Mistä tietää ovatko omat sosiaaliset taidot hyvät, huonot vai keskitasoa?

Mielipiteitä tästä?

.

Tämä sai mut vähän miettimään. Olen aina ajatellut, että mulla on erittäin huonot sosiaaliset taidot, kun en osaa sulautua joukkoon ja olen aina ollut yksin. Kuitenkin olen hyvä ratkaisemaan konflikteja, olen hyvä keskustelija ja mulle on usein sanottu, että osaan kertoa asioista todella viihdyttävästi. Olen outo, en pärjää suurissa ryhmissä, väsyn nopeasti, en osaa puhua puhelimessa. Hämäännyn, kun en näen puhujaa ja mun sosiaaliset taidot katoaa. Ne perustuu sille, että olen lapsesta asti opetellut lukemaan ihmisiä ja reagoimaan havaintoihini sopivalla tavalla. Se ei tunnu onnistuvan puhelimessa tai internetissä.

Mulla oli lapsena paljon ongelmia, joihin yritettiin puuttua, mutta vanhemmat esti mun tutkimisen. Otin asiat sitten omiin käsiini. Pyrin kehittymään jatkuvasti. Luin paljon psykologiaa käsitteleviä kirjoja jo hyvin nuorena, jotta oppisin elämään ymmärtämään muita. Mokailin paljon, mutta moetin aina, missä meni vikaan, ja mitä voisin parantaa.

Onko mun sosiaaliset taidot niin huonot? Ehkä ne ei oikeasti ole. Olen yksin, koska haluan olla. Saan ihmisistä yleensä irti sen, mitä haluan ja mun seurassa viihdytään. En ole ujo ja olen hyvä ns. jäänmurtaja. Tulen ymmärretyksi ja itse ymmärrän muita. Jos en ymmärrä heti, teen tarkentavia kysymyksiä. Ihmiset kun ajattelee eri tavoin ja puhuvat samalla tavalla eri asioista. Nykyisin en itse tule väärinymmärretyksi juuri koskaan. Mulle on helppo puhua vaikeista ja henkilökohtaisistakin asioista kasvotusten.

Tarkoittaako hyvät sosiaaliset taidot joukkoon sulautumista? Ehkä ei. Ihminen, jolla on hyvät sosiaaliset taidot, pärjää vieraassa kulttuurissakin, vaikka erottuukin joukosta ja on "outo". Mitä enemmän asiaa miettii, sitä hankalammin hahmotettavaksi se käy.

Ehkä ihmisellä on hyvät sosiaaliset taidot, jos hän ymmärtää muita ja muut ymmärtää häntä, suurin osa tykkää tästä ihmisestä, hän huomaa muiden tunnetilat ja osaa lukea rivien välistä. Hän huomaa manipulointiyritykset. Hän pystyy muodostamaan pitkäaikaisia ja merkityksellisiä ihmissuhteita, joissa on hyvä olla. Riitoja tai konflikteja ei juuri synny. Hän löytää helposti oikeat sanat tai tavan reagoida useimmissa tilanteissa.

Pitäisin omia sosiaalisia taitojani ehkä keskivertoina tai keskivertoa hieman huonompina nykyisin. Mutta ehkä en ole niin huono kuin olen ajatellut. Se on ollut kovan työn takana. Multa puuttuu joitain perustaitoja, mutta jotkut muut taidot on sen verran vahvoja, että pärjään.

Minulla on heikot sosiaaliset taidot, enintään kohtalaiset. Olen erakko. Voin päteä hetken niin, että annan itsestäni erittäin hyvän vaikutelman, mutta pidemmän päälle en jaksa. Minulla on hyviä ihmissuhteita, mutta ihmisluonnetta tuntien, en ajattele niistä kovin positiivisesti. En pidä siitä, että koko ajan täytyy olla puolustamassa omaa oikeuttaan olla oma itsensä, sillä toisilla on tapana käytää minua hyväksi joko tiedostaen tai tietämättään, hoitaakseen omia heikkouksiaan. Luen ihmisiä kuin avointa kirjaa, mutta en pidä yleensä siitä mitä löydän. Olen suhteellisen älykäs. Jostakin syystä jotkut pitävät minusta kovastikin. Ehkä olen heille ratkaisematon mysteeri, mielenkiintoinen oman tiensä kulkija? Otan rohkeasti oman kannan, mutta tahtoisin, että minun ei tarvitsisi olla puolustamassa sitä suhteessa itselleni läheisimpiin ihmisiin. Puolustan heikoimpia ja lapsia. En pidä laumasieluisuudesta, mutta pidän siitä, kun ihmiset käytännön tasolla toimivat hyvin yhdessä.

Sosiaaliset taidot ovat todella laaja käsite. Aika harva on hyvä kaikilla sosiaalisten taitojen alueilla. Ja mielestäni se, kuinka hyvin viihtyy erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa, ei suoraan kerro mitään sosiaalisten taitojen tasosta. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla on heikot sosiaaliset taidot, enintään kohtalaiset. Olen erakko. Voin päteä hetken niin, että annan itsestäni erittäin hyvän vaikutelman, mutta pidemmän päälle en jaksa. Minulla on hyviä ihmissuhteita, mutta ihmisluonnetta tuntien, en ajattele niistä kovin positiivisesti. En pidä siitä, että koko ajan täytyy olla puolustamassa omaa oikeuttaan olla oma itsensä, sillä toisilla on tapana käytää minua hyväksi joko tiedostaen tai tietämättään, hoitaakseen omia heikkouksiaan. Luen ihmisiä kuin avointa kirjaa, mutta en pidä yleensä siitä mitä löydän. Olen suhteellisen älykäs. Jostakin syystä jotkut pitävät minusta kovastikin. Ehkä olen heille ratkaisematon mysteeri, mielenkiintoinen oman tiensä kulkija? Otan rohkeasti oman kannan, mutta tahtoisin, että minun ei tarvitsisi olla puolustamassa sitä suhteessa itselleni läheisimpiin ihmisiin. Puolustan heikoimpia ja lapsia. En pidä laumasieluisuudesta, mutta pidän siitä, kun ihmiset käytännön tasolla toimivat hyvin yhdessä.

Ihmissuhteissa on tosiaan iso haaste se, että koskaan et voi olla varma siitä mitä vastaasi saat jos enemmän johonkin ihmiseen ehdit tutustua. Eihän maailma tosiaankaan aina ole kaunis ja valoisa paikka. Silti joka päivä pitäisi jaksaa muistuttaa itseään myös hyvien asioiden ja ihmisten olemassaolosta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Sosiaaliset taidot ovat todella laaja käsite. Aika harva on hyvä kaikilla sosiaalisten taitojen alueilla. Ja mielestäni se, kuinka hyvin viihtyy erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa, ei suoraan kerro mitään sosiaalisten taitojen tasosta. 

Totta. En saanut lapsuudessani kovinkaan paljon tapakasvatusta (siis kotona). Nuoruudesta alkaen olen yrittänyt itse koulia itselleni hyviä käytöstapoja. Se on yllättävän hankala homma silloin, kun ne eivät lähde ns. selkärangasta muistona lapsuuden ajoilta. Monissa tilanteissa on nimittäin niin paljon tulkinnan varauduttava ja ylipäätään erilaisia näkemyksiä siitä mikä on hyvää käytöstä ja mikä ei.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Sosiaaliset taidot ovat todella laaja käsite. Aika harva on hyvä kaikilla sosiaalisten taitojen alueilla. Ja mielestäni se, kuinka hyvin viihtyy erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa, ei suoraan kerro mitään sosiaalisten taitojen tasosta. 

Näinpä. Ihminen voi inhota sosiaalisia tilanteita ja olla erakko, vaikka sosiaaliset taidot olisikin hyvät. Samalla tavalla kuin joku, joka inhoaa esimerkiksi pianon soittamista, vaikka olisikin todella hyvä siinä hommassa. Ihminen ei automaattisesti pidä asioista, joissa on hyvä, vaikka aika usein niin onkin.

Vierailija kirjoitti:

Tämä sai mut vähän miettimään. Olen aina ajatellut, että mulla on erittäin huonot sosiaaliset taidot, kun en osaa sulautua joukkoon ja olen aina ollut yksin. Kuitenkin olen hyvä ratkaisemaan konflikteja, olen hyvä keskustelija ja mulle on usein sanottu, että osaan kertoa asioista todella viihdyttävästi. Olen outo, en pärjää suurissa ryhmissä, väsyn nopeasti, en osaa puhua puhelimessa. Hämäännyn, kun en näen puhujaa ja mun sosiaaliset taidot katoaa. Ne perustuu sille, että olen lapsesta asti opetellut lukemaan ihmisiä ja reagoimaan havaintoihini sopivalla tavalla. Se ei tunnu onnistuvan puhelimessa tai internetissä.

Mulla oli lapsena paljon ongelmia, joihin yritettiin puuttua, mutta vanhemmat esti mun tutkimisen. Otin asiat sitten omiin käsiini. Pyrin kehittymään jatkuvasti. Luin paljon psykologiaa käsitteleviä kirjoja jo hyvin nuorena, jotta oppisin elämään ymmärtämään muita. Mokailin paljon, mutta moetin aina, missä meni vikaan, ja mitä voisin parantaa.

Onko mun sosiaaliset taidot niin huonot? Ehkä ne ei oikeasti ole. Olen yksin, koska haluan olla. Saan ihmisistä yleensä irti sen, mitä haluan ja mun seurassa viihdytään. En ole ujo ja olen hyvä ns. jäänmurtaja. Tulen ymmärretyksi ja itse ymmärrän muita. Jos en ymmärrä heti, teen tarkentavia kysymyksiä. Ihmiset kun ajattelee eri tavoin ja puhuvat samalla tavalla eri asioista. Nykyisin en itse tule väärinymmärretyksi juuri koskaan. Mulle on helppo puhua vaikeista ja henkilökohtaisistakin asioista kasvotusten.

Tarkoittaako hyvät sosiaaliset taidot joukkoon sulautumista? Ehkä ei. Ihminen, jolla on hyvät sosiaaliset taidot, pärjää vieraassa kulttuurissakin, vaikka erottuukin joukosta ja on "outo". Mitä enemmän asiaa miettii, sitä hankalammin hahmotettavaksi se käy.

Ehkä ihmisellä on hyvät sosiaaliset taidot, jos hän ymmärtää muita ja muut ymmärtää häntä, suurin osa tykkää tästä ihmisestä, hän huomaa muiden tunnetilat ja osaa lukea rivien välistä. Hän huomaa manipulointiyritykset. Hän pystyy muodostamaan pitkäaikaisia ja merkityksellisiä ihmissuhteita, joissa on hyvä olla. Riitoja tai konflikteja ei juuri synny. Hän löytää helposti oikeat sanat tai tavan reagoida useimmissa tilanteissa.

Pitäisin omia sosiaalisia taitojani ehkä keskivertoina tai keskivertoa hieman huonompina nykyisin. Mutta ehkä en ole niin huono kuin olen ajatellut. Se on ollut kovan työn takana. Multa puuttuu joitain perustaitoja, mutta jotkut muut taidot on sen verran vahvoja, että pärjään.

Onpa kurja kuulla vanhempiesi toiminnasta lapsuudessasi! Analyyttiset kykysi kuitenkin vaikuttavat olevan todella korkealla tasolla tekstisi perusteella.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä sai mut vähän miettimään. Olen aina ajatellut, että mulla on erittäin huonot sosiaaliset taidot, kun en osaa sulautua joukkoon ja olen aina ollut yksin. Kuitenkin olen hyvä ratkaisemaan konflikteja, olen hyvä keskustelija ja mulle on usein sanottu, että osaan kertoa asioista todella viihdyttävästi. Olen outo, en pärjää suurissa ryhmissä, väsyn nopeasti, en osaa puhua puhelimessa. Hämäännyn, kun en näen puhujaa ja mun sosiaaliset taidot katoaa. Ne perustuu sille, että olen lapsesta asti opetellut lukemaan ihmisiä ja reagoimaan havaintoihini sopivalla tavalla. Se ei tunnu onnistuvan puhelimessa tai internetissä.

Mulla oli lapsena paljon ongelmia, joihin yritettiin puuttua, mutta vanhemmat esti mun tutkimisen. Otin asiat sitten omiin käsiini. Pyrin kehittymään jatkuvasti. Luin paljon psykologiaa käsitteleviä kirjoja jo hyvin nuorena, jotta oppisin elämään ymmärtämään muita. Mokailin paljon, mutta moetin aina, missä meni vikaan, ja mitä voisin parantaa.

Onko mun sosiaaliset taidot niin huonot? Ehkä ne ei oikeasti ole. Olen yksin, koska haluan olla. Saan ihmisistä yleensä irti sen, mitä haluan ja mun seurassa viihdytään. En ole ujo ja olen hyvä ns. jäänmurtaja. Tulen ymmärretyksi ja itse ymmärrän muita. Jos en ymmärrä heti, teen tarkentavia kysymyksiä. Ihmiset kun ajattelee eri tavoin ja puhuvat samalla tavalla eri asioista. Nykyisin en itse tule väärinymmärretyksi juuri koskaan. Mulle on helppo puhua vaikeista ja henkilökohtaisistakin asioista kasvotusten.

Tarkoittaako hyvät sosiaaliset taidot joukkoon sulautumista? Ehkä ei. Ihminen, jolla on hyvät sosiaaliset taidot, pärjää vieraassa kulttuurissakin, vaikka erottuukin joukosta ja on "outo". Mitä enemmän asiaa miettii, sitä hankalammin hahmotettavaksi se käy.

Ehkä ihmisellä on hyvät sosiaaliset taidot, jos hän ymmärtää muita ja muut ymmärtää häntä, suurin osa tykkää tästä ihmisestä, hän huomaa muiden tunnetilat ja osaa lukea rivien välistä. Hän huomaa manipulointiyritykset. Hän pystyy muodostamaan pitkäaikaisia ja merkityksellisiä ihmissuhteita, joissa on hyvä olla. Riitoja tai konflikteja ei juuri synny. Hän löytää helposti oikeat sanat tai tavan reagoida useimmissa tilanteissa.

Pitäisin omia sosiaalisia taitojani ehkä keskivertoina tai keskivertoa hieman huonompina nykyisin. Mutta ehkä en ole niin huono kuin olen ajatellut. Se on ollut kovan työn takana. Multa puuttuu joitain perustaitoja, mutta jotkut muut taidot on sen verran vahvoja, että pärjään.

Onpa kurja kuulla vanhempiesi toiminnasta lapsuudessasi! Analyyttiset kykysi kuitenkin vaikuttavat olevan todella korkealla tasolla tekstisi perusteella.

Ap

Kiitos! Vanhemmat ottivat päiväkodin ja koulujen huolestumisen jonkinlaisena loukkauksena. Se on ihan hyvä, että nykyisin puhutaan enemmän aspergerista ja keskittymishäiriöistä.

Sosiaalisia taitoja voi onneksi oppia opettelemallakin. Ehkä samat keinot ei sovi jokaiselle, mutta itse tosiaan luin paljon, yritin ja mokailin. Mokailu tuntuu pahalta, mutta siitä oppii paljon, jos ottaa sen oppimiskokemuksena. Pitää uskaltaa yrittää, jos haluaa hioa jotain taitoaan.

Ihmiset on lopulta aika mielenkiintoisiakin. Jopa ne, joita melkeinpä inhoan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä sai mut vähän miettimään. Olen aina ajatellut, että mulla on erittäin huonot sosiaaliset taidot, kun en osaa sulautua joukkoon ja olen aina ollut yksin. Kuitenkin olen hyvä ratkaisemaan konflikteja, olen hyvä keskustelija ja mulle on usein sanottu, että osaan kertoa asioista todella viihdyttävästi. Olen outo, en pärjää suurissa ryhmissä, väsyn nopeasti, en osaa puhua puhelimessa. Hämäännyn, kun en näen puhujaa ja mun sosiaaliset taidot katoaa. Ne perustuu sille, että olen lapsesta asti opetellut lukemaan ihmisiä ja reagoimaan havaintoihini sopivalla tavalla. Se ei tunnu onnistuvan puhelimessa tai internetissä.

Mulla oli lapsena paljon ongelmia, joihin yritettiin puuttua, mutta vanhemmat esti mun tutkimisen. Otin asiat sitten omiin käsiini. Pyrin kehittymään jatkuvasti. Luin paljon psykologiaa käsitteleviä kirjoja jo hyvin nuorena, jotta oppisin elämään ymmärtämään muita. Mokailin paljon, mutta moetin aina, missä meni vikaan, ja mitä voisin parantaa.

Onko mun sosiaaliset taidot niin huonot? Ehkä ne ei oikeasti ole. Olen yksin, koska haluan olla. Saan ihmisistä yleensä irti sen, mitä haluan ja mun seurassa viihdytään. En ole ujo ja olen hyvä ns. jäänmurtaja. Tulen ymmärretyksi ja itse ymmärrän muita. Jos en ymmärrä heti, teen tarkentavia kysymyksiä. Ihmiset kun ajattelee eri tavoin ja puhuvat samalla tavalla eri asioista. Nykyisin en itse tule väärinymmärretyksi juuri koskaan. Mulle on helppo puhua vaikeista ja henkilökohtaisistakin asioista kasvotusten.

Tarkoittaako hyvät sosiaaliset taidot joukkoon sulautumista? Ehkä ei. Ihminen, jolla on hyvät sosiaaliset taidot, pärjää vieraassa kulttuurissakin, vaikka erottuukin joukosta ja on "outo". Mitä enemmän asiaa miettii, sitä hankalammin hahmotettavaksi se käy.

Ehkä ihmisellä on hyvät sosiaaliset taidot, jos hän ymmärtää muita ja muut ymmärtää häntä, suurin osa tykkää tästä ihmisestä, hän huomaa muiden tunnetilat ja osaa lukea rivien välistä. Hän huomaa manipulointiyritykset. Hän pystyy muodostamaan pitkäaikaisia ja merkityksellisiä ihmissuhteita, joissa on hyvä olla. Riitoja tai konflikteja ei juuri synny. Hän löytää helposti oikeat sanat tai tavan reagoida useimmissa tilanteissa.

Pitäisin omia sosiaalisia taitojani ehkä keskivertoina tai keskivertoa hieman huonompina nykyisin. Mutta ehkä en ole niin huono kuin olen ajatellut. Se on ollut kovan työn takana. Multa puuttuu joitain perustaitoja, mutta jotkut muut taidot on sen verran vahvoja, että pärjään.

Onpa kurja kuulla vanhempiesi toiminnasta lapsuudessasi! Analyyttiset kykysi kuitenkin vaikuttavat olevan todella korkealla tasolla tekstisi perusteella.

Ap

Kiitos! Vanhemmat ottivat päiväkodin ja koulujen huolestumisen jonkinlaisena loukkauksena. Se on ihan hyvä, että nykyisin puhutaan enemmän aspergerista ja keskittymishäiriöistä.

Sosiaalisia taitoja voi onneksi oppia opettelemallakin. Ehkä samat keinot ei sovi jokaiselle, mutta itse tosiaan luin paljon, yritin ja mokailin. Mokailu tuntuu pahalta, mutta siitä oppii paljon, jos ottaa sen oppimiskokemuksena. Pitää uskaltaa yrittää, jos haluaa hioa jotain taitoaan.

Ihmiset on lopulta aika mielenkiintoisiakin. Jopa ne, joita melkeinpä inhoan.

Niin ovat! Mokaillessa kyllä oppii paljon, mutta yksi asia on silti edelleen haastava minulle. Miten erottaa toisistaan sellaiset ihmissuhteet, joissa kannattaa nähdä vaivaa yrittääkseen parantaa tilannetta, jos jotain ongelmia on ja ne ihmissuhteet, joista on vain suosiolla parasta päästää irti sen kummemmin asioita pohtimatta? Epäilen, että tätä kysymystä saatan ajoittain huomata pohtivani myös hyvin iäkkäänä ihmisenä.🤔

Ap

.

.