Naiset eivät halua tutustuttaa kavereitaan keskenään

Vierailija kirjoitti:

Minä olen tutustuttanut kavereitani toisiinsa, siis naispuolisia. Ja kaksi kertaa on jo käynyt niin, että he ovat keskenään ystävystyneet niin että minut on jätetty tapaamisten ulkopuolelle. Tulee vähän hylätty olo. Noh, sellaista se on. Mutta voi olla monella juuri tämäkin syynä.

No joo, toi on kyllä totta.

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut eron miesten ja naisten välillä siinä etteivät naiset ole halukkaita tutustuttamaan "eri porukoista" olevia naisia keskenään. Esimerkiksi minun kaveri on kesällä terassilla parin muun kaverin kanssa ja kun soitan kysyäkseni että mitä hän puuhaa ja käytäisiinkö kahvilla esimerkiksi niin hän kieltäytyy, sillä on jo viettämässä aikaa toisten kavereiden kanssa. Kun taas kokemukseni mukaan miehillä asia menee jotenkin näin "joo mä oon terassilla tän ja tän kanssa, mut tuu vaa tähän". Ja näin kaikki pystyvät juttelemaan ja juomaan oluet porukassa. Tämä harmittaa minua koska en itse omista mitään kaveriporukkaa, vaan yksittäisiä ystäviä. Olisi kuitenkin kiva joskus istuskella porukassa, vaikken aluksi tuntisikaan muuta porukkaa seurueesta.

On epäkohteliasta kutsua porukkaan kysymättä ensin muilta. Ei se nyt aina muillekaan sovi. Eikä muutenkaan kaikkiin tilanteisiin voi tarvitse kutsua soittelijaa. Kyllä sut varmaan kutsuttaisiin, jos haluttaisiin, älä tuppaa. Tuppautujat on rasittavia.

Tyttökaverit voi olla kadehdittava (suojeltava) asia siinä kuin poikaystävä ja muutkin suhteet, joihin voi liittyä arvostusta, työkaverit, suku, varallisuus. Kateelliset kun kadehtii mitä tahansa.

Itse tulen rikkinäisistä oloista, oli kaltoinkohtelua ym. En koskaan pystynyt keskittymään, koulut jäi kesken. Olen ruman näköinen, jään mieluusti takavasemmalle. Minussa ei ole mitään kadehdittavaa.

Niin eikö kuitenkin baarin vessassa yksi kalliisti pukeutunut menestynyt naistuttava tullut sähisemään, että "mitähän säkin olet noin rento?"

Että aina voi tulla paskaa niskaan, teit niin tai näin.

Kuka kieltää sinua tutustuttamasta kavereitasi toisiinsa?

Vierailija kirjoitti:

Kysyitkö voitko liittyä seuraan?

Se ois itsensä tuputtamista, en tekisi niin.

-eri

Naiset taitavat odottaa kaveritapaamisiltaan enemmän kuin miehet ja sen vuoksi ei oikein ihastuta, jos paikalle ilmaantuu ulkopuolisiakin. Vieras ihminen kun tarkoittaa, että tapaaminen menee pinnalliseksi smalltalkiksi.

Ihan totta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai siis oon omassa elämässä huomannut esim. että homma on mennyt näin. Tästä suht lyhyt aika. Elikkäs, oon semmonen kaveri, ei voi sanoa ystävä, ihan kaveri erään ystäväni kaverin kanssa. MUN mielestä hän on tosi ihana ihminen, ja oisin halunnut tutustua häneen paremmin. Sitten tää ystäväni jotenkin emt, tuli siihen väliin. Emt. Että tunnetaan hänen kauttaan, ja hän on se "yhdistävä tekijä". Ns. haluu olla keskipisteenä tai se ihminen. 

Mustasukkaisuuden tunteet ystävyydessäkin ovat varmaan aika tavallisia. Meillä on ollut tuosta juttua kavereiden kesken, on myönnetty tunteet ja lopuksi naurettu niille yhdessä. Onhan se omistushalu ihan herttaistakin, kun siitä ei vaan tee mitään mörköä vaan ottaa ne tunteet vastaan ja antaa niiden sitten mennä. Jutelkaa avoimesti. Se lähentää muutenkin.

Ei vaan toimi näin.

No meillä toimi. Tosin olemme yli kolmikymppisiä kaikki. Voi olla ettei joskus lukioikäisenä olisi osannut nähdä sitä huvittavaa puolta siinä.

Siis ite oon just lukioikäinen ja just omalta kohdaltani tää ongelma, mä vaan haluisin oppii siit pois mut se ahistaa ihan suunnattomasti vaik en todellakaa haluis ja en vaa tiiä et mitä voisin tehä... oon siis sanonu niille molemmille osapuolille et mua ahistaa tää tilanne:/

Kolmas on liikaa. Jos ei ole alisteinen.

Mä taas treffaan kavereitani mieluiten kaksin enkä ole kovin kiinnostunut tapaamaan kaverin kavereita. Omia kavereitani tutustutan oikein mielelläni jos satutaan samaan paikkaan.

Riippuu ihmisestä! Oikeastaan itse kun mietin niin olen kaikkien kavereiden kavereiden kanssa viettänyt aikaa. Olen mieluiten kahdestaan, mutta en ole huomannut tuota ilmiötä.

Mun useimmat kaverit on keskenään hyvin erilaisia. Jos kutsuisin kaksi toisilleen tuntematonta kaveria viettämään iltaa yhdessä, ottaisin vain hirveästi paineita siitä, että viihtyyhän molemmat ja tulevatko juttuun. Musta olisi kiva jos olisi sellainen frendit-tyylinen kaveriporukka, jossa kaikki tulee hyvin juttuun. En kuitenkaan usko että se olisi käytännössä mahdollista ainakaan nykyisten kaverieni kesken.

Entä jos niistä tutustuneista tulee kavereita, juoruavat ja jättävät sen tutustuttajan. Siinä olisi silti hyvä koe ystävyydelle, että siinäpä lähtevät. 

Mun ystävät eri piireistä ei tuu keskenään toimeen, niin parempi pitää erillään.

Itselläni on ystäviä eri yhteyksistä eikä näillä ryhmillä ole mitään yhteistä nimittäjää. Pitän eri lokerot mieluummin erillään kuin tylsistytän ketään.

Itse olen kutsunut omia kavereita illan viettoon ym. vaikka kaikki eivät tunne toisia. Näin tehnyt aina ja ihan nuorenakin. En pelkää että menettäisin jonkun kaverin ja ei mua haittais jos jotkut tutustuis mun kautta niin että ilman muakin tapaisivat joskus. En ole ketään menettänyt ja olen jopa joskus rohkaissutkin tapaamisiin ilman mua. Huomannut kyllä että mua ei usein ole kutsuttu jos paikalla esim. vain yksi mun kaveri ja muut mulle tuntemattomia.

Ei silti haittaa ja varsinkaan enää kun lapsiakin on. Vähän aikaa muutenkin tavata kavereita.

Sitä shaibamyrskyä, kun eräiden opislelijabileiden jälkeen menin jörnäisemään neitoa, jonka en tiennyt olevan naiskaverini parhaita uusia kavereita...

Kyse on usein siitä, että selän takana haukkumisesta voi sen jälkeen jäädä kiinni. Just Seiska mainosti sitä, kuinka Maisa harrasti tätä, että kaverit erillään ja haukkui kaikkia kaikille. Tuli niin olo, että hei, mäkin tiedän tälläisiä ihmisiä. Esimerkiksi yksi "ystävä" on sellainen, että oikein pelkää, että näkisin jonkun muun hänen kavereistaan ja olen ajatellut, että on lapsellisen mustasukkainen. Todellisuudessa haukkuu muuten näitä muita kavereita ja juoruilee niiden asioista jatkuvasti. Eli suomennettuna: Sehän on se syy. Ystävänä olen vältellyt enemmän ja enemmän, koska onhan se niin, että jos minulle haukkuu toisia ihmisiä, jotka pitävät häntä ystävänään, hakkuu minua ihan samalla tavalla ja levittelee mun "peräpukamajutut".

Omissa kavereissani on niin erilaisia ihmisiä, että tiedän etteivät tulisi juttuun. Tykkään itse monenlaisista ihmisistä, mutta suurin osa tykkää vain itsensä kaltaisista. Turha tutustuttaa jotain bileprinsessaa ja kotiäitiä, joka käy joka viikko seuroissa.

Mieheni ystävissä ihan sama juttu. Aivan turha tutustuttaa viinaan menevää juntti-petteriä varakkaaseen purjehduskerhon puheenjohtajaan. Siinä vain mulkoillaan toisia. On tuota aina välillä yritetty, mutta laihoin tuloksin.

Vierailija kirjoitti:

Hirveitä stereotypioita nyt sataa.

Kai olet ulisemassa samaa kaikissa kymmenissätuhansissa miesyleistys-ketjuissa? Oletko?