G: Onko vanhemmillasi jokin " luulo" sinusta, jokin joka on aikuistumisen myötä hävinnyt?

esim. etsimme uutta vuokra-asuntoa miehen ja lapsen kanssa ja juttelin asiasta isäni kanssa puhelimessa. mainitsin että mieluiten en haluaisi yksityiselle tyypille vuokralaiseksi, että kauhee jos vuokranantaja on vaikka laittanut jotkut hullut kieloja ja perhosia-tapetit joihin ei saa mennä kajoamaan.. siis että tykkäisin että esim. uuden väriset seinät tms. pikkuremppa ei kaatuisi kenenkään yksittäisen ihmisen makuseikkoihin. isällä meni ääni ihan vakavaksi ja se sanoi että " joo, ollaan sitten yksityisellä tai ei niin ei vuokra-asuntoa saa ruveta tuhoamaan, kyllä täytyy pitää huoli asunnosta" .



oikein kuvittelin miten isän aivoissa piirtyi kuva minusta spray-purkin kanssa maalailemassa suunnilleen kirkkoveneitä seinille.



pikkuveljestä isä kuvittelee että se on joku ihme häröilijä ja luuseri, vaikka se on koulutettu puuseppä (hiton taitava vielä), ja sillä on työpaikka, harrastuksia ym. ja käy iltalukioo.



äitini epäilee, että isä ei ole pysynyt mukana meidän kehityksessä koska vanhempani erosivat 10 vuotta sitten ja me lapset jäimme äidille asumaan.

Lopetin kymmenisen vuotta sitten ja olin polttamatta yli 4 vuotta. Sittemmin olen aloittanut uudestaan, mutta äiti luulee, että en polta. Niin, ja ikää on jo reilusti päälle 30...



Syy tähän: äitini vihaa tupakanpolttoa, enkä jaksaisi kuunnella sitä nalkutusta. Siispä on parempi olla polttamatta hänen läsnäollessaan.

Mulla tosin enemmän on isän kanssa " ongelmaa" kuin äidin. Luulee siivottomaksi ja vastuuttomaksi. Oikeasti ainoa joka meillä ei siivoa on mies. Rahaa eivät luule mun ollenkaan osaavan käsitellä... no oikeasti en kyllä edes käsittele :)



Samoin luulevat, että aina yritän lapsenomaisen itsekkäästi omia kaiken ja tehdä oman mielen mukaan vaikka kuinka yrittäisin sanoa että ei mulle ole väliksi miten tehdään, tehkää miten haluatte ja ottakaa mitä tahdotte.



Lisäksi isä aina varmistaa kaiken mieheltä, samoin jos mä yritän selittää jotain juttua niin ei usko ja väittää vastaan, mutta kun mies sanoo ihan saman niin johan valkenee :)



No, vanhoja kurppia täytyy myötäillä. Kyllä suhtautuminen on muuttunut paljon sen jälkeen kun äitiydyin, mutta samaa on yhä havaittavissa.



Nyt siis 24 v ja kahden lapsen äiti.

En osannutkaan muutama vuosi sitten, mutta lapsen tulon myötä opettelin ruoanvalmistuksen. Nyt osaan jo tehdä hyvin perusruokia.



Äiti on aina ihan hämmästynyt, jos satun mainitsemaan, että olen tehnyt esim. makaronilaatikkoa.



Pari kuukautta sitten autoin äitiäni keittiössä, kun olimme hänen luonaan syömässä. Minä kuorin perunat ja laitoin ne levylle. Äiti tuli sitten kohta tarkistamaan onko levy laitettu pienemmälle, kun perunat kiehuivat...

Onhan noilla vaikka mitä harhaluuloja. Ei uskois, että ne on ollu mun vanhempia jo 28 vuotta.

vanhemmat ei olisi ikinä uskoneet kuinka paljon mulla menee rahaa baariin ja bailaamiseen...