Lue keskustelun säännöt.
Mies sai raivokohtauksen vauvan aikana
25.03.2018 |
Ja nyt vasta aloin miettimään tosissani, että muutanko vauvan kanssa pois.
Olemme olleet yhdessä 4v ja nyt meillä on 6kk ikäinen aivan ihana vauva. Kaikki meni aluksi hyvin, kunnes miehen käytös muuttui äkkiä.
Hän näkee minussa ainoastaan viat, ei enää suostu puhumaan kanssani (paitsi mitä kaupasta ostetaan) ja keksii jatkuvasti jotain, mistä voi mua moittia. Oon sanonut, että jos käytös ei muutu niin me lähdetään, eipä kiinnostanut. Hän kyttää jatkuvasti mitä teen, jätänkö lautasen tiskipöydälle, etten vahingossakaan pääse tekemään yhtäkään virhettä. Päivät mä mietin että mitähän saa tänään kuulla. Tätä kirjoittaessa vauva löi päänsä koska mies nukkui eikä vahtinutkaan, ja sekin oli mun syy ”mitä sä tuot sitä mulle ku oon väsyny” niin, miks kävisin aamulla suihkussa.
Sanokaa että ei ole itsekästä lähteä uusille teille.
Kommentit (35)
Meillä samanlaista, vauva puolivuotias. Mies oikein etsii virheitä minun tekemisistä. Mielestäni teen enimmäkseen asiat hyvin tai ainakin yritän, mutta mies ei koskaan sano mitään arvostavaa. Vaan auta armias jos teen jotain epätäydellisesti tai vaikka unohdan jotain. Siitä saa heti kuulla, vaikka kyse on vain pikkujutuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ööö...sinä olit tietokoneella ja mies nukkui? Ja nyt on yksin miehen vika, että vauva loukkasi?
Ehkä kiinnität nyt ennemän huomiota miehen käytökseen?
Ootko sama kirjoittaja joka aloitti aiemmin sen pitkän ketjun, mitä tehdä kun mies ei suostu puhumaan tms, miehestä joka oli pitänyt kaksi viikkoa mykkäkoulua... ihan samat teemat: saman ikäinen vauva, mies ei puhu tai jos puhuu niin raivoaa, et pääse aamulla suihkuun...
Olen pahoillani että sinulla on noin epäkypsä ja lapsellinen mies. En uskaltaisi jättää tuollaiselle lasta, etenkään vauvaa, edes wc -käynnin ajaksi.
Saisitko vauvan hoitoon johonkin vaikka viikonlopun ajaksi niin voisitte miehen kanssa rauhassa puhua asiat selviks? Sen pohjalta sitten tehdä ratkaisut jatkatteko yhdessä vai erikseen? Varatkaa vaikka perheneuvolaan aika.
Miehesi ei näy ymmärtävän että vanhempi -oli sitten äiti tai isä- ei voi ajatella (aina) ensiksi omia mirltymyksiään ja tarpeitaan. Ensin hoidetaan lapsi ja sitten katsotaan mitä itselle 'jää jäljelle'.
Vierailija kirjoitti:
Meillä rauhallinen mies niin ikään muuttui vihaiseksi vauvan synnyttyä. Muutamat ulosmarssitkin veti julistaen, että hän ei jaksakaan tätä perhe-elämää. Kerran oli viikon pois, vanhemmillaan siis.
Takaisin tuli joka kerta, kun pärjättiinkin lapsen kanssa hyvin kaksin, ja itsekin ehdotin asumuseroa ratkaisuksi.
Nyt sitten lapsi on 2v. ja mies urakalla hyvittelee näitä "jätän teidät, en haluakaan olla isä" -juttujaan. Vaan syvän arven jättänyt, vaikken sitä näytäkään. En osaa enää ajatella meitä perheenä kuten ennen.
Sun pitää puhua tuosta sille miehelle. Muuten se luulee, että kaikki on anteeksiannettu ja kohta se on kuin ei mitään koskaan olisi ollutkaan ja sulla paha olo kerääntyy. Perheneuvojalle? Seurakunnan kautta pääsee ilmaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ööö...sinä olit tietokoneella ja mies nukkui? Ja nyt on yksin miehen vika, että vauva loukkasi?
Ehkä kiinnität nyt ennemän huomiota miehen käytökseen?
Ap oli suihkussa, kun vauva loukkasi, mies nukkui vaikka piti vahtia. Luetun ymmärtäminen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oisko pitäny miettiä tekeekö vauvan pahan pojan kanssa. No, nyt on loistogeenit jatkaneet kulkuaan.
Ristus mä inhoan tollasia kommentteja! Jotkut tyhmät ei tajua, että ihmiset voi ihan oikeasti muuttua, varsinkin kun elämä muuttuu niinkin radikaalisti kuin lapsen myötä.
Sitten on erikseen ne luonnevikaiset, jotka feikkaa niin kauan, että toinen on nalkissa ja sitten todellinen minä tulee esiin. On olemassa myös puhtaita kusipäitä ja keskenkasvuisia.
Suosittelen lähtemään. Meillä mun isä pimahti mun synnyttyä. Äitini oli tullut just synnytyslaitokselta kotiin, ja iskä päätti lähtee ja sano vaan, että hän lähtee ajattelemaan mitä elämältään haluaa ja ei tiedä onko hänestä isäksi ja haluaako edes minua. Äitini jäi siis yksin vastasyntyneen kanssa. No isäni palasi parin viikon jälkeen kotiin ja se olikin helvettiä sen jälkeen. Äite teki kaiken väärin, pilasi hänen elämänsä jne. Iskä katos välillä, ja palas kotiin, sama paska jatkui. Äite kesti siihen asti kuin täytin 4 vuotta, kunnes haki vihdoin yksinhuoltajuutta. Yritti toki tämän jälkeen tähän päivään asti tuhota meidän elämää.
Ja varmaan sanomattakin selvää, että mulla ei hirveen hyviä välejä isääni ole, äitini onneksi on päässyt yli tästä ja löysi hyvän miehen.
Mutta lähde, saattaa muuttua tuosta vielä pahemmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhdeväkivalta usein alkaa ensimmäisen lapsen synnyttyä. Niin ap teilläkin. Eroa.
Vierailija kirjoitti:
Ootko sama kirjoittaja joka aloitti aiemmin sen pitkän ketjun, mitä tehdä kun mies ei suostu puhumaan tms, miehestä joka oli pitänyt kaksi viikkoa mykkäkoulua... ihan samat teemat: saman ikäinen vauva, mies ei puhu tai jos puhuu niin raivoaa, et pääse aamulla suihkuun...
https://www.vauva.fi/keskustelu/3118613/mita-tehda-kun-mies-ei-suostu-p…
Tästähän tämä kuulostikin tutulta. Tuon ketjun edetessä kävi myös ilmi että 4v oltu yhdessä ja 6kk vauva. Suihkussa käymisen vaikeus oli myös toistuva teema... Joku sama jahkailija näiden ketjujen takana. Ota nyt jo itseäsi niskasta kiinni ja lähde menemään, ei se asia siitä miksikään muutu vaikka aloittaisit sata säälinkerjäysviestiä av:lle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähde kävelemään. Kiinnostavaa tuollainen miehen ns. stressikarvan havaitseminen vasta vauvavaiheessa, mutta eipä kyllä vastaavaa stressitilannetta yleensä tule vastaan ennen lapsia. Vaikea nähdä, että meininki tuosta paranisi ainakaan pysyvällä tavalla, sillä lapsi epäilemättä aiheuttaa jännitettä jatkossakin. Taaperovaiheessa lapsi huutaa ja sotkee merkittävän osan päivästä (joskin saattaa nukkua ihan hyvin) ja sehän kuormittaa vielä enemmän kuin vauva. Kuvailustasi ilmeni ainakin jonkintasoinen fyysisen väkivallan mahdollisuus, ja se vielä alleviivaa tilanteen vakavuutta.
Ap sinuna pelkäisinvauvan puolesta, älä jätä vauvaa isälle ilman valvontaa. Mies syyttää sinua ja ennenkaikkea vauvaa elämän pilaamisesta ja saattaa ajatella että kostaa sen tai jopa vahingoittaa vauvaa. Vauva poistuu, elämä palautuu kivaksi, problem solved.
Oma isäni oli tuollainen raivohullu ja rääkkäsi perhettään aina, oli väkivaltainen. En ole missään tekmisissä paska isäni kanssa ja silloin ei äitikään näe minua kun välimatkaa on paljon enkä voi (halua) vanhemmillani yöpyä. Olen kaunainen ja katkera vanhemmillrni ja en anna lasteni tavata heitä.
Tällaisenko tulevaisuuden ap haluat? Voin lapsesi puolesta kertoa että lapsi haluaa että lähdet! Minäkin rukoilin koko lapsuuteni äitiäni lähtemään että pääsisi turvaan. Ei lähtenyt kun ero olisi ollut häpeä. Nyt sit välit poikki vanhempiin ja terapiassa pakko käydä.
Ap tuo elämä on lapsesi lapsuus. Mitäpä luulet että tuleeko tuosta onnellinen lapsuus ja hyvät muistot? Not.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä rauhallinen mies niin ikään muuttui vihaiseksi vauvan synnyttyä. Muutamat ulosmarssitkin veti julistaen, että hän ei jaksakaan tätä perhe-elämää. Kerran oli viikon pois, vanhemmillaan siis.
Takaisin tuli joka kerta, kun pärjättiinkin lapsen kanssa hyvin kaksin, ja itsekin ehdotin asumuseroa ratkaisuksi.
Nyt sitten lapsi on 2v. ja mies urakalla hyvittelee näitä "jätän teidät, en haluakaan olla isä" -juttujaan. Vaan syvän arven jättänyt, vaikken sitä näytäkään. En osaa enää ajatella meitä perheenä kuten ennen.
Sun pitää puhua tuosta sille miehelle. Muuten se luulee, että kaikki on anteeksiannettu ja kohta se on kuin ei mitään koskaan olisi ollutkaan ja sulla paha olo kerääntyy. Perheneuvojalle? Seurakunnan kautta pääsee ilmaiseksi.
Näistö puhuttiin silloin akuuttitilanteessa paljon. Nyt on ns. annettu pölyn laskeutua. Lapsen kanssa miehellä on nyt suhde parantunut, ja sen suhteen kehittymiseen oikeastaan olen tilaa antanut.
Normaalia käytöstä. Miehesi on kyllästynyt laiskotteluusi ja aikaan saamattomuuteesi