdistusta sanotaan että ei olisi aihetta kun on asiat hyvin. No on katto pään päällä ja suht koht keho kunnossa tällä hetkellä. Mutta olen vaikeita leikkauksia käynyt läpi ja menettänyt läheisiä että en kyllä tiedä miksi olisin niin onnekas kuin muut väittää. Minulla ei ole perhettä, olen sairaseläkkeellä jne.
Itse en pysty nauttimaan elämästä. Minua ahdistaa koko ajan ihmisten ja eläinten kärsimys. Minun on vaikea keskittyä mihinkään muuhun. Tälläkin hetkellä yritän auttaa erästä avuntarvitsijaa mutta mahdollisuuteni ovat rajalliset ja laki ei pidä heikoimpien puolia. Joudun nappaamaan tapauksen vuoksi rauhoittavia lääkkeitä. Uni ei tule eikä ruoka maistu. Maailma on niin paska paikka.
Teen myös voitavani mitä arjessa pystyn että kärsimys vähenisi. Olen vegaani, yritän olla ostamatta ylikansallisia. Lahjoitan amnestyyn kun voin ja allekirjoitan adresseja ja vetoomuksia.
Minä kans ihmettelen että miten ihmiset voi porskuttaa eteenpäin välittämättä muiden kärsimyksestä. Miten voi nautiskella vaikka ympärillä on kärsimystä. Minulla on niin paha olo maailman tilanteen vuoksi että minua raivostuttaa kun ihmiset toivottaa mulle mukavaa pääsiäistä, mukavaa viikonloppua, ihanaa viikonloppua, nauti jne. Siis mitä ihanaa.
Maailmassa on vallalla ahneus. Rahanahneus pyörittää tätä maailmaa eikä kukaan välitä kuin omasta navastaan.
Mitä sinä ap teet että maailma olisi parempi paikka?
Vierailija kirjoitti:
Minulle sanotaan usein että pääsen helpolla eli olisin onnekas ja että joku voisi olla kateellinen. Ja kun kerron että sairastan masennusta ja ahdistusta sanotaan että ei olisi aihetta kun on asiat hyvin. No on katto pään päällä ja suht koht keho kunnossa tällä hetkellä. Mutta olen vaikeita leikkauksia käynyt läpi ja menettänyt läheisiä että en kyllä tiedä miksi olisin niin onnekas kuin muut väittää. Minulla ei ole perhettä, olen sairaseläkkeellä jne.
Itse en pysty nauttimaan elämästä. Minua ahdistaa koko ajan ihmisten ja eläinten kärsimys. Minun on vaikea keskittyä mihinkään muuhun. Tälläkin hetkellä yritän auttaa erästä avuntarvitsijaa mutta mahdollisuuteni ovat rajalliset ja laki ei pidä heikoimpien puolia. Joudun nappaamaan tapauksen vuoksi rauhoittavia lääkkeitä. Uni ei tule eikä ruoka maistu. Maailma on niin paska paikka.
Teen myös voitavani mitä arjessa pystyn että kärsimys vähenisi. Olen vegaani, yritän olla ostamatta ylikansallisia. Lahjoitan amnestyyn kun voin ja allekirjoitan adresseja ja vetoomuksia.
Minä kans ihmettelen että miten ihmiset voi porskuttaa eteenpäin välittämättä muiden kärsimyksestä. Miten voi nautiskella vaikka ympärillä on kärsimystä. Minulla on niin paha olo maailman tilanteen vuoksi että minua raivostuttaa kun ihmiset toivottaa mulle mukavaa pääsiäistä, mukavaa viikonloppua, ihanaa viikonloppua, nauti jne. Siis mitä ihanaa.
Maailmassa on vallalla ahneus. Rahanahneus pyörittää tätä maailmaa eikä kukaan välitä kuin omasta navastaan.
Mitä sinä ap teet että maailma olisi parempi paikka?
No hohhoijaa.. On aika monia ihmisiä jotka ovat vegaane/harrastavat hyväntekeväisyyttä/vapaahetoistoimintaa rypemättä itsesäälissä ja maailman kärsimyksessä. Ovatko he nyt jotenkin huonompia ihmisiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle sanotaan usein että pääsen helpolla eli olisin onnekas ja että joku voisi olla kateellinen. Ja kun kerron että sairastan masennusta ja ahdistusta sanotaan että ei olisi aihetta kun on asiat hyvin. No on katto pään päällä ja suht koht keho kunnossa tällä hetkellä. Mutta olen vaikeita leikkauksia käynyt läpi ja menettänyt läheisiä että en kyllä tiedä miksi olisin niin onnekas kuin muut väittää. Minulla ei ole perhettä, olen sairaseläkkeellä jne.
Itse en pysty nauttimaan elämästä. Minua ahdistaa koko ajan ihmisten ja eläinten kärsimys. Minun on vaikea keskittyä mihinkään muuhun. Tälläkin hetkellä yritän auttaa erästä avuntarvitsijaa mutta mahdollisuuteni ovat rajalliset ja laki ei pidä heikoimpien puolia. Joudun nappaamaan tapauksen vuoksi rauhoittavia lääkkeitä. Uni ei tule eikä ruoka maistu. Maailma on niin paska paikka.
Teen myös voitavani mitä arjessa pystyn että kärsimys vähenisi. Olen vegaani, yritän olla ostamatta ylikansallisia. Lahjoitan amnestyyn kun voin ja allekirjoitan adresseja ja vetoomuksia.
Minä kans ihmettelen että miten ihmiset voi porskuttaa eteenpäin välittämättä muiden kärsimyksestä. Miten voi nautiskella vaikka ympärillä on kärsimystä. Minulla on niin paha olo maailman tilanteen vuoksi että minua raivostuttaa kun ihmiset toivottaa mulle mukavaa pääsiäistä, mukavaa viikonloppua, ihanaa viikonloppua, nauti jne. Siis mitä ihanaa.
Maailmassa on vallalla ahneus. Rahanahneus pyörittää tätä maailmaa eikä kukaan välitä kuin omasta navastaan.
Mitä sinä ap teet että maailma olisi parempi paikka?
No hohhoijaa.. On aika monia ihmisiä jotka ovat vegaane/harrastavat hyväntekeväisyyttä/vapaahetoistoimintaa rypemättä itsesäälissä ja maailman kärsimyksessä. Ovatko he nyt jotenkin huonompia ihmisiä?
Mitä tarkoitat? Jos ihminen kertoo olevansa vegaani niin ei se tarkoita sitä että muut ovat huonompia, mikä saa sinut noin ajattelemaan? Eikö jos useammat tekisivät maailman kärsimyksien eteen jotain tekisi maailmasta paremman paikan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle sanotaan usein että pääsen helpolla eli olisin onnekas ja että joku voisi olla kateellinen. Ja kun kerron että sairastan masennusta ja ahdistusta sanotaan että ei olisi aihetta kun on asiat hyvin. No on katto pään päällä ja suht koht keho kunnossa tällä hetkellä. Mutta olen vaikeita leikkauksia käynyt läpi ja menettänyt läheisiä että en kyllä tiedä miksi olisin niin onnekas kuin muut väittää. Minulla ei ole perhettä, olen sairaseläkkeellä jne.
Itse en pysty nauttimaan elämästä. Minua ahdistaa koko ajan ihmisten ja eläinten kärsimys. Minun on vaikea keskittyä mihinkään muuhun. Tälläkin hetkellä yritän auttaa erästä avuntarvitsijaa mutta mahdollisuuteni ovat rajalliset ja laki ei pidä heikoimpien puolia. Joudun nappaamaan tapauksen vuoksi rauhoittavia lääkkeitä. Uni ei tule eikä ruoka maistu. Maailma on niin paska paikka.
Teen myös voitavani mitä arjessa pystyn että kärsimys vähenisi. Olen vegaani, yritän olla ostamatta ylikansallisia. Lahjoitan amnestyyn kun voin ja allekirjoitan adresseja ja vetoomuksia.
Minä kans ihmettelen että miten ihmiset voi porskuttaa eteenpäin välittämättä muiden kärsimyksestä. Miten voi nautiskella vaikka ympärillä on kärsimystä. Minulla on niin paha olo maailman tilanteen vuoksi että minua raivostuttaa kun ihmiset toivottaa mulle mukavaa pääsiäistä, mukavaa viikonloppua, ihanaa viikonloppua, nauti jne. Siis mitä ihanaa.
Maailmassa on vallalla ahneus. Rahanahneus pyörittää tätä maailmaa eikä kukaan välitä kuin omasta navastaan.
Mitä sinä ap teet että maailma olisi parempi paikka?
En kuluta kovin paljon materiaa, käytän loppuun kaiken enkä shoppaile ja yritän tehdä ainakin yhden perheenjäseneni elämänlaadun hyväksi. Mutta mulla siis maailmantuska ja ahdistus on hälvennyt, en tiedä johtuuko se siitä että kun itsestäni huolehtimiseen epäterveessä vartalossa menee niin paljon aikaa ja vaivaa, että ei konkreettisesti jää niin paljon tilaa ja vaihtoehtoja muita asioita ajatellen. Tällä hetkellä olen yrittänyt alkaa tulla uudestaan intellektuellimmaksi, mutta en tiedä hyödyttääkö se minua/ketään tulevaisuudessa kovin paljon. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle sanotaan usein että pääsen helpolla eli olisin onnekas ja että joku voisi olla kateellinen. Ja kun kerron että sairastan masennusta ja ahdistusta sanotaan että ei olisi aihetta kun on asiat hyvin. No on katto pään päällä ja suht koht keho kunnossa tällä hetkellä. Mutta olen vaikeita leikkauksia käynyt läpi ja menettänyt läheisiä että en kyllä tiedä miksi olisin niin onnekas kuin muut väittää. Minulla ei ole perhettä, olen sairaseläkkeellä jne.
Itse en pysty nauttimaan elämästä. Minua ahdistaa koko ajan ihmisten ja eläinten kärsimys. Minun on vaikea keskittyä mihinkään muuhun. Tälläkin hetkellä yritän auttaa erästä avuntarvitsijaa mutta mahdollisuuteni ovat rajalliset ja laki ei pidä heikoimpien puolia. Joudun nappaamaan tapauksen vuoksi rauhoittavia lääkkeitä. Uni ei tule eikä ruoka maistu. Maailma on niin paska paikka.
Teen myös voitavani mitä arjessa pystyn että kärsimys vähenisi. Olen vegaani, yritän olla ostamatta ylikansallisia. Lahjoitan amnestyyn kun voin ja allekirjoitan adresseja ja vetoomuksia.
Minä kans ihmettelen että miten ihmiset voi porskuttaa eteenpäin välittämättä muiden kärsimyksestä. Miten voi nautiskella vaikka ympärillä on kärsimystä. Minulla on niin paha olo maailman tilanteen vuoksi että minua raivostuttaa kun ihmiset toivottaa mulle mukavaa pääsiäistä, mukavaa viikonloppua, ihanaa viikonloppua, nauti jne. Siis mitä ihanaa.
Maailmassa on vallalla ahneus. Rahanahneus pyörittää tätä maailmaa eikä kukaan välitä kuin omasta navastaan.
Mitä sinä ap teet että maailma olisi parempi paikka?
En kuluta kovin paljon materiaa, käytän loppuun kaiken enkä shoppaile ja yritän tehdä ainakin yhden perheenjäseneni elämänlaadun hyväksi. Mutta mulla siis maailmantuska ja ahdistus on hälvennyt, en tiedä johtuuko se siitä että kun itsestäni huolehtimiseen epäterveessä vartalossa menee niin paljon aikaa ja vaivaa, että ei konkreettisesti jää niin paljon tilaa ja vaihtoehtoja muita asioita ajatellen. Tällä hetkellä olen yrittänyt alkaa tulla uudestaan intellektuellimmaksi, mutta en tiedä hyödyttääkö se minua/ketään tulevaisuudessa kovin paljon. Ap
Ymmärrän hyvin että paljon muulle ei jää voimia. Itsekin olen ollut joskus sairauden armoilla. En jostain syystä pysty iloitsemaan siitä että tällä hetkellä pystyn liikkumaan suht normaalisti, vain pienin rajoittein. Tunnen myös ihmisiä joilla on vakava sairaus ja se tuntuu minusta pahalle, ei syylliselle. Jos voisin niin taikakepillä parantaisin kaikki.
4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mulla on ainakin vielä yli kolmekymppisenä sellainen lapsen mieli jolla suhtaudun maailmaan.. Aika pienet asiat ilahduttavat. Toisaalta mulla on vaki autettava, äitini.
Omat pienet lapset rajoittavat sitä, ettei voi olla kaikesta huolissaan.
Suoraan sanottuna en juurikaan ajattele tuntemattomien ihmisten kärsimyksiä ja maailman kauheuksia. Eivät ne ole mielessä kuin sen hetken kun luen vaikkapa uutisen jostakin maailmalta. Sen sijaan joskus jos menee itsellä jotenkin huonommin, huomaan ajattelevani että jollakin menee paljon huonommin ja se auttaa jaksamaan. Siinä on yksi onnellisuuden salaisuuksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on tällä hetkellä asiat melko hyvin. Opiskelen unelma-ammattiini, olen ihanan lapsen äiti, teen mukavaa työtä ja ystäviäkin löytyy. Taloudelliset asiatkin ovat ihan hyvällä mallilla verrattuna "aiempaan elämääni". Tämä tilanne ei kuitenkaan ole tullut ilmaiseksi vaan olen joutunut tekemään paljon töitä normaalien asioiden saavuttamiseksi. Minulla on taustalla asioita, joiden seurauksena meinasin menettää mielenterveyteni, sotkin raha-asiani, keskeytin aiemmat opintoni jne. Olen siis käynyt läpi vaiheen, jolloin asiani olivat todella huonosti. Podin tuolloin vielä suurta maailmantuskaa, sillä herkkänä ja empaattisena ihmisenä minulla oli taipumusta kantaa harteillani muidenkin ihmisten taakkoja.
Olen yhä herkkä ja empaattinen, mutta tuosta maailmantuskasta olen hankkiutunut tietoisesti eroon. Miksikö? Siksi, ettei siitä ole mitään konkreettista hyötyä asioiden parantamiseksi. Masentuneena ja ahdistuneena sitä vain lamaantuu eikä osaa ajatella innovatiivisesti, ei pysty kehittämään ratkaisuja ja muutenkin ajattelu pyörii vain suppeaa kehää ongelmien ympärillä. Tästä on tehty tutkimuksiakin, ja asia vaikuttaa tosiaan olevan niin, että masennus ja ahdistus heikentävät ratkaisujen kehittämistä. Olen huomannut tämän ihan omassakin elämässä: kun lakkasin vellomasta kurjuudessa, aloin löytämään keinoja oman elämäni parantamiseksi ja pikkuhiljaa olen onnistunut muuttamaan kurssiani parempaan suuntaan.
Koen nykyään ahdistusta muuten samoin kuin aiemmin, mutta en jää enää vellomaan siihen enkä anna noiden asioiden lannistaa minua. En edelleenkään pysty katsomaan esim. eläimiin kohdistuvaa vääryyttä itkemättä, mutta jos en kykene asialle tekemään mitään, päätän vain toistaiseksi ohittaa aiheen. Tietysti teen konkreettisiakin tekoja kärsimyksen vähentämiseksi (esim. en osta halpatyövoimalla teetettyä materiaa ja pyrin vähentämään eläinkunnan tuotteiden käyttöä), mutta en enää ahdistu kaikesta siitä vääryydestä, mitä maailmassa on. Minusta on enemmän hyötyä, kun olen terve, jaksava, energinen ja toimintakykyinen, enkä pode onnellisuuden tunteista huonoa omatuntoa. Sanoisin siis, että kärsimys on omalla kohdallani jalostanut minusta myötätuntoisen ja ymmärtävän ihmisen, joka ei kuitenkaan lamaannu elämän normaaleja vastoinkäymisiä kohdatessaan.
Loppuun täytyy vielä todeta, että hyviä ja syvällisiä asioita olet pohdiskellut, ap. Mielenkiintoinen aihe! :)
Kiva kun tykkäsit, 11 ja nostelen samalla vielä ketjua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ahdista yhtään- omalla kovalla työllä olen noussut ihan kurjaliston joukosta hyvin toimeentulevaksi ja tiedän, että suurimmalle osalle terveitä ihmisiä se on mahdollista.
Suomessa saa kaiken tänään aivan liian helpolla,siksi olen vaihtanut toiselle mantereelle.Täällä teen osani auttamalla työssäni ihmisiä.
Kannettu vesi ei kaivossa pysy eli on ihan turha pohtia huono-osaisia tai auttaa heitä, koska heillä on valmiiksi se asenne, että muiden on pidettävä heidät pinnalla. Yhdellä työkaverilla on avanne, kaksi istuu pyörätuolissa, yhdellä on parantumaton sairaus jne., mutta eivät he valita sitä, että teillä muilla on hyvin. He näkevät omassa elämässään paljon hyvää eivätkä kaipaa, että ottaisin heistä vastuuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkälaisia huolia tai ahdistuksista teillä hyvin pärjäävillä on?
Eipä juuri minkäänlaisia. Toki ihan tilapäisesti voi joku asia ottaa päähän, tyyliin että jos autosta puhkeaa rengas keskellä korpitietä niin kyllä siinä v*tuttaa. Menee ohi kun tilannekin. Suruja tietysti ihmisen elämään joskus kuuluu myös, kuten viime keväänä kun koirani kuoli liian nuorena munuaisvikaan. Mutta jotenkin en siitäkään kauheasti ahdistunut: itkin kyllä iltaisin jokusen päivän, ja viikkojakin silloin jos aloin sitä koiraa oikein muistelemaan, mutta pääosin olin ihan tyytyväinen silloinkin, jotenkin surun taustalla.
Tunnetteko syyllisyyttä, jos olette onnellisia, vaikka niin paljon maailmassa on väärin?
En tunne. En ole sellaisessa asemassa että nämä vääryydet olisivat miltään merkittäviltä osin minun syytäni.
Entä tunnetteko syyllisyyttä, jos olette onnettomia, vaikka teillä on asiat hyvin?
En. Oikeastaan syyllisyys yleisesti on itselleni hyvin vieras tunne. Tunnen sitä vain jos oikeasti henkilökohtaisesti olen tehnyt jotain pahaa ihmiselle, mitä onnneksi tapahtuu harvoin. Joskus nuorempana tuli tunnettua syyllisyyttä juovuksissa sanotuista ja tehdyistä asioita, mutta kun en enää "biletäkään" niin ei tule tehtyä juurikaan typeryyksiä.
Tuntuuko teistä koskaan, että teidän pitäisi tehdä enemmän huono-osaisten eteen eikä vain nauttia elämästä, vai tunnetteko, että kannatte tarpeeksi vastuuta?
Ei tunnu. Osallistun paljon jo sillä että maksan hyvistä tuloistani 40% veroja. Ja kannatan hyvinvointiyhteiskuntaa ja maksan veroni mielelläni, jos se menee vähäosaisempien tai sairaiden, vammaisten tms hyväksi. Lisäksi minulla on Plan-kummilapsi ja olen Suomen Luonnonsuojeluliiton ja SPR:n kuukausilahjoittaja. Nämä riittää minulle ihan hyvin.
Tunnetteko paremmuutta ja inhoa, ehkä jopa halua sulkea silmät kun näette kurjuutta?
En. Olen aina tuntenut jotenkin sympatiaa kaikkia "kurjia" kohtaan, myös niitä joita ihmiset halveksii kuten alkoholisteja. Jo teininä juttelin mielelläni alkkisäijien kanssa, jos he minulle puhuivat, siinä missä useimmat ikäiseni tytöt meni nokka pystyssä ohi.
Itse en ole onnellinen eli ei pitäisi vastata mitään. Silti tiedän, että en pysty olemaan "kärsimyksessä" onnellinen. Tarvitsisin "tavallisen" elämän niin olisin tyytyväinen, en mitään unelmaelämää. Jos minulla olisi edes pari kaveria, vakituinen työpaikka, pääsisin opiskelemaan tai itsetunto parempi niin olisin onnellinen. Niin paljon huonoa ollut, mutta tietysti voin saavuttaa vielä haluamani. Tietysti joku ikävääkin elämää elävä voi olla onnellinen, mutta itsellä varsinkin yksinäisyys aiheuttaa jo valtavan "kadon". Olin joskus onnellisempi kun oli edes pari asiaa kunnossa ja haluaisin palata siihen pisteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Kannettu vesi ei kaivossa pysy eli on ihan turha pohtia huono-osaisia tai auttaa heitä, koska heillä on valmiiksi se asenne, että muiden on pidettävä heidät pinnalla. Yhdellä työkaverilla on avanne, kaksi istuu pyörätuolissa, yhdellä on parantumaton sairaus jne., mutta eivät he valita sitä, että teillä muilla on hyvin. He näkevät omassa elämässään paljon hyvää eivätkä kaipaa, että ottaisin heistä vastuuta.
Jonkunhan sairaista ja pyörätuolissa olevista täytyy huolehtia tai ainakin auttaa. Lääkärit, kotiapu, hoitohenkilökunta ja perhe. Nuo ihmiset varmasti aistivat, että sinä et ole sellainen jolta kannattaisi pyytää tai odottaa muuta kuin kovaa asennetta (ei sillä, että muiltakaan satunnaisilta ihmisiltä pyytelisivät tai tarvitsisivat enempää apua). Sinäkin olet silti riippuvainen muista, vaikka et yhtä konkreettisesti ja ilmeisesti.
Mikä sun terveydessä reistailee?