Naiset eivät halua tutustuttaa kavereitaan keskenään

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut eron miesten ja naisten välillä siinä etteivät naiset ole halukkaita tutustuttamaan "eri porukoista" olevia naisia keskenään. Esimerkiksi minun kaveri on kesällä terassilla parin muun kaverin kanssa ja kun soitan kysyäkseni että mitä hän puuhaa ja käytäisiinkö kahvilla esimerkiksi niin hän kieltäytyy, sillä on jo viettämässä aikaa toisten kavereiden kanssa. Kun taas kokemukseni mukaan miehillä asia menee jotenkin näin "joo mä oon terassilla tän ja tän kanssa, mut tuu vaa tähän". Ja näin kaikki pystyvät juttelemaan ja juomaan oluet porukassa. Tämä harmittaa minua koska en itse omista mitään kaveriporukkaa, vaan yksittäisiä ystäviä. Olisi kuitenkin kiva joskus istuskella porukassa, vaikken aluksi tuntisikaan muuta porukkaa seurueesta.

Mene miesten porukoihin. He tykkäävät siitä.

No, mä en naisena haluaisi mennä mihinkään "vieraaseen porukkaan", josta tunnen hyvin 1-2hlöä ja muut sitten tuntemattomampia. Ois ihan awkward. Mutta joo, naiset ei halua kyllä tutustuttaa edes yksittäisiä kavereitaan toisiin kavereihinsa.

Kysyitkö voitko liittyä seuraan?

Kyllä itse olen tutustunut noin moneenkin nykyiseen ystävääni, mutta en silti yritä ystävystyttää kaikkia kavereita keskenään. Tiedän varsin hyvin ettei esimerkiksi intohimoisesti vaeltamiseen ja maastopyöräilyyn hurahtaneella ystävälläni riitä mielenkiinto kuunnella erään kaverini juttuja jotka koskevat lähinnä botoxia ja hiustenpidennyksiä. Itse pidän molempien seurasta.

Eikä mielestäni miehetkään tule kaikkien kanssa toimeen. En esimerkiksi pyytäisi veljiäni yhtä aikaa käymään kun mieheni eräs kaveri on käymässä. Tiedän että ärsyttäisivät toisiaan kun kaikki haluaisivat olla se huomion keskipiste ja koko ajan äänessä.

Naunen tietää miten toinen nainen käyttäytyy. Suljetaan jossain vaiheessa joku porukasta pois ja teghdään kuppikuntia. Miehillä ystävyyssuhteet ovat mutkattomampia. Aina on kaverilke tilaa ja aikaa. Naiset on vaikeita.

Nainen on omistushaluinen.

Ja ap, miksi et itse järjestä illanistujaisia ja pyydä niitä yksittäisiä ystäviä yhteen. Siinähän sinulla on sitten porukka.

Naisen ystävyyssuhteet on kuin parisuhteet, johon ei se kolmas mahdu. Toiselle annettu huomio on aina toiselta pois.

Eiköhän tämä ole ihan yksilöstä kiinni eikä sukupuolesta. Musta on kiva tutustua kavereiden kavereihin ja tutustuttaa kavereitani toisiinsa. Toki siinä on aina vähän katsominen, että voisiko heillä edes olla mitään yhteistä.

Mutta olen kyllä huomannut, että osa ei siitä tykkää, vaan saattaa jopa loukkaantua, jos pyytää jonkun "kolmanen pyörän" mukaan.

Tai siis oon omassa elämässä huomannut esim. että homma on mennyt näin. Tästä suht lyhyt aika. Elikkäs, oon semmonen kaveri, ei voi sanoa ystävä, ihan kaveri erään ystäväni kaverin kanssa. MUN mielestä hän on tosi ihana ihminen, ja oisin halunnut tutustua häneen paremmin. Sitten tää ystäväni jotenkin emt, tuli siihen väliin. Emt. Että tunnetaan hänen kauttaan, ja hän on se "yhdistävä tekijä". Ns. haluu olla keskipisteenä tai se ihminen. 

Vierailija kirjoitti:

Tai siis oon omassa elämässä huomannut esim. että homma on mennyt näin. Tästä suht lyhyt aika. Elikkäs, oon semmonen kaveri, ei voi sanoa ystävä, ihan kaveri erään ystäväni kaverin kanssa. MUN mielestä hän on tosi ihana ihminen, ja oisin halunnut tutustua häneen paremmin. Sitten tää ystäväni jotenkin emt, tuli siihen väliin. Emt. Että tunnetaan hänen kauttaan, ja hän on se "yhdistävä tekijä". Ns. haluu olla keskipisteenä tai se ihminen. 

Ja sitten, tässä on toinenkin kaveri/tuttava, mutta hänen kanssaan ei niin hyvin tulla juttuun, mutta joooooo.

Vierailija kirjoitti:

Tai siis oon omassa elämässä huomannut esim. että homma on mennyt näin. Tästä suht lyhyt aika. Elikkäs, oon semmonen kaveri, ei voi sanoa ystävä, ihan kaveri erään ystäväni kaverin kanssa. MUN mielestä hän on tosi ihana ihminen, ja oisin halunnut tutustua häneen paremmin. Sitten tää ystäväni jotenkin emt, tuli siihen väliin. Emt. Että tunnetaan hänen kauttaan, ja hän on se "yhdistävä tekijä". Ns. haluu olla keskipisteenä tai se ihminen. 

Mustasukkaisuuden tunteet ystävyydessäkin ovat varmaan aika tavallisia. Meillä on ollut tuosta juttua kavereiden kesken, on myönnetty tunteet ja lopuksi naurettu niille yhdessä. Onhan se omistushalu ihan herttaistakin, kun siitä ei vaan tee mitään mörköä vaan ottaa ne tunteet vastaan ja antaa niiden sitten mennä. Jutelkaa avoimesti. Se lähentää muutenkin.

Joskus kaverit ovat oikeasti niin eri maailmoista että hävetä saisi, jos jompikumpi osapuoli alkaa leikkiä "friikkiä" siitä omasta asiastaan. Mulla on hörhökavereita uskovien porukoista ja fantasiaporukoista. Itse kuulun molempiin ja vain muutama satunnainen tuttavani ymmärtää nämä kaksi asiaa samassa sopassa. Toisten mielestä menee yli Jeesustella ja toisten mielestä menee yli pukeutua vaikkapa haltia-asuun ja kulkea keskellä kaupunkia. Onneksi on kourallinen niitäkin, jotka käsittävät molemmat puolet.

Naiset puukottaa selkään eli jos tutustutat kaksi kaveriasi toisiinsa niin pian olet se, joka ei enää mahdu koskaan mukaan.

Hirveitä stereotypioita nyt sataa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai siis oon omassa elämässä huomannut esim. että homma on mennyt näin. Tästä suht lyhyt aika. Elikkäs, oon semmonen kaveri, ei voi sanoa ystävä, ihan kaveri erään ystäväni kaverin kanssa. MUN mielestä hän on tosi ihana ihminen, ja oisin halunnut tutustua häneen paremmin. Sitten tää ystäväni jotenkin emt, tuli siihen väliin. Emt. Että tunnetaan hänen kauttaan, ja hän on se "yhdistävä tekijä". Ns. haluu olla keskipisteenä tai se ihminen. 

Mustasukkaisuuden tunteet ystävyydessäkin ovat varmaan aika tavallisia. Meillä on ollut tuosta juttua kavereiden kesken, on myönnetty tunteet ja lopuksi naurettu niille yhdessä. Onhan se omistushalu ihan herttaistakin, kun siitä ei vaan tee mitään mörköä vaan ottaa ne tunteet vastaan ja antaa niiden sitten mennä. Jutelkaa avoimesti. Se lähentää muutenkin.

Ei vaan toimi näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai siis oon omassa elämässä huomannut esim. että homma on mennyt näin. Tästä suht lyhyt aika. Elikkäs, oon semmonen kaveri, ei voi sanoa ystävä, ihan kaveri erään ystäväni kaverin kanssa. MUN mielestä hän on tosi ihana ihminen, ja oisin halunnut tutustua häneen paremmin. Sitten tää ystäväni jotenkin emt, tuli siihen väliin. Emt. Että tunnetaan hänen kauttaan, ja hän on se "yhdistävä tekijä". Ns. haluu olla keskipisteenä tai se ihminen. 

Mustasukkaisuuden tunteet ystävyydessäkin ovat varmaan aika tavallisia. Meillä on ollut tuosta juttua kavereiden kesken, on myönnetty tunteet ja lopuksi naurettu niille yhdessä. Onhan se omistushalu ihan herttaistakin, kun siitä ei vaan tee mitään mörköä vaan ottaa ne tunteet vastaan ja antaa niiden sitten mennä. Jutelkaa avoimesti. Se lähentää muutenkin.

Ei vaan toimi näin.

No meillä toimi. Tosin olemme yli kolmikymppisiä kaikki. Voi olla ettei joskus lukioikäisenä olisi osannut nähdä sitä huvittavaa puolta siinä.

Vierailija kirjoitti:

Joskus kaverit ovat oikeasti niin eri maailmoista että hävetä saisi, jos jompikumpi osapuoli alkaa leikkiä "friikkiä" siitä omasta asiastaan. Mulla on hörhökavereita uskovien porukoista ja fantasiaporukoista. Itse kuulun molempiin ja vain muutama satunnainen tuttavani ymmärtää nämä kaksi asiaa samassa sopassa. Toisten mielestä menee yli Jeesustella ja toisten mielestä menee yli pukeutua vaikkapa haltia-asuun ja kulkea keskellä kaupunkia. Onneksi on kourallinen niitäkin, jotka käsittävät molemmat puolet.

Minusta kyse ei ole siitä että sinun pitäisi saada eri maailmoista olevat ystäväsi pitämään toisistaan ja tutustumaan, vaan ainoastaan antaa mahdollisuus tutustumiseen jos henkilöt sitä itse haluavat. Jos he huomaavat ensimmäisen näkemiskerran jälkeen etteivät pidä toistensa seurasta, niin tuskin toista kertaa hakeutuvat samaan paikkaan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai siis oon omassa elämässä huomannut esim. että homma on mennyt näin. Tästä suht lyhyt aika. Elikkäs, oon semmonen kaveri, ei voi sanoa ystävä, ihan kaveri erään ystäväni kaverin kanssa. MUN mielestä hän on tosi ihana ihminen, ja oisin halunnut tutustua häneen paremmin. Sitten tää ystäväni jotenkin emt, tuli siihen väliin. Emt. Että tunnetaan hänen kauttaan, ja hän on se "yhdistävä tekijä". Ns. haluu olla keskipisteenä tai se ihminen. 

Mustasukkaisuuden tunteet ystävyydessäkin ovat varmaan aika tavallisia. Meillä on ollut tuosta juttua kavereiden kesken, on myönnetty tunteet ja lopuksi naurettu niille yhdessä. Onhan se omistushalu ihan herttaistakin, kun siitä ei vaan tee mitään mörköä vaan ottaa ne tunteet vastaan ja antaa niiden sitten mennä. Jutelkaa avoimesti. Se lähentää muutenkin.

Ei vaan toimi näin.

No meillä toimi. Tosin olemme yli kolmikymppisiä kaikki. Voi olla ettei joskus lukioikäisenä olisi osannut nähdä sitä huvittavaa puolta siinä.

Siis koen, että meillä homma ei toiminut näin. Sanoin ystävälleni jotain asiasta, niin hän oikeasti loukkaantui, tai jotenkin alkoi vähätellä, emt.

Minä olen tutustuttanut kavereitani toisiinsa, siis naispuolisia. Ja kaksi kertaa on jo käynyt niin, että he ovat keskenään ystävystyneet niin että minut on jätetty tapaamisten ulkopuolelle. Tulee vähän hylätty olo. Noh, sellaista se on. Mutta voi olla monella juuri tämäkin syynä.