En uskalla sanoa ääneen, että viihdyn yksinäni
Kun nykyään maailma on niin mustavalkoinen. Ihmiset jotka kärsivät yksinäisyydestä, kärsivät myös siitä, jos osa meistä on yksinään omasta halustaan. Kun kaikkien pitää olla yhtä ja samaa massaa eikä erilaisuutta sallita edes mielipiteissä enää. Niinpä sitten otan kiltisti vastaan kaikkien yritykset vähentää yksinäisyyttäni, kun en halua oikeasti yksinäisten kärsivän. Olen ottanut sen kannan, että oma-alotteisesti en pyydä ketään mihinkään. Tästä taas tulee uusi ongelma, minä ärsytän ihmisiä, kun toiset joutuvat aina pyytämään....vaikka minua ei huvita lähteä, en viitsi sanoa ei.
Kommentit (8)
Minä olen onnistunut pääsemään tilanteeseen ettei minua enää edes pyydetä. Täydellistä.
Sä nyt teet tosta ongelman tahallasi. Eikä se oikeasti yksinäisiä mitenkään auta jos väkisin hengailet vaikkei edes kiinnosta.
Jos et kehtaa sanoa tai suoraan kieltäytyä, keksi joku tekosyy: on jo muuta menoa, aikainen herätys, päänsärkyä, töitä... Jossain vaiheessa varmaan kutsut vähenevät, mutta jos et niitä alunperinkään haluaisi niin haitanneeko tuo?
Ei kukaan pakota häpeämään itseään. Suora puhe on aina paras.
Minäkin viihdyn yksin eikä ole koskaan olut ongelmaa sanoa sitä ääneen kenelle tahansa.
Minä sanoin sen ääneen jo vaimolleni ennen kuin menimme naimisiin. Vaimokin viihtyy hyvin omissa oloissaan ja tekemissään mutta silti takana on jo 18 hyvää aviovuotta. Ei kaikkien tarvitse olla läheisyysriippuvaisia hölöttäjiä.
Meitä on paljon. Ja minä sanon sen ääneen.