Voiko mielestänne ystävyys tästä enää korjaantua?
Mietin tässä, että onko nyt niin että vuosikausien ystävyydet on menneet hukkaan.
Perheellemme tuli kriisi, lapsi sairastui erittäin vakavasti. Hyvin moni ystävistä (sekä miehen että minun) ei vastannut meille millään tavalla, kun kuuli lapsemme sairastuneen. Meihin ei otettu millään tavalla yhteyttä, eikä kukaan ehtinyt missään välissä tavata meitä. Sähköposteihin ei enää vastattu (kirjoitti sitten joko tästä kriisistä tai tavallisista iloisista asioista ja kyseli toisten kuulumisia).
Minusta itsestäni tuntuu, että en pysty enää jatkamaan " ystävyyttä" näiden ihmisten kanssa. Valitettavasti se tarkoittaa myös sitä, että minulle ei kovin montaa ystävää enää jää :( mutta en ymmärrä miten voisin teeskennellä, että nämä ihmiset ovat ystäviäni jos kukaan ei millään tavalla ota yhteyttä edes pahoitellakseen tai kysyäkseen mitä kuuluu.
Mitä kulkee tälläisen ihmisen mielessä, joka vaan tyynesti jättää vastaamatta kun kuulee että jollekin ystävälle (?) on tapahtunut jotain kauheaa?
Kommentit (5)
ei musta tunnu siltä, että voisin unohtaa sitä tosiasiaa, että silloin kun olisin tarvinnut ystäviä en saanut tukea.
pahoillani perheellesi kohdistuneesta kriiseistä kuin myös ystäviesi välinpitämättömyydestä tai kykenemättömyydestä käsitellä asiaa millään tavoin.
Jos he ovat ystäviäsi, olisiko mahdollista että ottaisit asian jossain vaiheessa suoraan puheeksi? Kerro miltä susta tämä kaikki on tuntunut ja että ymmärrät heitäkin (joskus ei löydy läheiselle sanoja, mutta todella surullista tietenkin, että sitten ei osata muuta kuin kääntää selkä...), mutta että hiljentyminen on ollut vaikeaa kestää. Jos he ovat ystäviäsi, ota avoin ja ystävällinen linja, pura asia auki heidän kanssaan. Ehkä he sitten ymmärtävät että hiljeneminen ei ole tässä tapauksessa kultaa vaan vielä yksi lisästressin aiheuttaja.
Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi. Joskus ystäviä voit löytää ihan yllättäviltäkin tahoilta, pidä mieli avoimena sen suhteen. uudet ystävät voivat olla yhtä tärkeitä kuin ne vanhatkin. Voimia!!
katso rauhassa jatkoa,
ja mieti sitten ketkä ystävistä ovat sen ansainneet!!
(toiset kun voivat vaan olla hieman peloissaan teidän puolesta ja miettivät mitä pitäisi sanoa...)
mutta useimmat eivät. Ja monilta puolitutuilta tai melkein tuntemattomilta olen saanut aivan ihania, tukea ja voimaa antavia viestejä ja sanoja. Ja monilta sellaisilta, jotka itsekin elävät jotain kriisiä tai joilla on sairas lapsi myös.
Ihmettelen sitä, kuinka paljon tälläiset ihmiset ovat meitä ajatelleet ja sen vuoksi ottaneet yhteyttä, ja sitten jotkut vuosikausia meidän elämässä olleet ihmiset jää pelkkään hiljaisuuteen.
Yhdelle ihmiselle sanoinkin jo, että musta tuntui tosi pahalta se että ei ottanut millään tavalla yhteyttä kuultuaan uutisen ja että musta tuntui että se kertoi aika paljon sen ystävyyden laadusta, mutta hän suuttui minulle ja haukkui minut paskaksi katkeraksi ämmäksi joka ei kestä jos jollain toisella menee hyvin...
Olen ollut itse vastaavassa tilanteessa ja ystävät palasivat pikkuhiljaa.