PALMUSUNNUNTAI - Virpojat liikkeellä, mitä hyvää tai huonoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annalenna kirjoitti:

Minkä ikäisiä lapsia uskallatte päästää itsekseen virpomaan? Ohjeistatteko käymään vain tutuilla vai voiko mennä soittelemaan ihan tuntemattomienkin ovikelloja? Mun luona kävi kyllä niin pikkuisia noitia, että tuskin olivat 8-9 vuotta vanhempia? Ei olleet tuttuja, mutta olen kai ystävällisen aikuisen maineessa naapurustossa.

En pidä siitä, että vieraat mukulat käyvät rimputtelemassa ovikelloa. Niinpä ovi ei aukea tänään kenellekään. Minusta kyseessä on kerjääminen. Isäni oli rajan taakse jääneestä Karjalasta. Siellä ei olisi tullut kuuloonkaan mennä vieraiden ihmisten ovien taakse.

Karjalassa sitä kuule oltiin ihan alvariinsa vieraiden ihmisten ovien takana ja päästiin sisäänkin ja tutustuttiin eikä enää oltu vieraita. Karjalassa ei kutsuja odoteltu, kylään mentiin kaikki kaikille. Olivat suurisydämisiä ja sosiaalisia ihmisiä. Kovin monta sukupolvea nuo piirteet eivät ilmeisesti ole periytyneet.

Höpön höpön. Tarkistin vanhalta sukulaiselta tuon virpomisasian ja homma toimi niin, että ensin virvottiin kummit, sitten muut sukulaiset ja viimeiseksi naapurit. Vieraiden oville ei todellakaan menty. Ja niistä virvontaoksista sen verran, että ne siunattiin ortodoksisessa palveluksessa lauantaina ja koristeltiin palmusunnuntain aamuna. Kyseessähän on ortodoksikirkon perinne.

Kummit ja muut sukulaiset ? Eli kummit olivat automaattisesti sukulaisia?

Meillä ei ole kummeja ja sukulaisetkin asuvat 600-850km päässä. Eli koko taloyhtiön saa virpoa - nehän ovat naapureita?

Me mentiin aina lapsena tuntemattomien luokse virpomaan. Tietenkin kysyttiin saako virpoa ja jos ei saanut niin mentiin seuraavalle ovelle.

Kustaa Vilkuna (1908-1980) oli akateemikko, kansatieteilijä, kielitieteilijä ja historiantutkija. Hän kirjoittaa kirjassaan Vuotuinen ajantieto (Otava, 1980) näin:

"Voitaneen sanoa, että (t)rullit miltei poikkeusetta olivat ja ovat olleet elämässään syrjäpuolille joutuneita lyhytjärkisiä naisia, joiden toiminnan pontimena on pohjaton kateus parempiaosaisia naapureita kohtaan."

Kustaa Vilkunan artikkelissa kerrotaan paljon muutakin (löytynee kirjastoista). Yleisesti se yhdistetään noituuteen.

Ihana perinne ja kiva kun käy vieraitakin lapsia virpomassa!

Minä tykkään ja olen valmistautuut. On jo käynytkin pari ryhmää pikkunoitia ja toivottavasti tulee vielä lisää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annalenna kirjoitti:

Minkä ikäisiä lapsia uskallatte päästää itsekseen virpomaan? Ohjeistatteko käymään vain tutuilla vai voiko mennä soittelemaan ihan tuntemattomienkin ovikelloja? Mun luona kävi kyllä niin pikkuisia noitia, että tuskin olivat 8-9 vuotta vanhempia? Ei olleet tuttuja, mutta olen kai ystävällisen aikuisen maineessa naapurustossa.

En pidä siitä, että vieraat mukulat käyvät rimputtelemassa ovikelloa. Niinpä ovi ei aukea tänään kenellekään. Minusta kyseessä on kerjääminen. Isäni oli rajan taakse jääneestä Karjalasta. Siellä ei olisi tullut kuuloonkaan mennä vieraiden ihmisten ovien taakse.

Karjalassa sitä kuule oltiin ihan alvariinsa vieraiden ihmisten ovien takana ja päästiin sisäänkin ja tutustuttiin eikä enää oltu vieraita. Karjalassa ei kutsuja odoteltu, kylään mentiin kaikki kaikille. Olivat suurisydämisiä ja sosiaalisia ihmisiä. Kovin monta sukupolvea nuo piirteet eivät ilmeisesti ole periytyneet.

Höpön höpön. Tarkistin vanhalta sukulaiselta tuon virpomisasian ja homma toimi niin, että ensin virvottiin kummit, sitten muut sukulaiset ja viimeiseksi naapurit. Vieraiden oville ei todellakaan menty. Ja niistä virvontaoksista sen verran, että ne siunattiin ortodoksisessa palveluksessa lauantaina ja koristeltiin palmusunnuntain aamuna. Kyseessähän on ortodoksikirkon perinne.

Sie ja siun vanhat sukulaiset, hui hai!

Ei teistä kumpikaan mitään karjalaisuudesta tiedä. Sukulaisesi oli varmaan se vastahakoinen karjalainen, aina naama nutturalla marisemassa asiassa kuin asiassa, kiukkuisena sulkeutumassa omaan mökkiinsä, kun muut karjalaiset elivät ja nauttivat elämästään. Nyt sie istut kotonasi yksin ja tarkastat vanhalta sukulaiseltasi wikipedialta perinteitä.

Se tiesi huonoa onnea mökkiin ja navettaan jos ei kukaan käynyt virpomassa, karja sairastui ja viljasato kärsi. Mitä useampi kävi virpomassa, sitä parempaa vaurautta se tiesi talon päälle. Kyllä tämän kaikki venäläiset ja karjalaisetkin tietää.

Muistathan, että wikipedia ei ole totuus, vaan kirjoittajansa mielipide.

Tosin siellä sanotaan, että virvotaan kummit, muut sukulaiset ja naapurit. Ei sanaakaan siitä, että pitää mennä oudoille oville.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annalenna kirjoitti:

Minkä ikäisiä lapsia uskallatte päästää itsekseen virpomaan? Ohjeistatteko käymään vain tutuilla vai voiko mennä soittelemaan ihan tuntemattomienkin ovikelloja? Mun luona kävi kyllä niin pikkuisia noitia, että tuskin olivat 8-9 vuotta vanhempia? Ei olleet tuttuja, mutta olen kai ystävällisen aikuisen maineessa naapurustossa.

En pidä siitä, että vieraat mukulat käyvät rimputtelemassa ovikelloa. Niinpä ovi ei aukea tänään kenellekään. Minusta kyseessä on kerjääminen. Isäni oli rajan taakse jääneestä Karjalasta. Siellä ei olisi tullut kuuloonkaan mennä vieraiden ihmisten ovien taakse.

Karjalassa sitä kuule oltiin ihan alvariinsa vieraiden ihmisten ovien takana ja päästiin sisäänkin ja tutustuttiin eikä enää oltu vieraita. Karjalassa ei kutsuja odoteltu, kylään mentiin kaikki kaikille. Olivat suurisydämisiä ja sosiaalisia ihmisiä. Kovin monta sukupolvea nuo piirteet eivät ilmeisesti ole periytyneet.

Höpön höpön. Tarkistin vanhalta sukulaiselta tuon virpomisasian ja homma toimi niin, että ensin virvottiin kummit, sitten muut sukulaiset ja viimeiseksi naapurit. Vieraiden oville ei todellakaan menty. Ja niistä virvontaoksista sen verran, että ne siunattiin ortodoksisessa palveluksessa lauantaina ja koristeltiin palmusunnuntain aamuna. Kyseessähän on ortodoksikirkon perinne.

Kummit ja muut sukulaiset ? Eli kummit olivat automaattisesti sukulaisia?

Meillä ei ole kummeja ja sukulaisetkin asuvat 600-850km päässä. Eli koko taloyhtiön saa virpoa - nehän ovat naapureita?

Aikoinaan kummeiksi pyydettiin sukulaisia, koska jos lapsen vanhemmat kuolivat, niin luotettiin siihen, että kummit ottivat hoitaakseen.

Meille ei tule ketään, kun asutaan lähellä Hkin keskustaa ja alaovet on lukittu. Talossa ei myöskään asu lapsia. :( Tykkäsin tosi kovasti ennen toisaalla asuessa kun kävivät, ihana perinne. Lapset saavat iloa palkkioherkuistaan ja minä saan iloa katsoessaan heidän koristelemia hienoja ja persoonallisia oksiaan. Vaikka emme muuten ole erityisemmin lapsi-ihmisiä, ottaisimme ilolla virpojat vastaan.

laitoin oveen lapun "ei virpomista"