Miten osa ihmisistä on niin valtavan energisiä ja aikaansaavia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No se riippuu ihan siitä miten paljon mikrobeja ja niiden aiheuttamaa tulehdusta löytyy elimistöstä. Suolistossa vellova mikrobimassa aiheuttaa kroonisen tulehduksen, joka välittyy aivoihin asti. Suolistosta tihkuu myös mikrobeja läpi verenkiertoon, aiheuttaen pieniä tulehduksia siellä täällä. Joillakin tämä elimistön mikrobikanta on epätasapainossa, ja immuunipuolustus jatkuvasti aktivoitunut, suorituskyky heikko sen vuoksi. Mikrobilääkkeet, lepo ja ravintolisät auttavat.

Mutta näitä aivan erityisen aikaansaavia ihmisiä on selvä vähemmistö... Ei kai sentään lähes kaikilla muilla ole tuollaista tulehdusta päällä.

AP

Luepa enemmän artikkeleita hiljaisesta tulehduksesta sekä vuotavasta suolistosta.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen juuri tuollainen. Tällä hetkellä en opiskele mutta kaksi tutkintoa (AMK ja maisterin tutkinto) olen suorittanut työn ohessa, on neljä lasta, harrastan maratonjuoksua, tanssia ja crossfitia, teen kaikki ruuat itse (terveellistä) ja lisäksi kuskaan lapsiani harrastuksiin ja tapaan ystäviäni. Jos nukkuu 8 tuntia, on töissä 8 tuntia, jää vielä 8 tuntia aikaa kaikkeen muuhun. Hyvin ehtii. Itse pikemminkin ajattelen että miten joku pystyy olemaan tekemättä mitään. Hyvistä jutuista kuten harrastuksista ja terveellisestä ruuasta saa hirveästi energiaa.

Tuo on hienoa, mutta meneehän mm. niihin työmatkoihin ja kotitöihin myöskin oma aikansa. Eli ihan vapaasti ei niistä päivän 8 muun tunnin ajankäytöstä pysty päättämään.

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen juuri tuollainen. Tällä hetkellä en opiskele mutta kaksi tutkintoa (AMK ja maisterin tutkinto) olen suorittanut työn ohessa, on neljä lasta, harrastan maratonjuoksua, tanssia ja crossfitia, teen kaikki ruuat itse (terveellistä) ja lisäksi kuskaan lapsiani harrastuksiin ja tapaan ystäviäni. Jos nukkuu 8 tuntia, on töissä 8 tuntia, jää vielä 8 tuntia aikaa kaikkeen muuhun. Hyvin ehtii. Itse pikemminkin ajattelen että miten joku pystyy olemaan tekemättä mitään. Hyvistä jutuista kuten harrastuksista ja terveellisestä ruuasta saa hirveästi energiaa.

Tuo on hienoa, mutta meneehän mm. niihin työmatkoihin ja kotitöihin myöskin oma aikansa. Eli ihan vapaasti ei niistä päivän 8 muun tunnin ajankäytöstä pysty päättämään.

AP

Totta. Kotitöihin menee n tunti päivässä. Mutta yhtä kaikki, useampi tunti jää käytettäväksi kaikkeen muuhun. Usein hyödynnän myös lapsen treeniajan lähtemällä juoksemaan tms

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ajoittain voi olla pohtimatta sitä, että miten osa ihmisistä on niin epätavallisen aikaansaavia. Tehdään kokopäiväisesti työtä, kasvatetaan lapsia, rakennetaan taloja, juostaan maratoneja, kokataan luomuruokaa ja kasvatetaan eläimiä, opiskellaan monta tutkintoa, hoidetaan parisuhdetta... Ja kaikki tämä vieläpä samaan aikaan! Itse hengästyn jo pelkästä ajatuksestakin. Miten joillain oikein voi riittää virtaa tällä tavalla?

Kai ne on henkisesti ja fyysisesti terveitä,,toisin kuin me täällä.

Hahhah! Elämäntilanteen haastavuus voi toki vaihdella ihmisillä aika paljonkin. Eräs työkaveri nukkui päivisin yhdessä vaiheessa useinkin työpöydän ääressä. Se oli silloin, kun tämän tohtorin lapset olivat aivan pieniä. Aina ei energinenkään ihminen jaksa!

AP

Erilaiset sairaudet ainakin väsyttävät, heikentävät toimintakykyä ja yleistä energisyyttä.

Toisaalta ihan kuin osa ihmisistä olisi myötäsyntyisesti vähäenergisiä.

Paljonko nämä supersuorittajat käyttää aikaa kotitöihin per päivä keskimäärin? Itsellä tuntuu ettei ehdi harrastaa enää mitään, kun palkkatöiden ja kotitöiden jälkeen ei juuri vapaa-aikaa meinaa jäädä. Yöunet on siinä 6-8 tuntia, niistä jos tinkisin niin olisin vaan häröilevä zombi.

Vierailija kirjoitti:

Paljonko nämä supersuorittajat käyttää aikaa kotitöihin per päivä keskimäärin? Itsellä tuntuu ettei ehdi harrastaa enää mitään, kun palkkatöiden ja kotitöiden jälkeen ei juuri vapaa-aikaa meinaa jäädä. Yöunet on siinä 6-8 tuntia, niistä jos tinkisin niin olisin vaan häröilevä zombi.

No, lapsiperheessä ei ainakaan rimaa kotitöiden hoitamisessa voi ihan olemattoman alas laskea, ellei sitten toiveena ole se, että lastensuojelu sijoittaa lapset jonnekin.

AP

Voivathan jossain tapauksessa vaikka isovanhemmat olla päivittäin paljonkin hoitamassa lapsenlapsia, jos lasten vanhemmilla on monta rautaa tulessa. Ja siivooja käy välillä kotona yms.

AP

Vetää piriä kuten Siltsu.

Vierailija kirjoitti:

No se riippuu ihan siitä miten paljon mikrobeja ja niiden aiheuttamaa tulehdusta löytyy elimistöstä. Suolistossa vellova mikrobimassa aiheuttaa kroonisen tulehduksen, joka välittyy aivoihin asti. Suolistosta tihkuu myös mikrobeja läpi verenkiertoon, aiheuttaen pieniä tulehduksia siellä täällä. Joillakin tämä elimistön mikrobikanta on epätasapainossa, ja immuunipuolustus jatkuvasti aktivoitunut, suorituskyky heikko sen vuoksi. Mikrobilääkkeet, lepo ja ravintolisät auttavat.

Tämä kuulostaa järkevältä. Kun minulla stressitaso alkoi nousta syksyllä, on IBS-vatsa ollut erittäin pahana siitä saakka. Samaan aikaan kiinnostus vähän kaikkeen lopahti eikä mihinkään ole kiinnostusta eikä energiaa. 

Sitä ennen oli kalenterissa muutakin kuin työ ja kiinnostusta oli kokeilla vaikka mitä uusia juttuja jne.

Tällä hetkellä odottelen uutta energiapiikkiä elämääni. Pieni maanisuus on huomattavasti mukavampaa kuin tämä vatsavammainen passiivi-melankolisuus.

On monia esim. julkkiksia, joita olen pitänyt tällaisina super-suorittajina ja monesti ovatkin itkeneet sitten vuosia myöhemmin kuinka tuli burnout ja nyt ottavat kevyesti. Lisäksi yleensä jollakin työssäkäyvällä, joka vaikka harrastaa 6x viikossa jotain, jokin elämän osa-alue kärsii, esim. ajanpuute omien lasten kanssa. Tai sitten nipistetään yöunista jne..

Työn orja saa päivässä noin kolme tuntia vapaa-aikaa. Ei kolmessa tunnissa ihmeitä ehdi, mutta stressaamalla et saa sitäkään hyödynnettyä. Tee jotain päivittäin ja salli itsellesi pitää hauskaa sitä tehdessäsi. Elämä ei ole hauskaa ellet tee siitä hauskaa.

Multakin vaadittiin lapsena paljon (kymppejä koulussa, lukiossa patistettiin ja prepattiin kunnes kirjoitin 5 ällää, piti pärjätä harrastuksissa), mutta silti musta tuli laiska vätys, joten kai se on luonnekysymys. Kyllä mä ulkopuolisen silmin saan aikaan; pääsin vaativaan korkeakouluun suoraan lukiosta samalla kun starttasin oman yrityksen pääsykoelukemisen ohella ihan tuosta vain, ja olen aina klo 8 luennoilla kärppänä vaikka monet nukkuu krapulaansa pois. Jaksan hoitaa lemmikit ja kokata ja näytänkin ihan timmiltä. Todellisuudessa herääminen on jatkuvaa taistelua itseni kanssa, ja lenkillä kävin viimeksi syksyllä - hyvillä geeneillä vain siunattu. Suurimman osan päivästä mä vaan löhöän sohvalla ja pelaan tietokoneella, mutta eipä sitä kukaan näe. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No se riippuu ihan siitä miten paljon mikrobeja ja niiden aiheuttamaa tulehdusta löytyy elimistöstä. Suolistossa vellova mikrobimassa aiheuttaa kroonisen tulehduksen, joka välittyy aivoihin asti. Suolistosta tihkuu myös mikrobeja läpi verenkiertoon, aiheuttaen pieniä tulehduksia siellä täällä. Joillakin tämä elimistön mikrobikanta on epätasapainossa, ja immuunipuolustus jatkuvasti aktivoitunut, suorituskyky heikko sen vuoksi. Mikrobilääkkeet, lepo ja ravintolisät auttavat.

Tämä kuulostaa järkevältä. Kun minulla stressitaso alkoi nousta syksyllä, on IBS-vatsa ollut erittäin pahana siitä saakka. Samaan aikaan kiinnostus vähän kaikkeen lopahti eikä mihinkään ole kiinnostusta eikä energiaa. 

Sitä ennen oli kalenterissa muutakin kuin työ ja kiinnostusta oli kokeilla vaikka mitä uusia juttuja jne.

Tällä hetkellä odottelen uutta energiapiikkiä elämääni. Pieni maanisuus on huomattavasti mukavampaa kuin tämä vatsavammainen passiivi-melankolisuus.

En tarkoittanut aloituksessa sellaista maanisen oloista "kyllä haudassa ehtii levätä" -tyyppiä. Niitäkin tiedän, mutta moni paljon aikaansaava ihminen vaikuttaa melko tasapainoisen oloiselta. Ja kai sitä onkin, jos samalla mallilla on innokkaasti jaksanut kaikenlaista tehdä koko aikuisikänsä ilman burn outeja.

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en välillä saa aikaiseksi yhtään mitään pitkään aikaan ja sitten teen kerralla kaiken just kuten kuvailit. Ihmettelen kyllä niitä jotka jaksaa ihan koko ajan tuota tahtia ja joku yksi vapaa päivä tai viikonloppu joskus silloin tällöin riittää sitten palautumiseen.

Joskus olen miettinyt sitä, että nukkuvatko tällaiset supersuorittajat vain aivan poikkeuksellisen vähän? Vai eivätkö he vain kaipaa yhtä paljon lepotaukoja? Jos siis tahti pysyy yhtä kovana melkein koko ajan.

AP

Tarvitsevat usein vähän unta (ehkä noin 6 h eli se aikuisen minimi) ja heillä on sisäsyntyinen pakko tehdä koko ajan jotain. Eräänlaisia pakkosuorittajia vaikka eivät ole ihan niin neuroottisia kuin ne selvimmät tapaukset. Tuo jatkuva liikkeellä olo ja vähäinen uni kostautuvat useimmilla kuitenkin vanhemmiten eli yli 60 -vuotiaana.

Niinpä. Meillä töissä on yksi tyyppi, joka on aina töissä 7-17 (meillä työaika 8-16), opiskelee töiden ohessa korkeakoulussa, ei ole pitänyt kunnon lomaa moneen vuoteen, vapaa-ajalla rakentaa taloa ja harrastaa... Hän on aina energisen oloinen ja tarmokas, aamukasilta jo juttelee innoissaan työasioista. Avopuoliso hänellä on, ei lapsia.

Itse olen yh, työskentelen 3-4 päivää viikossa ja opiskelen. Tein tätä 2 vuotta, nyt olen joutunut hölläämään koulun kanssa. Vapaa-ajalla en jaksaisi oikein mitään. Olen aina enemmän tai vähemmän väsynyt enkä ollenkaan sellainen energinen kuin tuo työkaveri.

No kyllä minä itse ainakin mietin sitäkin, että kuinka paljon supersuorittajien lapset saavat irti vanhemmistaan. Ehkä se vain on niin, että eri ihmiset panostavat eri asioihin eri tavalla. Jos täyspäiväisen työn ohella opiskelee ja harrastaa lähes kilpatasolla, sekä treffailee ystäviä erittäin aktiivisesti, niin eihän siinä paljon jää lapsille ja puolisolle aikaa. Nämä nyt vain on niitä elämän kylmiä faktoja.

Minä itse olen kyllä elänyt kovin suorittaen ajoittain. Opintojen pariin palasin lähes heti synnytyksen jälkeen. Ei olisi onnistunut kovin lapsiystävällisesti, jos mies ei olisi joustanut paljon, ja jos en olisi tietoisesti päättänyt ettei vauvan täydy olla kenelläkään muulla kuin isällään hoidossa minun tenttien yms. ajan. Ja nipistin kyllä ns. omasta ajasta ja unista opintoihin käytetyn ajan. Ei se kyllä kivaa ja hyväksi minulle ollut, mutta sitä ei vuosia kestänytkään. Tuolloin piti saada tutkinto nopeasti ulos..

Tarkoitan vain sanoa, että voihan sitä suorittaa suorittamisen perään, mutta todennäköisesti sitä ei kuitenkaan sitten panosta niihin suorittamiinsa asioihin niin paljon kuin kuvittelee panostavansa. Päivässä on rajallinen määrä aikaa, ja jokin on aina toisesta pois. Aika usein näissä supersuorittajavanhemmat tapauksissa se on ajallisesti lapsilta pois. Ja eihän siinä mitään, kyllä varsinkin isommat lapset saavat paljon myös isovanhempien kanssa olosta jne. Mutta tarkoitan lähinnä, että joku toinen joka ei "tee mitään" voikin tehdä aika paljon ihan vain olemalla läsnä perheelleen.

Vierailija kirjoitti:

No kyllä minä itse ainakin mietin sitäkin, että kuinka paljon supersuorittajien lapset saavat irti vanhemmistaan. Ehkä se vain on niin, että eri ihmiset panostavat eri asioihin eri tavalla. Jos täyspäiväisen työn ohella opiskelee ja harrastaa lähes kilpatasolla, sekä treffailee ystäviä erittäin aktiivisesti, niin eihän siinä paljon jää lapsille ja puolisolle aikaa. Nämä nyt vain on niitä elämän kylmiä faktoja.

Minä itse olen kyllä elänyt kovin suorittaen ajoittain. Opintojen pariin palasin lähes heti synnytyksen jälkeen. Ei olisi onnistunut kovin lapsiystävällisesti, jos mies ei olisi joustanut paljon, ja jos en olisi tietoisesti päättänyt ettei vauvan täydy olla kenelläkään muulla kuin isällään hoidossa minun tenttien yms. ajan. Ja nipistin kyllä ns. omasta ajasta ja unista opintoihin käytetyn ajan. Ei se kyllä kivaa ja hyväksi minulle ollut, mutta sitä ei vuosia kestänytkään. Tuolloin piti saada tutkinto nopeasti ulos..

Tarkoitan vain sanoa, että voihan sitä suorittaa suorittamisen perään, mutta todennäköisesti sitä ei kuitenkaan sitten panosta niihin suorittamiinsa asioihin niin paljon kuin kuvittelee panostavansa. Päivässä on rajallinen määrä aikaa, ja jokin on aina toisesta pois. Aika usein näissä supersuorittajavanhemmat tapauksissa se on ajallisesti lapsilta pois. Ja eihän siinä mitään, kyllä varsinkin isommat lapset saavat paljon myös isovanhempien kanssa olosta jne. Mutta tarkoitan lähinnä, että joku toinen joka ei "tee mitään" voikin tehdä aika paljon ihan vain olemalla läsnä perheelleen.

Tämä on ihan totta! Ja ainahan muiden juttuja kuunnellessa on muistettava sekin, että useimmat avaavat vain osan omasta elämästä toisille. Ei niitä parisuhdekriisejäkään yleensä esimerkiksi työkavereille selosteta.

AP

Mua varmaan pidetään sellaisena aikaansaavana tyyppinä. On perhettä, harrastusta, tutkintoja takana ja aina joku meneillään, ystäviä ja vaativa työ.

Joskus nuorempana mä väsyin paljon vähempään, mutta mulla oli silloin asioiden suhteen vähemmän valinnanvaraa. Nyt ei ole kovin pakko tehdä mitään, ainakaan superhyvin. Ja se jotenkin vapauttaa tekemään enemmän ja nopeammin. Ja varsinkin hauskemmin. Ylipäätään yritän olla tekemättä mitään mitä en halua. Mutta esim ruoanlaitto on sellainen, että sitä ei lapsiperheessä voi välttää. Joten joskus teen itselleni jotain ruokahaasteita. Vaikka, että kokkaan viikon ruoat kerralla. Joskus kuvittelen olevani julkkiskokki ja selostan makaronilaatikkoni eri vaiheet. Ja joskus vaan syödään eineksiä koko viikko, ihan sama sekin. Sellaiset asiat, jotka ei vaikuta mun perheen ja ystävien onnellisuuteen, niin en jaksa paljon piitata.

Paitsi, että lokakuun lopulla alkaa useimmiten vuoden loppuun kestävä väsy. Ei hirveästi huvita mikään. Katson silloin koko vuoden edestä Viaplaytä. Ei sekään haittaa, kun tiedän että se on vaan se talviunikausi.

Itse olen varsinainen vätys mielestäni, laiskottelen soffalla niin paljon kuin pystyn, mutta jostain syystä monet pitää aikaansaavana kun aikaa opiskella kaikkea kivaa iltaisin, vetää junnujen treenejä, osallistua erilaisiin vapaaehtoisprojekteihin jne.

Oikeastaan en katso olevani energinen vaan enemmänkin kyrpiintynyt toisten saamattomuuteen ja siitä kimpaantuneena tartun toimeen jonka jälkeen saatan tokaista hyvinkin suoraan "mikä tässä siis olikaan niin vaikeeta ettei voitu hoitaa kunolla ajoissa!!!?"