Lue keskustelun säännöt.
Sain diagnoosiksi ms-taudin. Jotenkin säälittää
Ms
28.03.2018 |
mun mies, joka on nyt sitten naisen kanssa joka mahdollisesti joutuu pyörätuoliin, vaippoihin jne. 😔 Onko täällä muita vastaavassa tilanteessa olevia, onko nää ajatukset outoja vai kuuluuko asiaan?
Kommentit (86)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan toi taas tommonen worst case scenario, et pahin mitä vois tapahtua. No, kai sä voit vielä jonkunnäköistä elämää elää, mutta tavallaan se oli siinä.
Voi jestas mikä ÄÄLIÖ.
No en minä ainakaan mitään unelmiani pysty toteuttamaan pyörätuolissa vaipoissa istuen. Miksei saa sanoa ääneen että elämä olisi siinä, jos se kerran olisi? Voit uskotella itsellesi ettei ne vaipat ja pyörätuoli sinua hidasta pätkän vertaa, mutta totuus voi olla jotain muuta.
Tottakai elämä muuttuu ja sairaudet asettavat rajotteita, mutta ei se elämä silti siihen lopu. Ihmisen pitää tyytyä siihen, mitä on ja kun asiat hyväksyy sellaisenaan kuin ovat, elämänlaatu paranee.
Tsemppiä aplle, toivottavasti tällaiset ihmiset osaisivat pitää suunsa kiinni.
Mitä :D aivan järkyttävää ettei sairastanut saa SURRA omaa sairauttaan ja menetettyjä asioita! Pitäisi vaan heti olla asenteella "kyllä tämä tästä, minä elän täyttä elämää, ei minua haittaa ollenkaan kaikki se minkä sairaus minulta vei!" oikeasti huomaa ettei teillä ole mitään sairauksia joiden takia joudutte luopumaan asioista jotka terveille ovat itsestäänselviä. Sairas saa surra ja olla vihainenkin, vaikkei sitä mitään muutakaan.
Totta kai saa surra OMAA sairauttaan, mutta negatiivisen asenteen levittäminen on moukkamaista ja asiatonta.
Teidän mielestänne nimenomaan ei saa. Joku joka sanoo "no on toi kyllä perseestä!" täytyy saada hiljaiseksi. Ainoa mitä saa sanoa on "kyllä se siitä, ei minua haittaisi!" tavallaan nostatte itsenne paremmaksi ihmiseksi kuin sairastunut joka kehtaa valittaa jostain vaipoista kun jossain joku kuolee nälkään. Teitä ei vaipat hidastaisi. Oikeasti te olette kuvottavia.
Huomaatko itse mitään sävyeroa seuraavissa:
- elämäsi on ohi, ei kannata enää yrittää mitään. Se oli siinä koko juttu.
- toi on ihan perseestä, otan osaa. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan toi taas tommonen worst case scenario, et pahin mitä vois tapahtua. No, kai sä voit vielä jonkunnäköistä elämää elää, mutta tavallaan se oli siinä.
Voi jestas mikä ÄÄLIÖ.
No en minä ainakaan mitään unelmiani pysty toteuttamaan pyörätuolissa vaipoissa istuen. Miksei saa sanoa ääneen että elämä olisi siinä, jos se kerran olisi? Voit uskotella itsellesi ettei ne vaipat ja pyörätuoli sinua hidasta pätkän vertaa, mutta totuus voi olla jotain muuta.
Tottakai elämä muuttuu ja sairaudet asettavat rajotteita, mutta ei se elämä silti siihen lopu. Ihmisen pitää tyytyä siihen, mitä on ja kun asiat hyväksyy sellaisenaan kuin ovat, elämänlaatu paranee.
Tsemppiä aplle, toivottavasti tällaiset ihmiset osaisivat pitää suunsa kiinni.
Mitä :D aivan järkyttävää ettei sairastanut saa SURRA omaa sairauttaan ja menetettyjä asioita! Pitäisi vaan heti olla asenteella "kyllä tämä tästä, minä elän täyttä elämää, ei minua haittaa ollenkaan kaikki se minkä sairaus minulta vei!" oikeasti huomaa ettei teillä ole mitään sairauksia joiden takia joudutte luopumaan asioista jotka terveille ovat itsestäänselviä. Sairas saa surra ja olla vihainenkin, vaikkei sitä mitään muutakaan.
Totta kai saa surra OMAA sairauttaan, mutta negatiivisen asenteen levittäminen on moukkamaista ja asiatonta.
Teidän mielestänne nimenomaan ei saa. Joku joka sanoo "no on toi kyllä perseestä!" täytyy saada hiljaiseksi. Ainoa mitä saa sanoa on "kyllä se siitä, ei minua haittaisi!" tavallaan nostatte itsenne paremmaksi ihmiseksi kuin sairastunut joka kehtaa valittaa jostain vaipoista kun jossain joku kuolee nälkään. Teitä ei vaipat hidastaisi. Oikeasti te olette kuvottavia.
Sinä et edes halua ymmärtää, mitä me sanomme / yritämme sanoa.
Yritätte sanoa ettei elämä siihen lopu. Mitä vaan voi vielä tehdä ja vaipat ei haittaa. No, ehkä se on niin, tai ehkä ei ole, menetettyä elämäänsä saa surra.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan toi taas tommonen worst case scenario, et pahin mitä vois tapahtua. No, kai sä voit vielä jonkunnäköistä elämää elää, mutta tavallaan se oli siinä.
Voi jestas mikä ÄÄLIÖ.
No en minä ainakaan mitään unelmiani pysty toteuttamaan pyörätuolissa vaipoissa istuen. Miksei saa sanoa ääneen että elämä olisi siinä, jos se kerran olisi? Voit uskotella itsellesi ettei ne vaipat ja pyörätuoli sinua hidasta pätkän vertaa, mutta totuus voi olla jotain muuta.
Tottakai elämä muuttuu ja sairaudet asettavat rajotteita, mutta ei se elämä silti siihen lopu. Ihmisen pitää tyytyä siihen, mitä on ja kun asiat hyväksyy sellaisenaan kuin ovat, elämänlaatu paranee.
Tsemppiä aplle, toivottavasti tällaiset ihmiset osaisivat pitää suunsa kiinni.
Mitä :D aivan järkyttävää ettei sairastanut saa SURRA omaa sairauttaan ja menetettyjä asioita! Pitäisi vaan heti olla asenteella "kyllä tämä tästä, minä elän täyttä elämää, ei minua haittaa ollenkaan kaikki se minkä sairaus minulta vei!" oikeasti huomaa ettei teillä ole mitään sairauksia joiden takia joudutte luopumaan asioista jotka terveille ovat itsestäänselviä. Sairas saa surra ja olla vihainenkin, vaikkei sitä mitään muutakaan.
Totta kai saa surra OMAA sairauttaan, mutta negatiivisen asenteen levittäminen on moukkamaista ja asiatonta.
Teidän mielestänne nimenomaan ei saa. Joku joka sanoo "no on toi kyllä perseestä!" täytyy saada hiljaiseksi. Ainoa mitä saa sanoa on "kyllä se siitä, ei minua haittaisi!" tavallaan nostatte itsenne paremmaksi ihmiseksi kuin sairastunut joka kehtaa valittaa jostain vaipoista kun jossain joku kuolee nälkään. Teitä ei vaipat hidastaisi. Oikeasti te olette kuvottavia.
Et sanonut, että tauti on perseestä. Sanoit, että "Tavallaan elämäsi oli siinä". Huomaatko eron? Mikä saa ihmisen noin julmaksi ja ilkeäksi? Toistan: älä vastaa enää, sillä et kuitenkaan kirjoittaisi mitään kuin muiden haukkumista
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan toi taas tommonen worst case scenario, et pahin mitä vois tapahtua. No, kai sä voit vielä jonkunnäköistä elämää elää, mutta tavallaan se oli siinä.
Voi jestas mikä ÄÄLIÖ.
No en minä ainakaan mitään unelmiani pysty toteuttamaan pyörätuolissa vaipoissa istuen. Miksei saa sanoa ääneen että elämä olisi siinä, jos se kerran olisi? Voit uskotella itsellesi ettei ne vaipat ja pyörätuoli sinua hidasta pätkän vertaa, mutta totuus voi olla jotain muuta.
Tunnetko sä yhtään vammaista tai vakavasti pitkäaikaissairasta? Tunnen muutamia. Suosittelisin muuten tutustumaan, sinulla olisi heiltä paljon opittavaa, mutta ei kukaan ansaitse hommakseen ruveta kasvattamaan sinua.
Olen parantunut vakavasta pitkäaikaissairaudesta. En jaksa enää ollenkaan ihmisiä, joita ei elämä ole koetellut, enkä ota heitä elämääni. Heillä niin usein, kuten sinullakin, on tunnetaidot täysin nollassa ja prioriteetit elämässä pahasti vinksallaan. Niinkuin teini-ikäisen juttuja kuuntelisi.
Kasvun paikka tulee melkein kaikille joskus. Toivottavasti et ole sitä ennen ylpistynyt ja lietsonut noita asenteitasi niin kovasti, ettet enää pysty ollenkaan kasvamaan.
Haha :D minulla on ollut jo vuosia sairaus joka lopulta heikentää elämääni niin että päädyn hautaan. Kysy vain mitä haluat kysyä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan toi taas tommonen worst case scenario, et pahin mitä vois tapahtua. No, kai sä voit vielä jonkunnäköistä elämää elää, mutta tavallaan se oli siinä.
Voi jestas mikä ÄÄLIÖ.
No en minä ainakaan mitään unelmiani pysty toteuttamaan pyörätuolissa vaipoissa istuen. Miksei saa sanoa ääneen että elämä olisi siinä, jos se kerran olisi? Voit uskotella itsellesi ettei ne vaipat ja pyörätuoli sinua hidasta pätkän vertaa, mutta totuus voi olla jotain muuta.
Tottakai elämä muuttuu ja sairaudet asettavat rajotteita, mutta ei se elämä silti siihen lopu. Ihmisen pitää tyytyä siihen, mitä on ja kun asiat hyväksyy sellaisenaan kuin ovat, elämänlaatu paranee.
Tsemppiä aplle, toivottavasti tällaiset ihmiset osaisivat pitää suunsa kiinni.
Mitä :D aivan järkyttävää ettei sairastanut saa SURRA omaa sairauttaan ja menetettyjä asioita! Pitäisi vaan heti olla asenteella "kyllä tämä tästä, minä elän täyttä elämää, ei minua haittaa ollenkaan kaikki se minkä sairaus minulta vei!" oikeasti huomaa ettei teillä ole mitään sairauksia joiden takia joudutte luopumaan asioista jotka terveille ovat itsestäänselviä. Sairas saa surra ja olla vihainenkin, vaikkei sitä mitään muutakaan.
Totta kai saa surra OMAA sairauttaan, mutta negatiivisen asenteen levittäminen on moukkamaista ja asiatonta.
Teidän mielestänne nimenomaan ei saa. Joku joka sanoo "no on toi kyllä perseestä!" täytyy saada hiljaiseksi. Ainoa mitä saa sanoa on "kyllä se siitä, ei minua haittaisi!" tavallaan nostatte itsenne paremmaksi ihmiseksi kuin sairastunut joka kehtaa valittaa jostain vaipoista kun jossain joku kuolee nälkään. Teitä ei vaipat hidastaisi. Oikeasti te olette kuvottavia.
Et sanonut, että tauti on perseestä. Sanoit, että "Tavallaan elämäsi oli siinä". Huomaatko eron? Mikä saa ihmisen noin julmaksi ja ilkeäksi? Toistan: älä vastaa enää, sillä et kuitenkaan kirjoittaisi mitään kuin muiden haukkumista
Jos päätyy pyörötuoliin vaipoissa, niin elämä ennen niitä on ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan toi taas tommonen worst case scenario, et pahin mitä vois tapahtua. No, kai sä voit vielä jonkunnäköistä elämää elää, mutta tavallaan se oli siinä.
Voi jestas mikä ÄÄLIÖ.
No en minä ainakaan mitään unelmiani pysty toteuttamaan pyörätuolissa vaipoissa istuen. Miksei saa sanoa ääneen että elämä olisi siinä, jos se kerran olisi? Voit uskotella itsellesi ettei ne vaipat ja pyörätuoli sinua hidasta pätkän vertaa, mutta totuus voi olla jotain muuta.
Elämä on muutakin kuin unelmien toteuttamista. Se on tässä ja nyt. Jos SINULLA on tuollainen asenneongelma, että elämä on ohi heti kun tulee jotain tällaista, niin onko sitä pakko tulla tänne julistamaan? Aiheuttamaan pahaa mieltä muille? Mikä oikeastaan on agendasi?
Entinen elämä jossa ei ollut vaippoja eikä pyörätuolia on ohi. Jos totuudesta tulee paha mieli niin on ihan hyvä laskeutua tänne kuolevaisten sekaan välillä.
On totta, että ms-tauti voi aiheuttaa pyörätuolin ja vaipat. Mutta miksi sinun täytyy olla ilkeä sairastuneelle? Miksi sinun täytyy tulla oikein mainostamaan sitä, että elämä on ohi? Kun se ei todellakaan ole ohi. Ole kuitenkin hyvä, äläkä vastaa, koska siitä ei ole mitään hyötyä.
Tämän keskustelu idea oli varmasti, että sairastuntu saa kokemuksien jakoa. Ideana ei ollut, että tulet mollaaman häntä tai riitelemään.
Missä mollasin häntä? Niinpä, en missään. Itselläni on vakava autoimmuuni tauti ja mikään ei ärsytä enempää kuin ihmiset jotka ovat niin paljon parempia ihmisiä, että heitä ei haittaisi vaikka lääkkeet turvottaa / tukka lähtee, mitä vaan. Sitä ei saa surra, muuten on huono ihminen, koska olenhan elossa!
Jos sinä olet sairas, miksi sinä jaat täällä sitten pahaa mieltä sairastuneille? Mikset voinut kannustaa? Mikset kertonut omista kokemuksistasi? Haukut vaan sairastunutta ja muita, jotka eivät ymmärrä sinun ajatusmaailmaasi "elämä oli sitten siinä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan toi taas tommonen worst case scenario, et pahin mitä vois tapahtua. No, kai sä voit vielä jonkunnäköistä elämää elää, mutta tavallaan se oli siinä.
Voi jestas mikä ÄÄLIÖ.
No en minä ainakaan mitään unelmiani pysty toteuttamaan pyörätuolissa vaipoissa istuen. Miksei saa sanoa ääneen että elämä olisi siinä, jos se kerran olisi? Voit uskotella itsellesi ettei ne vaipat ja pyörätuoli sinua hidasta pätkän vertaa, mutta totuus voi olla jotain muuta.
Tottakai elämä muuttuu ja sairaudet asettavat rajotteita, mutta ei se elämä silti siihen lopu. Ihmisen pitää tyytyä siihen, mitä on ja kun asiat hyväksyy sellaisenaan kuin ovat, elämänlaatu paranee.
Tsemppiä aplle, toivottavasti tällaiset ihmiset osaisivat pitää suunsa kiinni.
Mitä :D aivan järkyttävää ettei sairastanut saa SURRA omaa sairauttaan ja menetettyjä asioita! Pitäisi vaan heti olla asenteella "kyllä tämä tästä, minä elän täyttä elämää, ei minua haittaa ollenkaan kaikki se minkä sairaus minulta vei!" oikeasti huomaa ettei teillä ole mitään sairauksia joiden takia joudutte luopumaan asioista jotka terveille ovat itsestäänselviä. Sairas saa surra ja olla vihainenkin, vaikkei sitä mitään muutakaan.
Totta kai saa surra OMAA sairauttaan, mutta negatiivisen asenteen levittäminen on moukkamaista ja asiatonta.
Teidän mielestänne nimenomaan ei saa. Joku joka sanoo "no on toi kyllä perseestä!" täytyy saada hiljaiseksi. Ainoa mitä saa sanoa on "kyllä se siitä, ei minua haittaisi!" tavallaan nostatte itsenne paremmaksi ihmiseksi kuin sairastunut joka kehtaa valittaa jostain vaipoista kun jossain joku kuolee nälkään. Teitä ei vaipat hidastaisi. Oikeasti te olette kuvottavia.
Et sanonut, että tauti on perseestä. Sanoit, että "Tavallaan elämäsi oli siinä". Huomaatko eron? Mikä saa ihmisen noin julmaksi ja ilkeäksi? Toistan: älä vastaa enää, sillä et kuitenkaan kirjoittaisi mitään kuin muiden haukkumista
Jos päätyy pyörötuoliin vaipoissa, niin elämä ennen niitä on ohi.
Selvä, voitko nyt poistua täältä jakamasta "elämänviisauksiasi"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan toi taas tommonen worst case scenario, et pahin mitä vois tapahtua. No, kai sä voit vielä jonkunnäköistä elämää elää, mutta tavallaan se oli siinä.
Voi jestas mikä ÄÄLIÖ.
No en minä ainakaan mitään unelmiani pysty toteuttamaan pyörätuolissa vaipoissa istuen. Miksei saa sanoa ääneen että elämä olisi siinä, jos se kerran olisi? Voit uskotella itsellesi ettei ne vaipat ja pyörätuoli sinua hidasta pätkän vertaa, mutta totuus voi olla jotain muuta.
Tottakai elämä muuttuu ja sairaudet asettavat rajotteita, mutta ei se elämä silti siihen lopu. Ihmisen pitää tyytyä siihen, mitä on ja kun asiat hyväksyy sellaisenaan kuin ovat, elämänlaatu paranee.
Tsemppiä aplle, toivottavasti tällaiset ihmiset osaisivat pitää suunsa kiinni.
Mitä :D aivan järkyttävää ettei sairastanut saa SURRA omaa sairauttaan ja menetettyjä asioita! Pitäisi vaan heti olla asenteella "kyllä tämä tästä, minä elän täyttä elämää, ei minua haittaa ollenkaan kaikki se minkä sairaus minulta vei!" oikeasti huomaa ettei teillä ole mitään sairauksia joiden takia joudutte luopumaan asioista jotka terveille ovat itsestäänselviä. Sairas saa surra ja olla vihainenkin, vaikkei sitä mitään muutakaan.
Totta kai saa surra OMAA sairauttaan, mutta negatiivisen asenteen levittäminen on moukkamaista ja asiatonta.
Teidän mielestänne nimenomaan ei saa. Joku joka sanoo "no on toi kyllä perseestä!" täytyy saada hiljaiseksi. Ainoa mitä saa sanoa on "kyllä se siitä, ei minua haittaisi!" tavallaan nostatte itsenne paremmaksi ihmiseksi kuin sairastunut joka kehtaa valittaa jostain vaipoista kun jossain joku kuolee nälkään. Teitä ei vaipat hidastaisi. Oikeasti te olette kuvottavia.
Sinä et edes halua ymmärtää, mitä me sanomme / yritämme sanoa.
Yritätte sanoa ettei elämä siihen lopu. Mitä vaan voi vielä tehdä ja vaipat ei haittaa. No, ehkä se on niin, tai ehkä ei ole, menetettyä elämäänsä saa surra.
Ihan juuri niin kuin arvelinkin, et edes yritä ymmärtää. Missään vaiheessa en ole sanonut, että voi tehdä "mitä vaan" tai että vaipat eivät haittaa. Tietysti sairaus muuttaa elämää, se on ihan selvä. Mutta se ei LOPETA sitä. Minusta tuntuu, että sinä puhut tikapuista ja minä kanoista. Semattinen ero, siis. Sinä koet, että kun tietynlaista elämää ei voi enää elää, se on elämän loppu. Minä koen, että elämä vain muuttuu erilaiseksi.
Ymmärrän täysin tunteesi. Vitutuksesi, jopa. Tuntuu, että sairauttasi ja tunteitasi vähätellään. Missään tapauksessa en ole sitä tarkoittanut. Yritän kannustaa ap:ta siihen, että löytää positiivisia puolia tilanteestaan (niitäkin on). Luovuttaa ei kannata. Ei kannata alistua ajatukseen, että elämä on ohi. Ap voi kokea valtavan paljon iloisia ja onnellisia asioita elämässään vielä, sairaudenkin kanssa.
Kuten me kaikki muutkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan toi taas tommonen worst case scenario, et pahin mitä vois tapahtua. No, kai sä voit vielä jonkunnäköistä elämää elää, mutta tavallaan se oli siinä.
Voi jestas mikä ÄÄLIÖ.
No en minä ainakaan mitään unelmiani pysty toteuttamaan pyörätuolissa vaipoissa istuen. Miksei saa sanoa ääneen että elämä olisi siinä, jos se kerran olisi? Voit uskotella itsellesi ettei ne vaipat ja pyörätuoli sinua hidasta pätkän vertaa, mutta totuus voi olla jotain muuta.
Tottakai elämä muuttuu ja sairaudet asettavat rajotteita, mutta ei se elämä silti siihen lopu. Ihmisen pitää tyytyä siihen, mitä on ja kun asiat hyväksyy sellaisenaan kuin ovat, elämänlaatu paranee.
Tsemppiä aplle, toivottavasti tällaiset ihmiset osaisivat pitää suunsa kiinni.
Mitä :D aivan järkyttävää ettei sairastanut saa SURRA omaa sairauttaan ja menetettyjä asioita! Pitäisi vaan heti olla asenteella "kyllä tämä tästä, minä elän täyttä elämää, ei minua haittaa ollenkaan kaikki se minkä sairaus minulta vei!" oikeasti huomaa ettei teillä ole mitään sairauksia joiden takia joudutte luopumaan asioista jotka terveille ovat itsestäänselviä. Sairas saa surra ja olla vihainenkin, vaikkei sitä mitään muutakaan.
Totta kai saa surra OMAA sairauttaan, mutta negatiivisen asenteen levittäminen on moukkamaista ja asiatonta.
Teidän mielestänne nimenomaan ei saa. Joku joka sanoo "no on toi kyllä perseestä!" täytyy saada hiljaiseksi. Ainoa mitä saa sanoa on "kyllä se siitä, ei minua haittaisi!" tavallaan nostatte itsenne paremmaksi ihmiseksi kuin sairastunut joka kehtaa valittaa jostain vaipoista kun jossain joku kuolee nälkään. Teitä ei vaipat hidastaisi. Oikeasti te olette kuvottavia.
Et sanonut, että tauti on perseestä. Sanoit, että "Tavallaan elämäsi oli siinä". Huomaatko eron? Mikä saa ihmisen noin julmaksi ja ilkeäksi? Toistan: älä vastaa enää, sillä et kuitenkaan kirjoittaisi mitään kuin muiden haukkumista
Jos päätyy pyörötuoliin vaipoissa, niin elämä ennen niitä on ohi.
Selvä, voitko nyt poistua täältä jakamasta "elämänviisauksiasi"?
Sinä et edes itse huomaa miten vähättelet sairastunutta. "Ei tuo ole niin paha! Kyllä pyörätuolissa voi elää hyvää elämää!" tervetuloa kertomaan elämästä sitten kun elät sitä itse. Itse pyörätuolissa oleva voi kertoa miten se HÄNTÄ haittaa, mutta ei kukaan terve ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jäipas paha maku tästä keskustelusta tuon yhden takia. :(
Toivottavasti alkuperäinen ymmärtää, että joku haluaa purkaa pahan olonsa toiseen.
Sairastuneelle: et välttämättä päädy pyörätuoliin. Kannattaa nyt ensin surra, toipua järkytyksestä. Sitten voit elää elämääsi. Mikäli joskus tautisi pahentuu, ajattele asiaa uudelleen vasta sitten. Tulevaisuuden murehtiminen ei kannata.
Vaikka asia tuntuu nyt pahalta, pystyt hyväksymään asian ajan mittaan! Toivotan tsemppiä.
Oletko etsinyt tietoa paikallisista neuroyhdistyksistä? Voisitko sieltä saada vertaistukea?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan toi taas tommonen worst case scenario, et pahin mitä vois tapahtua. No, kai sä voit vielä jonkunnäköistä elämää elää, mutta tavallaan se oli siinä.
Voi jestas mikä ÄÄLIÖ.
No en minä ainakaan mitään unelmiani pysty toteuttamaan pyörätuolissa vaipoissa istuen. Miksei saa sanoa ääneen että elämä olisi siinä, jos se kerran olisi? Voit uskotella itsellesi ettei ne vaipat ja pyörätuoli sinua hidasta pätkän vertaa, mutta totuus voi olla jotain muuta.
Elämä on muutakin kuin unelmien toteuttamista. Se on tässä ja nyt. Jos SINULLA on tuollainen asenneongelma, että elämä on ohi heti kun tulee jotain tällaista, niin onko sitä pakko tulla tänne julistamaan? Aiheuttamaan pahaa mieltä muille? Mikä oikeastaan on agendasi?
Entinen elämä jossa ei ollut vaippoja eikä pyörätuolia on ohi. Jos totuudesta tulee paha mieli niin on ihan hyvä laskeutua tänne kuolevaisten sekaan välillä.
On totta, että ms-tauti voi aiheuttaa pyörätuolin ja vaipat. Mutta miksi sinun täytyy olla ilkeä sairastuneelle? Miksi sinun täytyy tulla oikein mainostamaan sitä, että elämä on ohi? Kun se ei todellakaan ole ohi. Ole kuitenkin hyvä, äläkä vastaa, koska siitä ei ole mitään hyötyä.
Tämän keskustelu idea oli varmasti, että sairastuntu saa kokemuksien jakoa. Ideana ei ollut, että tulet mollaaman häntä tai riitelemään.
Missä mollasin häntä? Niinpä, en missään. Itselläni on vakava autoimmuuni tauti ja mikään ei ärsytä enempää kuin ihmiset jotka ovat niin paljon parempia ihmisiä, että heitä ei haittaisi vaikka lääkkeet turvottaa / tukka lähtee, mitä vaan. Sitä ei saa surra, muuten on huono ihminen, koska olenhan elossa!
Jos sinä olet sairas, miksi sinä jaat täällä sitten pahaa mieltä sairastuneille? Mikset voinut kannustaa? Mikset kertonut omista kokemuksistasi? Haukut vaan sairastunutta ja muita, jotka eivät ymmärrä sinun ajatusmaailmaasi "elämä oli sitten siinä".
Kannustaa? Ei ms tautia "voiteta" jos tarpeeksi kovaa taistellaan. Mitä hyötyä siitä siis on? Edelleen näytä yksikin viesti missä haukuin ap:ta, ei ei löydy? Niinpä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan toi taas tommonen worst case scenario, et pahin mitä vois tapahtua. No, kai sä voit vielä jonkunnäköistä elämää elää, mutta tavallaan se oli siinä.
Voi jestas mikä ÄÄLIÖ.
No en minä ainakaan mitään unelmiani pysty toteuttamaan pyörätuolissa vaipoissa istuen. Miksei saa sanoa ääneen että elämä olisi siinä, jos se kerran olisi? Voit uskotella itsellesi ettei ne vaipat ja pyörätuoli sinua hidasta pätkän vertaa, mutta totuus voi olla jotain muuta.
Tottakai elämä muuttuu ja sairaudet asettavat rajotteita, mutta ei se elämä silti siihen lopu. Ihmisen pitää tyytyä siihen, mitä on ja kun asiat hyväksyy sellaisenaan kuin ovat, elämänlaatu paranee.
Tsemppiä aplle, toivottavasti tällaiset ihmiset osaisivat pitää suunsa kiinni.
Mitä :D aivan järkyttävää ettei sairastanut saa SURRA omaa sairauttaan ja menetettyjä asioita! Pitäisi vaan heti olla asenteella "kyllä tämä tästä, minä elän täyttä elämää, ei minua haittaa ollenkaan kaikki se minkä sairaus minulta vei!" oikeasti huomaa ettei teillä ole mitään sairauksia joiden takia joudutte luopumaan asioista jotka terveille ovat itsestäänselviä. Sairas saa surra ja olla vihainenkin, vaikkei sitä mitään muutakaan.
Totta kai saa surra OMAA sairauttaan, mutta negatiivisen asenteen levittäminen on moukkamaista ja asiatonta.
Teidän mielestänne nimenomaan ei saa. Joku joka sanoo "no on toi kyllä perseestä!" täytyy saada hiljaiseksi. Ainoa mitä saa sanoa on "kyllä se siitä, ei minua haittaisi!" tavallaan nostatte itsenne paremmaksi ihmiseksi kuin sairastunut joka kehtaa valittaa jostain vaipoista kun jossain joku kuolee nälkään. Teitä ei vaipat hidastaisi. Oikeasti te olette kuvottavia.
Et sanonut, että tauti on perseestä. Sanoit, että "Tavallaan elämäsi oli siinä". Huomaatko eron? Mikä saa ihmisen noin julmaksi ja ilkeäksi? Toistan: älä vastaa enää, sillä et kuitenkaan kirjoittaisi mitään kuin muiden haukkumista
Jos päätyy pyörötuoliin vaipoissa, niin elämä ennen niitä on ohi.
Selvä, voitko nyt poistua täältä jakamasta "elämänviisauksiasi"?
Sinä et edes itse huomaa miten vähättelet sairastunutta. "Ei tuo ole niin paha! Kyllä pyörätuolissa voi elää hyvää elämää!" tervetuloa kertomaan elämästä sitten kun elät sitä itse. Itse pyörätuolissa oleva voi kertoa miten se HÄNTÄ haittaa, mutta ei kukaan terve ihminen.
Hohhoijaa, miksi väkisin haluat riidellä? Tunnen monia pyörätuolissa istuvia: heillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä tilanteensa ja elää elämäänsä niin kuin on mahdollista. Tottakai sitä saa surra ja pelätä, mutta siihen ei auta, että sinä olet huutamassa täällä "elämäsi oli siinä". Ole hyvä ja poistu.
Mutta muista, että aloittaja ei ole pyörätuolissa vielä, eikä välttämättä koskaan siihen päädykään.
Vierailija kirjoitti:
Jäipas paha maku tästä keskustelusta tuon yhden takia. :(
Toivottavasti alkuperäinen ymmärtää, että joku haluaa purkaa pahan olonsa toiseen.
Sairastuneelle: et välttämättä päädy pyörätuoliin. Kannattaa nyt ensin surra, toipua järkytyksestä. Sitten voit elää elämääsi. Mikäli joskus tautisi pahentuu, ajattele asiaa uudelleen vasta sitten. Tulevaisuuden murehtiminen ei kannata.
Vaikka asia tuntuu nyt pahalta, pystyt hyväksymään asian ajan mittaan! Toivotan tsemppiä.
Oletko etsinyt tietoa paikallisista neuroyhdistyksistä? Voisitko sieltä saada vertaistukea?
Minä olen täysin ap:n puolella tässä, sitten kun tarpeeksi moni ihminen tulee vähättelemään hänen sairauttaan ja kertomaan miten heitä ei kyllä haittaisi, hän ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan toi taas tommonen worst case scenario, et pahin mitä vois tapahtua. No, kai sä voit vielä jonkunnäköistä elämää elää, mutta tavallaan se oli siinä.
Voi jestas mikä ÄÄLIÖ.
No en minä ainakaan mitään unelmiani pysty toteuttamaan pyörätuolissa vaipoissa istuen. Miksei saa sanoa ääneen että elämä olisi siinä, jos se kerran olisi? Voit uskotella itsellesi ettei ne vaipat ja pyörätuoli sinua hidasta pätkän vertaa, mutta totuus voi olla jotain muuta.
Tottakai elämä muuttuu ja sairaudet asettavat rajotteita, mutta ei se elämä silti siihen lopu. Ihmisen pitää tyytyä siihen, mitä on ja kun asiat hyväksyy sellaisenaan kuin ovat, elämänlaatu paranee.
Tsemppiä aplle, toivottavasti tällaiset ihmiset osaisivat pitää suunsa kiinni.
Mitä :D aivan järkyttävää ettei sairastanut saa SURRA omaa sairauttaan ja menetettyjä asioita! Pitäisi vaan heti olla asenteella "kyllä tämä tästä, minä elän täyttä elämää, ei minua haittaa ollenkaan kaikki se minkä sairaus minulta vei!" oikeasti huomaa ettei teillä ole mitään sairauksia joiden takia joudutte luopumaan asioista jotka terveille ovat itsestäänselviä. Sairas saa surra ja olla vihainenkin, vaikkei sitä mitään muutakaan.
Totta kai saa surra OMAA sairauttaan, mutta negatiivisen asenteen levittäminen on moukkamaista ja asiatonta.
Teidän mielestänne nimenomaan ei saa. Joku joka sanoo "no on toi kyllä perseestä!" täytyy saada hiljaiseksi. Ainoa mitä saa sanoa on "kyllä se siitä, ei minua haittaisi!" tavallaan nostatte itsenne paremmaksi ihmiseksi kuin sairastunut joka kehtaa valittaa jostain vaipoista kun jossain joku kuolee nälkään. Teitä ei vaipat hidastaisi. Oikeasti te olette kuvottavia.
Et sanonut, että tauti on perseestä. Sanoit, että "Tavallaan elämäsi oli siinä". Huomaatko eron? Mikä saa ihmisen noin julmaksi ja ilkeäksi? Toistan: älä vastaa enää, sillä et kuitenkaan kirjoittaisi mitään kuin muiden haukkumista
Jos päätyy pyörötuoliin vaipoissa, niin elämä ennen niitä on ohi.
Selvä, voitko nyt poistua täältä jakamasta "elämänviisauksiasi"?
Sinä et edes itse huomaa miten vähättelet sairastunutta. "Ei tuo ole niin paha! Kyllä pyörätuolissa voi elää hyvää elämää!" tervetuloa kertomaan elämästä sitten kun elät sitä itse. Itse pyörätuolissa oleva voi kertoa miten se HÄNTÄ haittaa, mutta ei kukaan terve ihminen.
Hohhoijaa, miksi väkisin haluat riidellä? Tunnen monia pyörätuolissa istuvia: heillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä tilanteensa ja elää elämäänsä niin kuin on mahdollista. Tottakai sitä saa surra ja pelätä, mutta siihen ei auta, että sinä olet huutamassa täällä "elämäsi oli siinä". Ole hyvä ja poistu.
Mutta muista, että aloittaja ei ole pyörätuolissa vielä, eikä välttämättä koskaan siihen päädykään.
Se on ihan hyvä että joku kertoo hänelle että saa vituttaa, ei tarvitse olla pelkästään positiivinen miellyttääkseen muita ihmisiä. Ole hyvä ja poistu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan toi taas tommonen worst case scenario, et pahin mitä vois tapahtua. No, kai sä voit vielä jonkunnäköistä elämää elää, mutta tavallaan se oli siinä.
Voi jestas mikä ÄÄLIÖ.
No en minä ainakaan mitään unelmiani pysty toteuttamaan pyörätuolissa vaipoissa istuen. Miksei saa sanoa ääneen että elämä olisi siinä, jos se kerran olisi? Voit uskotella itsellesi ettei ne vaipat ja pyörätuoli sinua hidasta pätkän vertaa, mutta totuus voi olla jotain muuta.
Elämä on muutakin kuin unelmien toteuttamista. Se on tässä ja nyt. Jos SINULLA on tuollainen asenneongelma, että elämä on ohi heti kun tulee jotain tällaista, niin onko sitä pakko tulla tänne julistamaan? Aiheuttamaan pahaa mieltä muille? Mikä oikeastaan on agendasi?
Entinen elämä jossa ei ollut vaippoja eikä pyörätuolia on ohi. Jos totuudesta tulee paha mieli niin on ihan hyvä laskeutua tänne kuolevaisten sekaan välillä.
On totta, että ms-tauti voi aiheuttaa pyörätuolin ja vaipat. Mutta miksi sinun täytyy olla ilkeä sairastuneelle? Miksi sinun täytyy tulla oikein mainostamaan sitä, että elämä on ohi? Kun se ei todellakaan ole ohi. Ole kuitenkin hyvä, äläkä vastaa, koska siitä ei ole mitään hyötyä.
Tämän keskustelu idea oli varmasti, että sairastuntu saa kokemuksien jakoa. Ideana ei ollut, että tulet mollaaman häntä tai riitelemään.
Missä mollasin häntä? Niinpä, en missään. Itselläni on vakava autoimmuuni tauti ja mikään ei ärsytä enempää kuin ihmiset jotka ovat niin paljon parempia ihmisiä, että heitä ei haittaisi vaikka lääkkeet turvottaa / tukka lähtee, mitä vaan. Sitä ei saa surra, muuten on huono ihminen, koska olenhan elossa!
Jos sinä olet sairas, miksi sinä jaat täällä sitten pahaa mieltä sairastuneille? Mikset voinut kannustaa? Mikset kertonut omista kokemuksistasi? Haukut vaan sairastunutta ja muita, jotka eivät ymmärrä sinun ajatusmaailmaasi "elämä oli sitten siinä".
Kannustaa? Ei ms tautia "voiteta" jos tarpeeksi kovaa taistellaan. Mitä hyötyä siitä siis on? Edelleen näytä yksikin viesti missä haukuin ap:ta, ei ei löydy? Niinpä.
Mikä sua vaivaa? Tarkoitatko, että ei MS-tautia sairastavilla ei mielestä ole oikeutta onnelliseen elämään? Kannustamisesta on hyötyä: ei kannata masentua vaan hyväksyä asia. En ymmärrä, miten sun kaltaisia ihmisiä voi olla olemassa...
Mitä iloa saat siitä, että olet lyömässä lyötyä? Edelleen kirjoitit, että elämä oli tässä....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan toi taas tommonen worst case scenario, et pahin mitä vois tapahtua. No, kai sä voit vielä jonkunnäköistä elämää elää, mutta tavallaan se oli siinä.
Voi jestas mikä ÄÄLIÖ.
No en minä ainakaan mitään unelmiani pysty toteuttamaan pyörätuolissa vaipoissa istuen. Miksei saa sanoa ääneen että elämä olisi siinä, jos se kerran olisi? Voit uskotella itsellesi ettei ne vaipat ja pyörätuoli sinua hidasta pätkän vertaa, mutta totuus voi olla jotain muuta.
Elämä on muutakin kuin unelmien toteuttamista. Se on tässä ja nyt. Jos SINULLA on tuollainen asenneongelma, että elämä on ohi heti kun tulee jotain tällaista, niin onko sitä pakko tulla tänne julistamaan? Aiheuttamaan pahaa mieltä muille? Mikä oikeastaan on agendasi?
Entinen elämä jossa ei ollut vaippoja eikä pyörätuolia on ohi. Jos totuudesta tulee paha mieli niin on ihan hyvä laskeutua tänne kuolevaisten sekaan välillä.
On totta, että ms-tauti voi aiheuttaa pyörätuolin ja vaipat. Mutta miksi sinun täytyy olla ilkeä sairastuneelle? Miksi sinun täytyy tulla oikein mainostamaan sitä, että elämä on ohi? Kun se ei todellakaan ole ohi. Ole kuitenkin hyvä, äläkä vastaa, koska siitä ei ole mitään hyötyä.
Tämän keskustelu idea oli varmasti, että sairastuntu saa kokemuksien jakoa. Ideana ei ollut, että tulet mollaaman häntä tai riitelemään.
Missä mollasin häntä? Niinpä, en missään. Itselläni on vakava autoimmuuni tauti ja mikään ei ärsytä enempää kuin ihmiset jotka ovat niin paljon parempia ihmisiä, että heitä ei haittaisi vaikka lääkkeet turvottaa / tukka lähtee, mitä vaan. Sitä ei saa surra, muuten on huono ihminen, koska olenhan elossa!
Jos sinä olet sairas, miksi sinä jaat täällä sitten pahaa mieltä sairastuneille? Mikset voinut kannustaa? Mikset kertonut omista kokemuksistasi? Haukut vaan sairastunutta ja muita, jotka eivät ymmärrä sinun ajatusmaailmaasi "elämä oli sitten siinä".
Kannustaa? Ei ms tautia "voiteta" jos tarpeeksi kovaa taistellaan. Mitä hyötyä siitä siis on? Edelleen näytä yksikin viesti missä haukuin ap:ta, ei ei löydy? Niinpä.
Mikä sua vaivaa? Tarkoitatko, että ei MS-tautia sairastavilla ei mielestä ole oikeutta onnelliseen elämään? Kannustamisesta on hyötyä: ei kannata masentua vaan hyväksyä asia. En ymmärrä, miten sun kaltaisia ihmisiä voi olla olemassa...
Mitä iloa saat siitä, että olet lyömässä lyötyä? Edelleen kirjoitit, että elämä oli tässä....
Taas sinä kerrot MITEN HÄNEN pitää sairautensa ottaa :D "sinun pitää vaan hyväksyä asia." etkö itse näe??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäipas paha maku tästä keskustelusta tuon yhden takia. :(
Toivottavasti alkuperäinen ymmärtää, että joku haluaa purkaa pahan olonsa toiseen.
Sairastuneelle: et välttämättä päädy pyörätuoliin. Kannattaa nyt ensin surra, toipua järkytyksestä. Sitten voit elää elämääsi. Mikäli joskus tautisi pahentuu, ajattele asiaa uudelleen vasta sitten. Tulevaisuuden murehtiminen ei kannata.
Vaikka asia tuntuu nyt pahalta, pystyt hyväksymään asian ajan mittaan! Toivotan tsemppiä.
Oletko etsinyt tietoa paikallisista neuroyhdistyksistä? Voisitko sieltä saada vertaistukea?
Minä olen täysin ap:n puolella tässä, sitten kun tarpeeksi moni ihminen tulee vähättelemään hänen sairauttaan ja kertomaan miten heitä ei kyllä haittaisi, hän ymmärtää.
Ensimmäisellä sivulla muut kannustivat, ja sinä kirjoitit "Onhan toi taas tommonen worst case scenario, et pahin mitä vois tapahtua. No, kai sä voit vielä jonkunnäköistä elämää elää, mutta tavallaan se oli siinä. "
Miten voit olla apn puolella?
t. MS-tautia sairastava, joka ei ajattele että mahdollinen pyörätuoliin joutuminen pilaisi elämäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan toi taas tommonen worst case scenario, et pahin mitä vois tapahtua. No, kai sä voit vielä jonkunnäköistä elämää elää, mutta tavallaan se oli siinä.
Voi jestas mikä ÄÄLIÖ.
No en minä ainakaan mitään unelmiani pysty toteuttamaan pyörätuolissa vaipoissa istuen. Miksei saa sanoa ääneen että elämä olisi siinä, jos se kerran olisi? Voit uskotella itsellesi ettei ne vaipat ja pyörätuoli sinua hidasta pätkän vertaa, mutta totuus voi olla jotain muuta.
Elämä on muutakin kuin unelmien toteuttamista. Se on tässä ja nyt. Jos SINULLA on tuollainen asenneongelma, että elämä on ohi heti kun tulee jotain tällaista, niin onko sitä pakko tulla tänne julistamaan? Aiheuttamaan pahaa mieltä muille? Mikä oikeastaan on agendasi?
Entinen elämä jossa ei ollut vaippoja eikä pyörätuolia on ohi. Jos totuudesta tulee paha mieli niin on ihan hyvä laskeutua tänne kuolevaisten sekaan välillä.
On totta, että ms-tauti voi aiheuttaa pyörätuolin ja vaipat. Mutta miksi sinun täytyy olla ilkeä sairastuneelle? Miksi sinun täytyy tulla oikein mainostamaan sitä, että elämä on ohi? Kun se ei todellakaan ole ohi. Ole kuitenkin hyvä, äläkä vastaa, koska siitä ei ole mitään hyötyä.
Tämän keskustelu idea oli varmasti, että sairastuntu saa kokemuksien jakoa. Ideana ei ollut, että tulet mollaaman häntä tai riitelemään.
Missä mollasin häntä? Niinpä, en missään. Itselläni on vakava autoimmuuni tauti ja mikään ei ärsytä enempää kuin ihmiset jotka ovat niin paljon parempia ihmisiä, että heitä ei haittaisi vaikka lääkkeet turvottaa / tukka lähtee, mitä vaan. Sitä ei saa surra, muuten on huono ihminen, koska olenhan elossa!
Jos sinä olet sairas, miksi sinä jaat täällä sitten pahaa mieltä sairastuneille? Mikset voinut kannustaa? Mikset kertonut omista kokemuksistasi? Haukut vaan sairastunutta ja muita, jotka eivät ymmärrä sinun ajatusmaailmaasi "elämä oli sitten siinä".
Kannustaa? Ei ms tautia "voiteta" jos tarpeeksi kovaa taistellaan. Mitä hyötyä siitä siis on? Edelleen näytä yksikin viesti missä haukuin ap:ta, ei ei löydy? Niinpä.
Mikä sua vaivaa? Tarkoitatko, että ei MS-tautia sairastavilla ei mielestä ole oikeutta onnelliseen elämään? Kannustamisesta on hyötyä: ei kannata masentua vaan hyväksyä asia. En ymmärrä, miten sun kaltaisia ihmisiä voi olla olemassa...
Mitä iloa saat siitä, että olet lyömässä lyötyä? Edelleen kirjoitit, että elämä oli tässä....
Taas sinä kerrot MITEN HÄNEN pitää sairautensa ottaa :D "sinun pitää vaan hyväksyä asia." etkö itse näe??
}
Ajan myötä jokainen hyväksyy sairautensa, jotta voi elää hyvää elämää. Ehkä sinunkin pitäisi, jotta sinun ei tarvitsisi kirjoittaa muille, kuinka heidän elämänsä päättyy yhteen sairauteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan toi taas tommonen worst case scenario, et pahin mitä vois tapahtua. No, kai sä voit vielä jonkunnäköistä elämää elää, mutta tavallaan se oli siinä.
Voi jestas mikä ÄÄLIÖ.
No en minä ainakaan mitään unelmiani pysty toteuttamaan pyörätuolissa vaipoissa istuen. Miksei saa sanoa ääneen että elämä olisi siinä, jos se kerran olisi? Voit uskotella itsellesi ettei ne vaipat ja pyörätuoli sinua hidasta pätkän vertaa, mutta totuus voi olla jotain muuta.
Tunnetko sä yhtään vammaista tai vakavasti pitkäaikaissairasta? Tunnen muutamia. Suosittelisin muuten tutustumaan, sinulla olisi heiltä paljon opittavaa, mutta ei kukaan ansaitse hommakseen ruveta kasvattamaan sinua.
Olen parantunut vakavasta pitkäaikaissairaudesta. En jaksa enää ollenkaan ihmisiä, joita ei elämä ole koetellut, enkä ota heitä elämääni. Heillä niin usein, kuten sinullakin, on tunnetaidot täysin nollassa ja prioriteetit elämässä pahasti vinksallaan. Niinkuin teini-ikäisen juttuja kuuntelisi.
Kasvun paikka tulee melkein kaikille joskus. Toivottavasti et ole sitä ennen ylpistynyt ja lietsonut noita asenteitasi niin kovasti, ettet enää pysty ollenkaan kasvamaan.
Haha :D minulla on ollut jo vuosia sairaus joka lopulta heikentää elämääni niin että päädyn hautaan. Kysy vain mitä haluat kysyä?
Ai sun elämäsi on ohi, ja sulla ei ole enää mitään unelmia jota voisit tavoitella?
Kurjaa että reagoit vastoinkäymisiin katkeruudella ja yrittämällä vetää muut tasollesi.
Missä mollasin häntä? Niinpä, en missään. Itselläni on vakava autoimmuuni tauti ja mikään ei ärsytä enempää kuin ihmiset jotka ovat niin paljon parempia ihmisiä, että heitä ei haittaisi vaikka lääkkeet turvottaa / tukka lähtee, mitä vaan. Sitä ei saa surra, muuten on huono ihminen, koska olenhan elossa!