Mies sai raivokohtauksen vauvan aikana

Ainiin ja viimeyönä pyysin miestä hakemaan vauvalle maitoa kun se oli valvottanut mua jo 2h. Siitäpä riemu repes kun suutuin ja sanoin että no eipä sunkaan sit tarvi nukkua. Alkoi riehumaan ja huutamaan keskellä yötä, paiskoi tavaroita, mentiin vauvan kans turvaan toiseen huoneeseen.

Sanoin että mitähän naapurit ajattelee ja miten teet omalle lapselles noin, tämäkin käytös mun syytä kuulemma koska teen hänet hulluksi.

Mies tarttee apua. Ehkä ymmärrtää hakea sitä, jos lähdet vauvan kanssa. Pelottaisi kyllä lapsen puolesta jäädä tuohon

Ja sen kaksi tuntia valvottuasi et voinut ottaa vauvaa ja mennä lämmittämään itse sitä maitoa ja siirtyä mukisematta sinne toiseen huoneeseen ilman konfliktia?

Niin aina 0/5

Ei mies ymmärrä, koska kokisi itsensä vain hylätyksi. Ehkä kokee jo nyt, kun "ap:llä on" vauva. Vaikka tietty teillä molemmilla on. Ja siis ei mies tiedosta kokevansa itsensä hylätyksi.

Mutta ihan hyvin voit ottaa hatkat, et varmaan pysty nyt asettamaan miestä vauvan edelle ja alka märehtimään hänen lapsuuttaan.

t.kristallikissa

vauva lyö päätään koska äityli istuu ja makaa av-palstalla. miehen vika

Olis voinu olla mun tekstiä. Paitsi että mies ihan ite on heittämässä mua ja vauvaa pois kotoota.

Aijemmin osattiin riidellä eikä menty henkilökohtasuuksiin. Viimisessä riidassa otti mies esiin mun äitiyden ja väkivaltaperhe taustat. Sano tekevänsä lasun musta jos lähden vauvan kanssa että pääsee lapsi parempaan paikkaan.

En tiedä mitä tapahtu, eikö mies ollukkaan valmis lapseen vai mikä on.

Vierailija kirjoitti:

Ja sen kaksi tuntia valvottuasi et voinut ottaa vauvaa ja mennä lämmittämään itse sitä maitoa ja siirtyä mukisematta sinne toiseen huoneeseen ilman konfliktia?

Tää nyt ei ole mitenkään tän asian pointti. Jos aikuinen ihminen ei pienen vauvan läsnäollessa osaa käyttäytyä ihmisiksi niin ei ole kyllä normaalia. Itseasiassa tuolla tavoin riehuminen ei ole normaalia muutenkaan.

Jätä se sika, äläkä ainakaan yhteishuoltajuuteen suostu.

Meillä rauhallinen mies niin ikään muuttui vihaiseksi vauvan synnyttyä. Muutamat ulosmarssitkin veti julistaen, että hän ei jaksakaan tätä perhe-elämää. Kerran oli viikon pois, vanhemmillaan siis.

Takaisin tuli joka kerta, kun pärjättiinkin lapsen kanssa hyvin kaksin, ja itsekin ehdotin asumuseroa ratkaisuksi.

Nyt sitten lapsi on 2v. ja mies urakalla hyvittelee näitä "jätän teidät, en haluakaan olla isä" -juttujaan. Vaan syvän arven jättänyt, vaikken sitä näytäkään. En osaa enää ajatella meitä perheenä kuten ennen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sen kaksi tuntia valvottuasi et voinut ottaa vauvaa ja mennä lämmittämään itse sitä maitoa ja siirtyä mukisematta sinne toiseen huoneeseen ilman konfliktia?

Tää nyt ei ole mitenkään tän asian pointti. Jos aikuinen ihminen ei pienen vauvan läsnäollessa osaa käyttäytyä ihmisiksi niin ei ole kyllä normaalia. Itseasiassa tuolla tavoin riehuminen ei ole normaalia muutenkaan.

Juu ollaan sovittu, että hoidetaan vauva nyt vuorotellen öisin eli molemmat saa nukkua jokatoisena yönä kokonaiset yöunet. Nyt kun tarvitsin apua niin ei, minä taas olisin kuitenkin miehen aikaisen työvuoron takia suostunut hoitamaan yöt yksin koko viikon. Eli tällaista joustoa meillä...

Vierailija kirjoitti:

vauva lyö päätään koska äityli istuu ja makaa av-palstalla. miehen vika

huvittavaa alapeukut. kotona makaavat mammat taas vauhdissa

Ei ole normaalia. Jollain miehillä lapsen saaminen saa jollain tavoin pimahtamaan, oma isäni tästä hyvänä esimerkkinä. Kannattaa lähteä nyt, eikä hassata 20 vuotta elämästään kuten omat vanhempani. :/

Lähde menemään sieltä. Kauhee mies. Kun vauva kasvaa, toi vaan juo kaljaa sohvalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

vauva lyö päätään koska äityli istuu ja makaa av-palstalla. miehen vika

huvittavaa alapeukut. kotona makaavat mammat taas vauhdissa

Mitä sä täällä teet sitten? Makaat kotona kenties myös? Ilman sitä vauvaa ainakin.

Vierailija kirjoitti:

Ja sen kaksi tuntia valvottuasi et voinut ottaa vauvaa ja mennä lämmittämään itse sitä maitoa ja siirtyä mukisematta sinne toiseen huoneeseen ilman konfliktia?

Pitäisikö ap:n hoitaa yhteinen vauva kokonaan yksin ja hiippailla varpaisillaan ympäri kämppää ettei mies vaan suutu?

Oisko pitäny miettiä tekeekö vauvan pahan pojan kanssa. No, nyt on loistogeenit jatkaneet kulkuaan.

Viettäkää aikaa erillänne. Katsokaa sitten kun olette saaneet nukuttua kunnolla että mikä tilanne. Vauvasta riippuen voi riittää viikko, mutta toisilla ei riitä 20 vuottakaan.

Ja AP: vauvan saaminen on raskasta sulle, ja raskasta miehelles. Sun ei tarvitse ymmärtää miestä sen enempää kuin sen sinua. Yrittäkää nyt tehdä asioita kumpikin niin että jotenkin selviäisitte.

Ei ole mikään mahdoton juttu erokaan, mutta kokemuksesta tiedän että kyllä sitä sitten toivoo että olisi osannut ottaa edes vähän hengitystilaa ennen lopullisia päätöksiä.

Mulla on exäni kanssa hyvä yhteishuoltajuus, mutta mulla on myös vieläkin häntä ikävä. Hänellä ei ilmeisesti niinkään minua :(

Vierailija kirjoitti:

Ja nyt vasta aloin miettimään tosissani, että muutanko vauvan kanssa pois.

Olemme olleet yhdessä 4v ja nyt meillä on 6kk ikäinen aivan ihana vauva. Kaikki meni aluksi hyvin, kunnes miehen käytös muuttui äkkiä.

Hän näkee minussa ainoastaan viat, ei enää suostu puhumaan kanssani (paitsi mitä kaupasta ostetaan) ja keksii jatkuvasti jotain, mistä voi mua moittia. Oon sanonut, että jos käytös ei muutu niin me lähdetään, eipä kiinnostanut. Hän kyttää jatkuvasti mitä teen, jätänkö lautasen tiskipöydälle, etten vahingossakaan pääse tekemään yhtäkään virhettä. Päivät mä mietin että mitähän saa tänään kuulla. Tätä kirjoittaessa vauva löi päänsä koska mies nukkui eikä vahtinutkaan, ja sekin oli mun syy ”mitä sä tuot sitä mulle ku oon väsyny” niin, miks kävisin aamulla suihkussa.

Sanokaa että ei ole itsekästä lähteä uusille teille.

Olette olleet yhdessä vain neljä vuotta. Josta tapailitte 6kk-1v. Ootte asunut yhdessä ehkä kolme vuotta. Rupesitte tekee lasta oltuanne vähän yli kaks vuotta yhdessä ehkä tärppäs heti ehkä ei. Pikkasen nopeaa toimintaa ja nyt ihmetellään kun se toinen muuttui. Ethän sä oo ehtinyt edes kunnolla tutustumaan tossa vauhdissa siihen toiseen. Jälkiviisautta parhaimmillaan olisiko kannattanut ehkä katsoa ainakin se 5-10 vuotta ennen kuin tekee lapsia tuohon suhteen.

Synnytyksen jälkeinen masennus.