En ikinä kehtaisi kertoa tätä ajatusta kenellekään
Niinpä kerron täällä.
Mulla on sisko, jonka kanssa ei olla kovin läheisiä. Hän oli nuorempana väkivaltaisessa suhteessa, vaikka meille muille mies vaikutti ihan unelmalta. Eron jälkeen kaikki selvisi meillekin ja vuosia vihattiin kaikki sitä miestä. Sen jälkeen on ollut muitakin miehiä, joista osa on ollut väkivaltaisia ja nyt hän on taas sinkku.
Tässä vuosien mittaan olen katsonut vierestä kun siskoni haukkuu kaikki läheiset pataluhaksi. Myös minun kimppuuni hän kävi sanallisesti kerran ja oli oikeasti tosi lähellä, etten vetänyt häntä turpiin.
Pikkuhiljaa minulle on kehittynyt sellainen ajatus, että ehkä kaikki ne miehet ei olis olleet ollenkaan väkivaltaisia ilman sitä provosaatiota.
Minusta ei ikinä uskoisi, että ajattelen näin, mutta kun on katsonut vierestä sitä touhua...
Kommentit (4)
No itse kun en ole väkivaltainen luonnevikainen, niin reaktioni kumppanin provokaatioon ei ole väkivalta, vaan ero.
Ai niin kuin sinä provosoit täällä palstalla niin, että tekisi mieli opettaa?
En minä ole reagoinut väkivaltaisesti! Sanoin, että olisi tehnyt mieli lyödä, mutta en tehnyt niin. Se on väkivaltaisen ja ei väkivaltaisen ihmisen ero.
Se mitä hän teki oli henkistä väkivaltaa. Minä poistuin paikalta ja myös taapero, jota hän minun lisäkseni haukkui. Tottakai siinä nousee tunteet pintaan, kun toinen huutaa kurkku suorana taaperolle.
Ap
Tai entä jos vika onkin sinussa, kun näet väkivallan oikeutettuna ja reagoit itsekin väkivaltaisesti. Tällainen ajatus tuli mieleen.