Lue keskustelun säännöt.
Mikä siinä hävettää että asuu vanhempien luona?
25.03.2018 |
En yksinkertaisesti ymmärrä ihmisiä joille kerron että asun vielä kotona( vanhempieni kanssa) ja he hämmästelevät ja pyörittelevät silmiään ja ihmettelevät että miksi?
Mikä tässä on ihmeellistä? Olen 22 ja työpaikkani on kotini lähellä. Homma toimii hyvin ja saan säästettyä rahaa kun ei tarvitse maksaa erikseen vuokraa. Ruoka on valmis kun tulen töistä. En kärsi masenuksesta enkä yksinäisyydestä, aina on joku jonka kanssa viettää aikaa tai sitten vetäydyn omaan huoneeseeni jos haluan olla yksin.
En suunnittele vielä parisuhdetta joten ei sitäkään ongelmaa että tarvitsisi enempää yksityisyyttä.
Olen ajatellut asua näin ainakin 25v asti jotta saan työuraa tehtyä ilman suurempia murheita. Tottakai osallistun arjen kuluihin ja kotitöihin nytten, olisihan niitä tiskejä ja ostoksia jos asuisin yksin.
Olenko minä epänormaali vai onko tämä pakko muutto ulos joku trendi?
Kommentit (13)
Tilanteesi ei herätä minussa mitään hämmästelyä. Jos asut vanhempiesi luona vielä 10-15 vuoden päästä, kulmakarvani alkavat kutitella hiusrajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Fiksua toimintaa. Etelässä nuoret asuvat pitkäänkin vanhemmillaan, jopa koko elämänsä. Tää on vaan tää suomalainen ihme itsenäisyyttä korostava kulttuuri. Miksi jaksat välittää muiden mulkoiluista.
Serkkuni (nainen) on yli 30 v. ja asuu edelleen vanhempiensa kanssa. En ymmärrä.
Kun jatkat kotona asumista ja sinkkuilua vielä muutaman vuoden, naiset alkavat pitää sinua friikkinä mammanpoikana. Kolmekymppisenä ikisinkkuna alat miettimään, olisiko asiat kannattanut tehdä toisin.
Mennyttä ei saa takaisin kirjoitti:
Kun jatkat kotona asumista ja sinkkuilua vielä muutaman vuoden, naiset alkavat pitää sinua friikkinä mammanpoikana. Kolmekymppisenä ikisinkkuna alat miettimään, olisiko asiat kannattanut tehdä toisin.
Olen neiti =D
Uskon että löydän vielä miehen tulevaisuudessa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minä saan aina noista miehiestä sen käsityksen, että asuvat kotona kun siellä on tosiaan se kotipalvelu toiminnassa, joillakin vanhemmat pesevät vielä ne pyykitkin.. Sitten kun miehet muuttavat omilleen (eli silloin kun on se kumppani löydetty) niin sitten tämä kotipalvelu siirretään sen tyttöystävän harteille, kun ollaan jo opittu siihen, että joku muu (usein nainen) hoitaa ne kotiaskareet.
Mun tuttuni (mies) asui vielä 40-v kotonaan vanhempiensa luona, vasta hiljan muutti pois omaan asuntoonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ite nyt 23v. ja asun kotona. Tiiän, että kun muutan, oon 24v.
Minä muutin yhteen miehen kanssa, joka asui vielä kotonaan. Kyllä tuli karvaasti koettua, että ikä ei kyllä tuo kypsyyttä, jos äiti tekee ihan kaiken. Mies ei osannut edes käyttää herätyskelloa, kun äiti aina herätti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakkomuutto kotoa 16-20-vuotiaana kuuluu suomalaiseen invidualismia korostavaan kulttuuriin. Aina on pakko suoriutua ja aina on pakko hoitaa kaikki asiat yksin. Lopputulokset on tulkittavissa itsemurhatilastoissa.
Vierailija kirjoitti:
Mennyttä ei saa takaisin kirjoitti:
Kun jatkat kotona asumista ja sinkkuilua vielä muutaman vuoden, naiset alkavat pitää sinua friikkinä mammanpoikana. Kolmekymppisenä ikisinkkuna alat miettimään, olisiko asiat kannattanut tehdä toisin.
Olen neiti =D
Uskon että löydän vielä miehen tulevaisuudessa.
Ap
Sukupuoli on pelastuksesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No minä saan aina noista miehiestä sen käsityksen, että asuvat kotona kun siellä on tosiaan se kotipalvelu toiminnassa, joillakin vanhemmat pesevät vielä ne pyykitkin.. Sitten kun miehet muuttavat omilleen (eli silloin kun on se kumppani löydetty) niin sitten tämä kotipalvelu siirretään sen tyttöystävän harteille, kun ollaan jo opittu siihen, että joku muu (usein nainen) hoitaa ne kotiaskareet.
Monille ihan yksin asuville vanhemmat siivoavat ja pesevät pyykit ihan pyytämättä.
Monet asuvat yksiössä vanhempien kanssa ja häipyvät 16 vuotiaana , joten eivät tajua, että talossa voi olla tilaa ja sopua.