Miksi maalaiset on onnellisia, ja miksi maalle halutaan

Nykyään taitaa maalle muuttaa nimenomaan hyvätuloista porukkaa. He haluavat elämäänsä luksusta ja sitä heille edustaa esim. iso tontti, jolle voi rakentaa ison talon. He arvostavat omaa rauhaa, mahdollisuutta elää luonnon keskellä ja harrastaa luonnossa liikkumista. Jotkut haluavat muitakin lemmikkieläimiä kuin koiran, hevonen taitaa olla muotia nyt.



Meidänkin kylälle on parin viime vuoden aikana muuttanut monta kaupunkilaisperhettä ja kaikki ovat kyllä varsin äveriästä porukkaa. Itsekin muutimme maalle lähinnä sen takia, että halusimme tilaa ympärille ja nyt sitä on 1,5 ha, meillä on 2 koiraa, kissa, kanoja...hevonenkin unelmissa ja aah, mikä puutarha. Ympärillä ihana luonto ja lapsilla turvallinen 100 oppilaan koulu. Työmatkaan menee ½ tuntia / päivä.

Vierailija:

enenevässä määrin muuttaa?

Maalle muuttaminen on vaikeampaa, mm. työpaikan saamisen takia.

Minusta vain on mukavampaa antaa lasten kasvaa maalla (kuten minä ja miehenikin olemme kasvaneet), eikä tutussa pihapiirissä tarvitse koko ajan olla kieltämässä lapsia kun leikkivät. On lääniä temmeltää ihan rauhassa, on omat leikkimökit ja hiekkalaatikot.. Lisäksi saan viimeinkin oman kasvimaan ja pensasmaan, sekä grillikatoksen :) Mikäs siinä asuessa, omassa rauhassa (mutta kuitenkin kyläkauppa on kilometrin päässä). Mulla työmatkakin lyhenee, miehellä pitenee hieman, mutta siis eipä tämmöistä tilaisuutta useinkaan tule. Uskoisin, että erittäin onnellisiksi me ainakin maalla tulemme, paluumuutosta kun on ollut puhetta jo pidemmän aikaa! :)

yhä useampi haluaa maalle

elämänlaadun vuoksi, nimenomaan

ympärillä on luontoa ja ihmisiä sopivassa suhteessa, voi joskus kuunnella hiljaisuutta ym.



Ihminen on luotu elämään luonnon yhteydessä! Siksi ihminen on maalla onnellisempi (toki on poikkeuksiakin).

Luennoitsija ennusti, että lähimmän 20 vuoden aikana kaupungeista muuttaa valtavat määrät just näitä hyvätuloisia ihmisiä maaseudulle. Oli tehty joku laaja kyselykin jonka mukaan jopa sadat tuhannet kaupunkilaiset haaveilevat maalle muutosta. Saas nähdä joko se on vähitellen alkamassa...

Syntyisin olen Kouvolasta, suurimman osan elämääni asunut Voikkaalla ja sitten siitä vielä vähän aikaa pienessä kylässä Valkealan puolella. Hevosia ja jokia ja metsää yms... Kouluun 6km ja kauppaan sama, lukioon olikin sitten 15km.



Lapsena siitä nautti, mutta se ei enää sovi mulle se paikka. Ei ole enää murrosiän jälkeen ollut mukava paikka ollenkaan. Enkä usko lapsieni jäävän mistään paitsi, vaikka asuvatkin pääkaupungissa.

lapseni olen halunnut erilaiseen ympäristöön, ja en aina edes muista ja tajua miten erilaisen maailmankuvan he ovat saaneet asumalla 40 km. Helsingistä pohjoiseen, maalla.



Heitä pelottaa käydä mummilla kun rappukäytävät on sotkettu ja ihmiset örisee ostarilla.

Ihmiset haluaa omaa rauhaa ja elää niinkun itse haluaa.



Sitä on vaikea ymmärtää miten joku haluaa elää kamalassa melussa vailla omaa pihaa. Aina joku näkee ja kyttää, joku tappelee tai joku häiriköi. Pihalle pitää pukeutua viimeisen päälle ja koskaan ei kuule täydellistä hiljaisuutta. Hesalaiset tuskin ovat nähneet koskaan täysin valotonta taivasta tai kuulleet täydellistä hillaisuutta. Sääli. :(

Harrastusten ja työn perässä, haluttiin myös iso talo isolla tontilla.



Rivarikämppämme hinnalla ostettiin melko uusi lähes 200 m2 talo hehtaarin tontilla. Molemmat saatiin helpolla työpaikat ja vielä paremmalla palkalla kuin Helsingissä. Meidän alan ihmisten on helppo löytää töitä varsinkin pohjoisempaa. Kaikki on muuten paljon halvempaa maalla.



Mieheni harrastaa kalastusta, hiihtoa, lenkkeilyä ja luontokuvausta. Minä harrastan lumikenkäilyä, avantouintia, puutarhanhoitoa (intohimoni).



Lapsilla on hoitopaikka naapurissa ja koulu parin kilsan päässä.



Niinkuin joku tuossa aiemmin kirjoitti; tämä on meille luksusta!

minä asun Helsingissä. Peräti kaupungin vuokrakämppä ja mulla on oma piha. Hiljaista on. Pihalta ei nytkään kuulu mitään ääniä. Tässä ollaan asuttu kohta 2v ja yhtään järjestyshäiriötä ei ole ollut. Meidän takapihalta alkaa metsä. Pihallamme juoksentelee rusakoita ja fasaaneja päivittäin.



Mutta... KELAan on kävelymatka, kauppoja useampi ihan vieressä, samoin terveysasema, posti yms. Lento-asemalla pari hassua kilsaa ja keskustaan menee vartin.

Me ollaan muutettu maalle siksi, että elämä kaupungissa alkoi kyllästyttämään. Ollaan tosi luonnonläheisiä ja aina oli pitkä matka mökille eikä koettu niitä kaupungin puistoja kovinkaan luonnonläheisiksi... Meidän tapauksessa muuton myötä myös elämänlaatu parani. Lapsilla on täällä turvallista olla ja elää ja harrastuksia riittää myös koko perheelle, jos vaan haluaa harrastaa :). Tällaista ratkaisua ei vaan kaikki pysty tekemään. Töitä on vaikea saada, toisten luonne ei sovi tänne jne. Ja onneksi meitä on erilaisia, niin säilyy meillä tämä maaseudun rauha :)