Miksi itsensä vertaaminen toisiin on turhaa?

Siis tottakai kuuluu verrata itseään muihin, niin just saa oikeen käsityksen. Täh. Ihan tyhmä aloitus.

Substanssi osaamisessa voi tehdä vertailuja, siinä se toimii.

Vierailija kirjoitti:

Substanssi osaamisessa voi tehdä vertailuja, siinä se toimii.

Substanssiosaaminen* on yhdyssana.

Ne  on jotain tyhjänpäiväisiä tsemppausfraaseja, ettei muka pidä verrata itseään muihin. Ihminenhän peilaa aina kaikessa itseään muihin. Jo ihan lapsesta lähtien.

Ei se ole täysin turhaa, mutta monesti ihminen kärsii vertailusta, jos ei ole todellisia mahdollisuuksia (tai uskoa sellaisiin) kilpailla muiden kanssa samalla tasolla, vaan ajattelee aina olevansa muita huonompi. Haittaa vertailusta on myös, jos vertailukohteet ovat liian epärealistisia, sellaisia joihin tähtääminen on toivotonta. Siitä vain tulee huonompi itsetunto.

Olen ihmetellyt samaa, koko elämähän on kilpailu. Luonnossa parhaat selviytyy ja jatkaa sukua, kaikille ei ole tilaa, ihmisillä kilpailu määrää ketkä saa opiskella, ketkä saa töitä, ketkä saa kumppanin ja millaisen jne.

Riippuu missä asioissa vertaa itseään muihin. 

Ehkä tuolla on viitattu siihen, että ei kannata verrata silloin, jos lähtökohdat ovat täysin erit. Vaikka jos toinen voittaa 9-vuotiaana tennisturnauksen ja toinen ei. Voittaja on käynyt tennistunneilla siitä saakka kun oppi kävelemään, saanut parhaat valmentajat yms. Silloin ei kannata turhaa vertailua tehdä, miksei meidän Pirjoputteri 9 v pärjännytkään, kun sai tennismailan ensimmäistä kertaa käteensä siellä kilpailussa.

Kyllähän ulkonäössäkin "pitää" verrata itseään toisiin. Vuonna 2000 yleinen kauneusihanne oli ihan eri kuin tänä päivänä. Se, miten hyvännäköinen olet riippuu siitä, kuinka hyvännäköisiä muut ympärillä on, ja millaisessa ympäristössä liikut - esimerkiksi baarissa jossa miesväestö on nelikymppisiä mä olen suht kuumaa kamaa, mutta fitness-teinien joukossa en niinkään. Myös maa ja kaupunki vaikuttaa, sekä tietenkin se, millaisia ihmisiä haluaa vetää puoleensa.

Minut on kasvatettu vertaamaan itseäni toisiin ja yritän päästä siitä tavasta eroon. Muihin vertaaminen aiheuttaa toiseutta, alemmuutta, syvää häpeää ja huonouden tunnetta.

Riippuu millä motiivilla itseään muihin vertaa. Jos vertailee kateellisena ja kaunaisena, ei siitä olekaan mitään hyötyä. Jos vertailee avoimin mielen, hakeakseen inspiraatiota ja oppiakseen, niin sitten voi toimia.

Yleensä vaan ihmiset vaikuttaa käyttävän liikaa aikaa ja energiaa vertailemalla itseään muihin. Jos saman panostuksen resurssoisi omaan elämään, niin uskoisin, että elämä olisi huomattavasti onnellisempaa.

Se siinä on ongelma kun toiset vertaavat itseäni muihin ja on ihan mahdottomia vaatimuksia ja pitäis olla sitä ja pitäis olla tätä ja kun mä en ole ne muut vaan mä olen mä itse ja sitten kun tahtoo jotain ja toivoo niin toiset taas tekee jotin vääriä johtopäätöksiä että olis joku kehonkuvanhäiriö mutta kun itselläni ei ole kehonkuvanhäiriö vaan toisilla on kehonkuvanhäiriö toisista ihmisistä ja jotkut on ihan vieraantuneet siitä millainen "normaali" vartalo on

Sitten joku puhui kilpailusta niin on ihan liikaa kilpailua toisiaan vastaan ja sitten on niitä joille kaikki on peliä ja yrittää jotenkin voittaa toiset. Itse oon uhkapeluri ja toivon voittoa ja oon kyllä kilpailuhenkinen mutta se on sitten lautapeleissä

On täysin turhaa verrata itseään muihin omaa osaamistaan arvioidessaan. Eihän sillä oikeasti ole mitään väliä, oletko muita parempi vai huonompi jossain asiassa. Kyse on siitä, oletko tarpeeksi hyvä siihen nähden, mitä tarvitaan tai mitä haluat. Ei auta, vaikka olisit kuinka paljon muita parempi, jos kaikki muut(kin) on ihan surkeita. Eikä ole väliä, kuinka paljon parempi olet kuin muut, jos taito on tehtävässäsi täysin turha.

On myös turha verrata itseään muihin omaa kehitystään arvioidessaan. Koska ne muut kehittyvät myös, et heihin vertaamalla näe, oletko tullut paremmaksi vai et. Pitää verrata siihen, mitä itse olit ennen ja siihen, mitä sinun itsesi pitäisi olla.

Se on turhaa silloin, jos asialle ei voi mitään tai siitä ei ole mitään hyötyä. Työkaverini on pidempi kuin minä, mutta ei sillä ole mitään väliä. En voi pituudelleni mitään eikä vähemmällä pituudellani ole työni kannalta mitään merkitystä. Jos lyhyemmät saisivat meillä parempaa palkkaa, silloin tietysti olisi järkevää mennä sanomaan pomolle, että mulle kiitos palkankorotus, koska olen lyhyempi kuin työkaverini. Toisaalta jos työkaverini saisi parempa palkkaa, koska on jossain asiassa osaavampi kuin minä, silloin vertailusta olisi tietysti hyötyä, koska voisin joko itsekin hankkia saman lisäosaamisen ja saada parempaa palkkaa tai helpommin hyväksyä sen, miksi työkaverini palkka on suurempi kuin minun. Työelämä onkin yksi niitä harvoja paikkoja, joissa vertailusta on hyötyä. Just tuon realistisemman kästiyksen vuoksi. Muussa elämässä harvemmin on hyötyä. Naapurillani on kalliimpi auto kuin minulla. Ei sillä, mulla ei ole sen paremmin autoa kuin ajokorttiakaan. Naapurini voi ihan vapaasti ostaa just sellaisen auton kuin haluaa, ei ole millään tavalla minulta pois. 

Joku ketjussa sanoi, että koko elämä olisi kilpailua. Mun elämäni ei ole. Elän omaa elämääni välittämättä siitä, miten muut elävät omaansa. 

Se ei anna mitään merkityksellistä tai arvokasta tietoa mutta tuottaa kyllä tutkitusti stressiä ja pahaa mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Olen ihmetellyt samaa, koko elämähän on kilpailu. Luonnossa parhaat selviytyy ja jatkaa sukua, kaikille ei ole tilaa, ihmisillä kilpailu määrää ketkä saa opiskella, ketkä saa töitä, ketkä saa kumppanin ja millaisen jne.

Minusta tuo pätee lähinnä kaikkiin muihin eläimiin paitsi ihmisiin ja ehkä joihinkin erittäin älykkäisiin nisäkkäisiin.  Älykkyyden ja tietoisuuden räjähdysmäinen kehitys on sallinut ihmisen nähdä "luojansa" sisälle. Me näemme ja ymmärrämme taustalla toimivat biologiset vaikuttimet ja kykenemme uhmaamaan niitä.

Ihmisistä muutkin kuin parhaat selviytyvät(ehkä vähän liiankin hyvin).

Ihmiset voivat valita kilpailevatko vai eivätkö.

Kaikille ihmisille on tilaa, mutta ei vain nykyisillä tekniikoilla ja elintasoilla.

Töitä löytyy suurimmalle osalle halukkaista -> huomattava osa työttömistä on haluttomia tai kyvyttömiä.

Kuka tahansa voi löytää kumppanin. Ei ehkä sellaista kumppania jonka haluaisi, mutta jonkinlaisen kumppanin kyllä. Pointti on siinä että voiko löytää kumppanin ylipäätänsä vai ei.

Voi valita opiskeleeko vai ei, pääsin yliopistoon 8:n keskiarvolla(johon opiskelin 2-3 tuntia viikossa + 2

viikkoa ennen kirjoituksia) tekniikan alalle ilman pääsykoetta, joten eiköhän vähemmän suositulle AMK-linjalle pääse melkein kuka vain.

Narsisti ei kestä sitä että ei ole parempi kuin muut, vaan päinvastoin heikompia.

Terveet ihmiset ei edes tarvi vastakkainasettelua, vertailua mutta jos sitä on, siihen pitää osata suhtautua terveellä tavalla, myös muita kunnioittaen.

koska vertailu muihin johtaa helposti tyytymättömyyteen

Minä en ainakaan vertaa itseäni muihin, enkä kilpaile kenenkään kanssa. Ei elämä ole mikään kilpailu. Vertailu aiheuttaa vain pahaa mieltä ja riittämättömyyden tunnetta. Kouluajat ovat jo onneksi kaukana takanapäin!

En ymmärrä miksi pitäisi verrata muihin? Miten joku toinen ihminen minuun liittyy? Tuleeko se sitten elämään kaiken muunkin elämästäni ja muokkaa itsensä minuksi vai miten aikoo suoriutua?

Ressukka häviää aina ne vertailut. Jos haluaa vertaamisesta jotain buustia itsetuntoon, vertaa sitten itseään huonompiin.

Mutta terve itsetunto ei vertailua kaipaa.