Näin oikeinkirjoituksesta näpäyttely todellisuudessa menee eri ihmisryhmissä

Että sä oot nero.

t. Korkeasti koulutettu

Olen korkeastikoulutettu ja teen työtä kielellä. Minua ärsyttävät sekä oikeinkirjoitus- että tyylivirheet. Omani ja muiden.

Suksiv*ttuun!

Vierailija kirjoitti:

Olen korkeastikoulutettu ja teen työtä kielellä. Minua ärsyttävät sekä oikeinkirjoitus- että tyylivirheet. Omani ja muiden.

Näkisitpä joskus tosi huonoa kieltä. Pienet virheet ei tunnu sen jälkeen miltään. Hyvä, jos saa muulta tulleiden ihmisten teksteistä selvää.

Taisi kalikka kalahtaa kommenteista päätellen.

Olen korkeasti koulutettu yliopiston lehtorin tytär. En siedä kirjoitusvirheitä tai muutenkaan huonoa tekstiä. Enkä varsinkaan huonosti käännettyä kirjallisuutta.

Ap on joku AMKilainen.

Vierailija kirjoitti:

Alemmin koulutetuilla on jäänyt selkäytimeen oikeinkirjoituksesta korjailu. Heillä on siitä myös ikäviä muistoja kouluajoilta. Alemmin koulutetuista fiksummat osaavat kirjoittaa tavanomaiset "ostoskärryt"-tyyppiset yhdyssanat yhteen. Heidän facebook-kavereissaan tai seuraamissaan facebook-ryhmissä muut henkilöt ovat myös alemmin koulutettuja ja monet näistä tekevät räikeitä kirjoitusvirheitä. Heidän facebook-kaverinsa usein kirjoittavat "ostoskärryt"-tyyppiset yhdyssanat erilleen ja sen lisäksi käyttävät sanoja, kuten "kuullostaa" tai "enään". Alemmin koulutetun fokus oikeinkirjoitusasioissa menee sekä tavallisten oikeinkirjoitusvirheiden että edelläkuvattujen "vääränlaisten" muotojen löytämiseen.

Korkeamminkoulutetuissa taas on sellaisia, joille oikeinkirjoitus on ollut suhteellisen vaivatonta heidän koko ikänsä ajan eikä heille oikeinkirjoitus ole asiana sellainen, josta edes tarvitsee tehdä isoa numeroa. Korkeammin koulutettu osaa kirjoittaa "ostoskärryt"-tyyppiset yhdyssanat yhteen, koska on osannut sen jo kouluajoilta. Virheitä taas korkeakoulutettu voi tehdä vaikkapa genetiivialkuisissa yhdyssanoissa. Korkeakoulutetun facebook-kaverit eivät koko ajan suolla tekstejä, joissa vilisee paljon kirjoitusvirheitä tai "enään"-tyyppisiä sanoja. Tästäkään syystä korkeakoulutetulle oikeinkirjoitus ja toisten suitsiminen ei ole niin iso asia. Korkeakoulutettu ymmärtää, että oikeinkirjoituksen lisäksi teksteissä tehdään tyylivalintoja, on erilaisia sanavalintoja eri teksteihin ja että kaikkiin sanavalintoihin ei ole olemassa mitään sääntöä.

No koulutustasoasiaan en ota kantaa, mutta tämä viimeinen lause kyllä on tällä palstalla joskus turhauttavaa. Viimeisen viikon aikana olen tällä palstalla nähnyt esim nillitystä sanasta pieruverkkarit ja taivastelua, kuinka Helsingin sanomat valehtelevat, kun kulttuuritoimittaja oli pohtinut oopperan ohjaajan vaikuttimia teokseen. Kun se pohdinta ei sitten ollutkaan totuus, niin tästä joku veti herneen syvälle nenään, miten röyhkeästi lehti kirjoittaa valheita. Ja ihan selkeästi sanavalinnoillaan toimittaja oli kuitenkin ilmaissut, että kyse on hänen omasta pohdinnastaan, eikä ohjaajan kertomasta faktasta, mutta eihän nillittäjä tällaista eroa havaitse. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alemmin koulutetuilla on jäänyt selkäytimeen oikeinkirjoituksesta korjailu. Heillä on siitä myös ikäviä muistoja kouluajoilta. Alemmin koulutetuista fiksummat osaavat kirjoittaa tavanomaiset "ostoskärryt"-tyyppiset yhdyssanat yhteen. Heidän facebook-kavereissaan tai seuraamissaan facebook-ryhmissä muut henkilöt ovat myös alemmin koulutettuja ja monet näistä tekevät räikeitä kirjoitusvirheitä. Heidän facebook-kaverinsa usein kirjoittavat "ostoskärryt"-tyyppiset yhdyssanat erilleen ja sen lisäksi käyttävät sanoja, kuten "kuullostaa" tai "enään". Alemmin koulutetun fokus oikeinkirjoitusasioissa menee sekä tavallisten oikeinkirjoitusvirheiden että edelläkuvattujen "vääränlaisten" muotojen löytämiseen.

Korkeamminkoulutetuissa taas on sellaisia, joille oikeinkirjoitus on ollut suhteellisen vaivatonta heidän koko ikänsä ajan eikä heille oikeinkirjoitus ole asiana sellainen, josta edes tarvitsee tehdä isoa numeroa. Korkeammin koulutettu osaa kirjoittaa "ostoskärryt"-tyyppiset yhdyssanat yhteen, koska on osannut sen jo kouluajoilta. Virheitä taas korkeakoulutettu voi tehdä vaikkapa genetiivialkuisissa yhdyssanoissa. Korkeakoulutetun facebook-kaverit eivät koko ajan suolla tekstejä, joissa vilisee paljon kirjoitusvirheitä tai "enään"-tyyppisiä sanoja. Tästäkään syystä korkeakoulutetulle oikeinkirjoitus ja toisten suitsiminen ei ole niin iso asia. Korkeakoulutettu ymmärtää, että oikeinkirjoituksen lisäksi teksteissä tehdään tyylivalintoja, on erilaisia sanavalintoja eri teksteihin ja että kaikkiin sanavalintoihin ei ole olemassa mitään sääntöä.

No koulutustasoasiaan en ota kantaa, mutta tämä viimeinen lause kyllä on tällä palstalla joskus turhauttavaa. Viimeisen viikon aikana olen tällä palstalla nähnyt esim nillitystä sanasta pieruverkkarit ja taivastelua, kuinka Helsingin sanomat valehtelevat, kun kulttuuritoimittaja oli pohtinut oopperan ohjaajan vaikuttimia teokseen. Kun se pohdinta ei sitten ollutkaan totuus, niin tästä joku veti herneen syvälle nenään, miten röyhkeästi lehti kirjoittaa valheita. Ja ihan selkeästi sanavalinnoillaan toimittaja oli kuitenkin ilmaissut, että kyse on hänen omasta pohdinnastaan, eikä ohjaajan kertomasta faktasta, mutta eihän nillittäjä tällaista eroa havaitse. 

Minäkin tarkoitin myös näitä sanoja, joista kohkataan kovasti, että "niitä ei saa käyttää, koska ne ovat huonoa kieltä", pieruverkkarit taitaa olla hyvä esimerkki. Olen nähnyt myös nettikeskustelun, jossa keskustelun aloittajan mielestä heruttaa on kamala sana, ja on väärin, kun sitä käytetään väärin (koska se tulee konkreettisesta ilmaisusta alun perin) ja oikeasti voitaisiin käyttää vaikka ilmaisua "seksikäs kuva". Mutta nämä siis esimerkkejä siitä, että ei nähdä eroa ilmaisujen tyylillä ja sillä, onko olemassa joku oikeinkirjoitussääntö.

Vierailija kirjoitti:

Ap on joku AMKilainen.

Kuuntelen mielelläni perustelusi.:)

Jos ei osaa puhua aidasta, niin pitää kommentoida aidanvitsaksia.

Olen äidinkielenopettaja, enkä puutu muiden kirjoittamien tekstien kieliasuun muuten kuin työn puolesta. Opiskeluajoilta sekä urani alusta muistan tässäkin ketjussa kuvatun tunteen, kun virheet häiritsevät ja niistä tekee mieli huomauttaa. Nykyään pidän tällaistä lähinnä pätemisen tarpeena. En ymmärrä, miksi vaikkapa jotain yhteiskunnallista aihetta käsittelevässä nettikeskustelussa puututaan keskustelijoiden virheisiin sen sijaan, että ihan vain keskusteltaisiin aiheesta. Jokainen aikuinen ihminen, joka kirjoittaa heikosti, on varmasti aikoinaan koulussa kuullut perusteluita oikeinkirjoituksen ja hyvän ilmaisutavan merkityksestä. Se, että ei viitsi oikeinkirjoitussääntöjä opiskella tai hioa ilmaisutapaansa, on oma valinta. Joskus voi tulla eteen tilanne, jossa asia opitaan kantapään kautta - unelmatyö jää saamatta tai uralla eteneminen ei onnistu, kun kirjoitustaidot eivät riitä tiettyjen työtehtävien hoitamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Olen äidinkielenopettaja, enkä puutu muiden kirjoittamien tekstien kieliasuun muuten kuin työn puolesta. Opiskeluajoilta sekä urani alusta muistan tässäkin ketjussa kuvatun tunteen, kun virheet häiritsevät ja niistä tekee mieli huomauttaa. Nykyään pidän tällaistä lähinnä pätemisen tarpeena. En ymmärrä, miksi vaikkapa jotain yhteiskunnallista aihetta käsittelevässä nettikeskustelussa puututaan keskustelijoiden virheisiin sen sijaan, että ihan vain keskusteltaisiin aiheesta. Jokainen aikuinen ihminen, joka kirjoittaa heikosti, on varmasti aikoinaan koulussa kuullut perusteluita oikeinkirjoituksen ja hyvän ilmaisutavan merkityksestä. Se, että ei viitsi oikeinkirjoitussääntöjä opiskella tai hioa ilmaisutapaansa, on oma valinta. Joskus voi tulla eteen tilanne, jossa asia opitaan kantapään kautta - unelmatyö jää saamatta tai uralla eteneminen ei onnistu, kun kirjoitustaidot eivät riitä tiettyjen työtehtävien hoitamiseen.

Itse en tiennyt edes, etten osaa oikeinkirjoittaa ennenkuin koulut loppuivat ja sain huomauttelua asiasta. Minulla ei koskaan ollut kotona ihmistä joka osasi neuvoa oikeinkirjoituksissa. Kouluissa minua ei kauheasti muistaakseni neuvottu sen kummemmin kuin että tuo on väärin. Hankala se on oppia tekemään oikein jos ei asiaa edes itse ymmärrä. En vieläkään oikein sisäisitä miten täydellinen oikein kirjoitus menee. On todella turhauttavaa kun ihmiset siitä huomauttelee mutta eivät kerro mikä mättää. Tosin on minulla muitakin ongelmia joten ehkä ne ovat yksi syy kirjoitusvirheilleni.

Kun pölvästille osoitetaan kuuta, hän tuijottaa sormea ja käskee putsaamaan kynnenaluset. Kuu ei edes kiinnosta.

Ääpee on rulli , shushirulli .

Nosto..

Mulla oli opettajana kuusi vuotta ihminen, joka ei ainekirjoituksessa paskojakaan välittänyt kirjoituksen aiheesta tai oppilaan innosta kirjoittamiseen, vaan rakasti punakynällään suttaamista ja lapsen käsialan arvostelua. Siinä oppi oikeinkirjoituksen mutta eipä meistä kenestäkään neroja tullut.. Mieluumminkin tasapäisiä ääliötä tehtaan rattaisiin, joiden luovuus oli tapettu mutta oikeinkirjoitus täydellistä. Terkkuja Leenalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen äidinkielenopettaja, enkä puutu muiden kirjoittamien tekstien kieliasuun muuten kuin työn puolesta. Opiskeluajoilta sekä urani alusta muistan tässäkin ketjussa kuvatun tunteen, kun virheet häiritsevät ja niistä tekee mieli huomauttaa. Nykyään pidän tällaistä lähinnä pätemisen tarpeena. En ymmärrä, miksi vaikkapa jotain yhteiskunnallista aihetta käsittelevässä nettikeskustelussa puututaan keskustelijoiden virheisiin sen sijaan, että ihan vain keskusteltaisiin aiheesta. Jokainen aikuinen ihminen, joka kirjoittaa heikosti, on varmasti aikoinaan koulussa kuullut perusteluita oikeinkirjoituksen ja hyvän ilmaisutavan merkityksestä. Se, että ei viitsi oikeinkirjoitussääntöjä opiskella tai hioa ilmaisutapaansa, on oma valinta. Joskus voi tulla eteen tilanne, jossa asia opitaan kantapään kautta - unelmatyö jää saamatta tai uralla eteneminen ei onnistu, kun kirjoitustaidot eivät riitä tiettyjen työtehtävien hoitamiseen.

Itse en tiennyt edes, etten osaa oikeinkirjoittaa ennenkuin koulut loppuivat ja sain huomauttelua asiasta. Minulla ei koskaan ollut kotona ihmistä joka osasi neuvoa oikeinkirjoituksissa. Kouluissa minua ei kauheasti muistaakseni neuvottu sen kummemmin kuin että tuo on väärin. Hankala se on oppia tekemään oikein jos ei asiaa edes itse ymmärrä. En vieläkään oikein sisäisitä miten täydellinen oikein kirjoitus menee. On todella turhauttavaa kun ihmiset siitä huomauttelee mutta eivät kerro mikä mättää. Tosin on minulla muitakin ongelmia joten ehkä ne ovat yksi syy kirjoitusvirheilleni.

Tosissasi väität, ettei koulussa opetettu oikeinkirjoitusta? Ei käyty läpi isoja ja pieniä alkukirjaimia koskevia sääntöjä, yhteen ja erikseen kirjoittamista, välimerkkejä? Nämä kuuluvat peruskoulun opetussuunnitelmaan. Ehkä kohdallasi kyse on kuitenkin siitä, ettet ollut vastaanottavaisimmillasi siinä iässä, kun niitä käsiteltiin. Kielenhuolto on opiskeltavien sisältöjen inhokkilistan kärjessä ja niitä asioita, joiden hyöty ymmärretään usein vasta jälkikäteen. Jos asia kerran häiritsee sinua, oletko ajatellut vaikka avoimen yliopiston kirjoittamisen kurssia? Jos et ole käynyt lukiota, voisi aikuislukion äidinkielen ykköskurssista olla hyötyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen äidinkielenopettaja, enkä puutu muiden kirjoittamien tekstien kieliasuun muuten kuin työn puolesta. Opiskeluajoilta sekä urani alusta muistan tässäkin ketjussa kuvatun tunteen, kun virheet häiritsevät ja niistä tekee mieli huomauttaa. Nykyään pidän tällaistä lähinnä pätemisen tarpeena. En ymmärrä, miksi vaikkapa jotain yhteiskunnallista aihetta käsittelevässä nettikeskustelussa puututaan keskustelijoiden virheisiin sen sijaan, että ihan vain keskusteltaisiin aiheesta. Jokainen aikuinen ihminen, joka kirjoittaa heikosti, on varmasti aikoinaan koulussa kuullut perusteluita oikeinkirjoituksen ja hyvän ilmaisutavan merkityksestä. Se, että ei viitsi oikeinkirjoitussääntöjä opiskella tai hioa ilmaisutapaansa, on oma valinta. Joskus voi tulla eteen tilanne, jossa asia opitaan kantapään kautta - unelmatyö jää saamatta tai uralla eteneminen ei onnistu, kun kirjoitustaidot eivät riitä tiettyjen työtehtävien hoitamiseen.

Itse en tiennyt edes, etten osaa oikeinkirjoittaa ennenkuin koulut loppuivat ja sain huomauttelua asiasta. Minulla ei koskaan ollut kotona ihmistä joka osasi neuvoa oikeinkirjoituksissa. Kouluissa minua ei kauheasti muistaakseni neuvottu sen kummemmin kuin että tuo on väärin. Hankala se on oppia tekemään oikein jos ei asiaa edes itse ymmärrä. En vieläkään oikein sisäisitä miten täydellinen oikein kirjoitus menee. On todella turhauttavaa kun ihmiset siitä huomauttelee mutta eivät kerro mikä mättää. Tosin on minulla muitakin ongelmia joten ehkä ne ovat yksi syy kirjoitusvirheilleni.

Tosissasi väität, ettei koulussa opetettu oikeinkirjoitusta? Ei käyty läpi isoja ja pieniä alkukirjaimia koskevia sääntöjä, yhteen ja erikseen kirjoittamista, välimerkkejä? Nämä kuuluvat peruskoulun opetussuunnitelmaan. Ehkä kohdallasi kyse on kuitenkin siitä, ettet ollut vastaanottavaisimmillasi siinä iässä, kun niitä käsiteltiin. Kielenhuolto on opiskeltavien sisältöjen inhokkilistan kärjessä ja niitä asioita, joiden hyöty ymmärretään usein vasta jälkikäteen. Jos asia kerran häiritsee sinua, oletko ajatellut vaikka avoimen yliopiston kirjoittamisen kurssia? Jos et ole käynyt lukiota, voisi aikuislukion äidinkielen ykköskurssista olla hyötyä.

Mitä hiton väliä sillä on, kun selvää saa ja asia tulee selväksi?

Jos nyt joku ammatikseen kirjoittaa niin asia pitää olla 100% kunnossa mutta kyllä tuon "oikeinkirjoituksen" jatkuva vahtaaminen ja siitä numeron tekeminen tappaa kirjoitusinnon täysin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen äidinkielenopettaja, enkä puutu muiden kirjoittamien tekstien kieliasuun muuten kuin työn puolesta. Opiskeluajoilta sekä urani alusta muistan tässäkin ketjussa kuvatun tunteen, kun virheet häiritsevät ja niistä tekee mieli huomauttaa. Nykyään pidän tällaistä lähinnä pätemisen tarpeena. En ymmärrä, miksi vaikkapa jotain yhteiskunnallista aihetta käsittelevässä nettikeskustelussa puututaan keskustelijoiden virheisiin sen sijaan, että ihan vain keskusteltaisiin aiheesta. Jokainen aikuinen ihminen, joka kirjoittaa heikosti, on varmasti aikoinaan koulussa kuullut perusteluita oikeinkirjoituksen ja hyvän ilmaisutavan merkityksestä. Se, että ei viitsi oikeinkirjoitussääntöjä opiskella tai hioa ilmaisutapaansa, on oma valinta. Joskus voi tulla eteen tilanne, jossa asia opitaan kantapään kautta - unelmatyö jää saamatta tai uralla eteneminen ei onnistu, kun kirjoitustaidot eivät riitä tiettyjen työtehtävien hoitamiseen.

Itse en tiennyt edes, etten osaa oikeinkirjoittaa ennenkuin koulut loppuivat ja sain huomauttelua asiasta. Minulla ei koskaan ollut kotona ihmistä joka osasi neuvoa oikeinkirjoituksissa. Kouluissa minua ei kauheasti muistaakseni neuvottu sen kummemmin kuin että tuo on väärin. Hankala se on oppia tekemään oikein jos ei asiaa edes itse ymmärrä. En vieläkään oikein sisäisitä miten täydellinen oikein kirjoitus menee. On todella turhauttavaa kun ihmiset siitä huomauttelee mutta eivät kerro mikä mättää. Tosin on minulla muitakin ongelmia joten ehkä ne ovat yksi syy kirjoitusvirheilleni.

Tosissasi väität, ettei koulussa opetettu oikeinkirjoitusta? Ei käyty läpi isoja ja pieniä alkukirjaimia koskevia sääntöjä, yhteen ja erikseen kirjoittamista, välimerkkejä? Nämä kuuluvat peruskoulun opetussuunnitelmaan. Ehkä kohdallasi kyse on kuitenkin siitä, ettet ollut vastaanottavaisimmillasi siinä iässä, kun niitä käsiteltiin. Kielenhuolto on opiskeltavien sisältöjen inhokkilistan kärjessä ja niitä asioita, joiden hyöty ymmärretään usein vasta jälkikäteen. Jos asia kerran häiritsee sinua, oletko ajatellut vaikka avoimen yliopiston kirjoittamisen kurssia? Jos et ole käynyt lukiota, voisi aikuislukion äidinkielen ykköskurssista olla hyötyä.

Mitä hiton väliä sillä on, kun selvää saa ja asia tulee selväksi?

Jos nyt joku ammatikseen kirjoittaa niin asia pitää olla 100% kunnossa mutta kyllä tuon "oikeinkirjoituksen" jatkuva vahtaaminen ja siitä numeron tekeminen tappaa kirjoitusinnon täysin.

Kenelle tämä viesti on osoitettu? Eihän ylläolevassa kommentissa mitenkään oteta kantaa oikeinkirjoituksen puolesta tai sitä vastaan vaan ainoastaan ihmetellään edellisen kirjoittajan väitettä siitä, että koulussa ei olisi opetettu oikeinkirjoitusta, ja kerrotaan, miten asiaa voisi aikuisiällä halutessaan opiskella.