Tuntuuko teistä muista mitenkään masentavalta ajatukselta että saisitte vakituisen työn ja olisitte siinä loppuelämän?

Kyllä joo, amiksen toisella vuodella, linjalla joka menettelee, mutta jolla on vaikea nähdä itsensä työskentelemässä. Ahdistaa ajatus elämästä, joka olisi töissä olemista ja lepäämistä töiden takia.

Ei ole mitään hajua että mitä elämällä pitäisi tehdä, mutta jotain kuitenkin ettei ole luuseri väliinputoaja. 

We've all been there. Onneksi sen saa itse päättää mihin paperiin nimensä iskee.

Tuntuu. Haen pelkästään pätkätöitä, koska pelkään, että jos saisin vakipaikan, en uskaltaisi lähteä siitä vaikka miten alkaisi tympimään.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on masentavaa ajatella, että en enää koskaan saa vakityöpaikkaa. Tai mitään työtä. Loppuelämän työttömyys olis todella kamalaa.

Pahalta näyttää. 5kk työttömyyttä takana, 50v.

Olemme saaneet vakituisen työttömyyden ja olemme siinä luultavasti loppuelämämme.

Terv. työtön 51 v.

Kyllä. Olen työkyvyttömyyseläkkeellä, mutta silti minulla on tarkkoja lyhyen & pitkän ajan tavotteita. Tällä hetkellä pyöritän yhtä yritystä, jonka laajennus on kesken. Laajennuksen valmistuttua annan ohjat muille, ja aloitan uuden yrityksen. Vastuu ja asioiden tekeminen on oikeaa onnellisuutta.

Eipä oikeastaan.

Vierailija kirjoitti:

Kun saa vakityön, huomaa usein muuttuneensa kertaheitolla haluttavaksi työntekijäksi kaikkien silmissä, ja on helppo vaihtaa paikkaa.

Ei ollut minulle helppoa. 2000-luvun alussa hain kolme vuotta uutta työtä, vaikka olin vakipaikassa. Enkä todellakaan kurkotellut kuuta tai yrittänyt hakea paikkoja, joihin en ollut pätevä.

Olen niin mukavuudenhaluinen että toivon että saan olla tässä samassa työpaikassa mahd pitkään. Ahdistaa ajatuskin että pitäisi lähteä hakemaan töitä. T: samassa työssä kohta 11 vuotta

Parikymmentä vuotta vakityötä takana. Toivottavasti saman verran edessä,

Mulla on virka. Ehkä hieman tylsää, aiemmin pätkätöissä se pätkän loppuminen usein tarkoitti hetken taukoa ja uusia tuulia (mulla ei ollut taloudellisesti hätää, vaikka olisinkin hetken työttömänä). Mutta jos tää masentaa, se johtuu siitä että johto on syvältä, ei vakityöstä itsestään. 

Ei yhtään. Sain vasta 33-vuotiaana vakityöpaina. Pidän työstäni paljon ja aion olla tässä eläkeikään asti, jos vain mahdollista. Tosin olen jo pari kertaa vaihtanut hieman työnkuvaa firman sisällä. Se on mahdollista ja suotavaa. Mukava oppia uusia asioita muutaman vuoden välein.