Lue keskustelun säännöt.
Akateemiset naiset ja duunarimiehet.. samanlaisia kokemuksia?
24.03.2018 |
Eilen taas sain baarissa ihmeellistä vinoilua osakseni, kun mies ihan itse inttämällä halusi tietää mitä teen ja miten siihen on päätynyt jne. No minulla on yliopistokoulutus ja siihen liittyvä työ. Sen jälkeen keskustelu oli luokkaa ".. tai no sano nyt sä kun oot AKATEEEEEMINEN ja Yliiiiiopistoihminen..." jne hirveällä vinoilulla ja v*ttuilulla sävytettynä.
Tää ei tosiaan ollut eka kerta ja alkaa jo hajottaa pahasti. Oon itse 100 % duunariperheestä jossa äiti ja isä oli käytönnössä siivojien työtä tekevää (kiinteistöhuoltoa ja yleismiesjantusta), eikä meillä KOSKAAN puhuttu yliopistosta, tieteestä tai akateemisuudesta halventavaan sävyyn, päinvastoin. Telkkarin ajankohtaisohjelmia katsoessa paheksuttiin elinkeinoelämän asennetta tiedettä ja tutkimusta kohtaan, oltiin laajalti kiinnostuneita asioista...
Tulee kiukku ja myötähäpeä tuosta käytöksestä ja noin huonosta itsetunnosta -.-
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin hauska kiusoitella akateemisille naisille, kun ovat istuneet koulun penkillä sen 10 v turhaan ja tienaavat silti vähemmän kuin minä yrittäjän 3 vuoden amiksen koulutuksella. Terv. LVI - asentaja.
(niin ja tienaan tosiaan sen lähemmäs viisi tonnia kuussa, tai vähän enemmänkin välillä)
M28
No, noissa tuloissa ei kyllä mitään kehumista ole. Ei tosin ole omissanikaan, mutta minä sentään tienaan yritykselläni vähän enemmän - tekemättä käytännössä mitään sen eteen. Ja siihen tietysti palkkatyön suomat 5500,00 €:n kuukausitulot (brutto).
M47
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Akateemisen naisen ja duunarimiehen suhde on vielä nykypäivänäkin Suomessa hyvin harvinainen. Joskus muistaisin lukeneeni, että niitä on vain 0,5 prosenttia kaikista liitoista. Sen sijaan monissa muissa Euroopan maissa ja vaikka länsinaapurissamme Ruotsissakin sellaiset suhteet ovat paljon yleisempiä.
Tapailemani mies (työskenteli myyjänä) järkyttyi, kun paljastin opiskelevani hammaslääketiedettä. Itsetunto ei kestänyt sitä, että nainen olisi ollut se, joka tuo "leivän pöytään".
Vierailija kirjoitti:
Akateemisen naisen ja duunarimiehen suhde on vielä nykypäivänäkin Suomessa hyvin harvinainen. Joskus muistaisin lukeneeni, että niitä on vain 0,5 prosenttia kaikista liitoista.
Minulla oli tuollainen suhde, mutta sekin päättyi, kun duunari luki itsensä akateemiseksi. Minulla asia oli samantekevä, olisi kelvannut sellaisena kuin on, mutta en tietenkään vastustanutkaan opintoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juntit on juntteja. Hengaa omissa porukoissasi, niin selviät helpommalla. Niin se vaan menee.
Ehkä tuon oman perhetaustan takia en varsinaisesti koe että duunarit EI olisi omaa porukkaa. En vaan ole tajunnut minkälaisia sinnekin on pesiytynyt...
Olet lukenut itsesi "ulos" noista piireistä, joten identiteettiä ei kannata enää rakentaa duunaritaustan kautta. Siitä ei tule kuin pettymyksiä ja tällaisia kokemuksia. Nousit uuteen viiteryhmään, nyt pysy siellä oman hyvinvointisi takia. Terveisin samanlainen.
En ole tuo jolle vastasit, mutta: Miten sitä pysytään omassa viiteryhmässä? Jos minulle tulee baarissa joku juttelemaan, niin en minä ensimmäisenä rupea koulutusta tivaamaan, ja sen perusteella päätä jatkanko juttelua vai en.
Enkä viitsi etsiä mitään sellaista baaria jossa olisi vain akateemisia; lieneekö niitä olemassakaan? Kelpuutan esim. tuon ihan lähimmän kapakan, en mene sinne mitenkään seuranhakumielellä vaan vaikkapa juomaan oluen, lukemaan lehtiä tai katsomaan urheilua (tai nämä kaikki yhdessä), mutta en silti välttämättä häiriinnykään, jos joku tulee juttusille.
Ja enpä ole huomannut, että akateemisilla välttämättä sen laajempi maailmankuva olisi kuin ei-akateemisilla.
En ole tuo, jolta kysyit, mutta ehkä hän tarkoittaa sitä, ettei sun pidä hävetä akateemista kououtustasi ja työtäsi. Jos kiertelet tietoja kuin et kehtaisi myöntää niitä, siitä tulee kuulijallekin sellainen olo, että niissä on jotain vikaa. Jos taas otat identiteettisi omaksesi, etkä häpeile, kukaan muukaan ei kyseenalaista sitä.
Itse vastaan aina kysymykseen ammatista, työstä tai koulutuksesta ihan suoraan, mitään selittelemättä ja viidellä sanalla - joo mä oon X:n professori - eikä ole tarvinnut kertaakaan kuunnella mitään kettuilua. Tai no appiukko yritti kerran, mutta poistuin huoneesta, eikä ole toista kertaa tarvinnut poistua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmeellisiä törppöjä tekin tapaatte. Olen akateeminen, korkeapalkkainen nainen ja aviomieheni duunari (välillä myös työtön). Hän eikä kukaan hänen duunarikavereistaan ole koskaan naljaillut minulle mistään, vaikka olemme pyörineet samoissa piireissä jo siitä lähtien kun lähdin alaani opiskelemaan. Kaikki nää duunarimiehet kannustivat mua hirveästi pääsykokeiden aikaan ja olivat iloisia kun sain työpaikkani ym :) Toivottavasti en koskaan tapaakaan ap:n kuvailemia ihmisiä (ihan millä koulutustaustalla tahansa)
Mua sattuu päähän aina kun joku väittää, ettei joku toinen ole elänyt "oikeaa elämää". Mistä joku toinen voi tietää jonkun muun elämästä yhtään mitään?
Mikä on muka sitten sitä oikeaa elämää?
Itse olen hakemassa lääkikseen ja olen tehnyt sitä pätkähommaa ihan tarpeeksi, olen myös aikoinani kokeillut about kaikki huumeet läpi ja ollut ties missä porukoissa. Ihmisiä on kuollut ympäriltä ja olen yksinäni reissaillut maailmalla. Nyt taskusta löytyy museokortti ja priorisoin opiskelun korkeimmalle.
Kiva, kun joku tulee aukomaan päätään, etten tiedä muka mistään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin hauska kiusoitella akateemisille naisille, kun ovat istuneet koulun penkillä sen 10 v turhaan ja tienaavat silti vähemmän kuin minä yrittäjän 3 vuoden amiksen koulutuksella. Terv. LVI - asentaja.
(niin ja tienaan tosiaan sen lähemmäs viisi tonnia kuussa, tai vähän enemmänkin välillä)
M28
LOL. Minulla meni neljä vuotta suorittaa ylempi korkeakoulututkinto ja saan käteen enemmän kuin sinä tienaat bruttona, Mr. LVI, ja muut edut ja työn mukavuus ym. taatusti aivan eri luokkaa kuin sinulla.
Tämä rahalla leuhkiminen on kyllä niin miesten juttu... Akateemisuudessa on kuules paljon muustakin kyse. Ja ehkä ennen kaikkea siitä muusta. Sivistyksestä, maailman syvällisestä ymmärtämisestä, pitkäjänteisyydestä. Että ihan "istuneet koulun penkillä" aivan kuin se olisi jonkinlainen rangaistus. Akateemiset ihmiset ovat yleensä oppimisenhaluisia, kiinnostuneita ja kiinnostavia. Tuo lause paljastaa jo tästä LVI-asentajasta kaiken oleellisen...
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin hauska kiusoitella akateemisille naisille, kun ovat istuneet koulun penkillä sen 10 v turhaan ja tienaavat silti vähemmän kuin minä yrittäjän 3 vuoden amiksen koulutuksella. Terv. LVI - asentaja.
(niin ja tienaan tosiaan sen lähemmäs viisi tonnia kuussa, tai vähän enemmänkin välillä)
M28
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Akateemisuus ei nykyään takaa mitään ihmisen yleissivistyksestä tai suhteesta kanssaihmisiin. Esim. ns. "rajakeissa" eli katupartiolaisissa on myös akateemista väkeä, jotka tekevät videoita, joissa esim. uskotaan ruokasoodan parantavan syöpää.
Yliopistoihin pääsee aivan yhtä ahdasmielistä ja "junttia" jengiä kuin muillekin asteille. Akateemisilla usein on suppeaa osaamista kaikilla muulla aloilla kuin omallaan. Syrjäytyneitä yliopistoista valmistuu isoja määriä, koska opiskelu ei kaikilla aloilla potki tarpeeksi kohti työelämää.
Parisuhdemarkkinoilla kaikki kombinaatiot ovat vääriä! Ainakin, jos lähtee tutustumaan ihmisiin heidän ulkoisen statuksen pohjalta.
Itse en ylikoulutettuna avaudu helposti "alastani" , mutta mun akateemisuus paljastuu aika pian. En tosin ymmärrä, miksi kenenkään pitäisi sitä peittää, tai "pienentää" itseään. Fiksut ihmiset toki osaavat valita puheenaiheita, jotka kiinnostavat kaikkia. Ja jos yhteistä puhuttavaa ei ole, niin eiköhän se ole siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen huonosta itsetunnosta tuo tulee. Itse opiskelin akateemisen tutkinnon vasta aikuisena, eikä mies oikeastaan "huomaa" sitä. Sen sijaan hän pilkkaa aiempaa opistotasoista koulutustani, joka on siis nykyistä amk-tutkintoa vastaava.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin hauska kiusoitella akateemisille naisille, kun ovat istuneet koulun penkillä sen 10 v turhaan ja tienaavat silti vähemmän kuin minä yrittäjän 3 vuoden amiksen koulutuksella. Terv. LVI - asentaja.
(niin ja tienaan tosiaan sen lähemmäs viisi tonnia kuussa, tai vähän enemmänkin välillä)
M28
Istuin 5 v. yliopiston penkillä, ja en turhaan. Tienaan enemmän kuin sinä ja olen vasta urani alussa - tulot tulevat nousemaan jatkossa tasaisesti. Sinulla ei. Jotenkin hauska vetäistä tämä kortti junttien amispellejen naamaan, kun tulevat eteen sössöttämään.
T. Akateeminen N28
En ole tuo jolle vastasit, mutta: Miten sitä pysytään omassa viiteryhmässä? Jos minulle tulee baarissa joku juttelemaan, niin en minä ensimmäisenä rupea koulutusta tivaamaan, ja sen perusteella päätä jatkanko juttelua vai en.
Enkä viitsi etsiä mitään sellaista baaria jossa olisi vain akateemisia; lieneekö niitä olemassakaan? Kelpuutan esim. tuon ihan lähimmän kapakan, en mene sinne mitenkään seuranhakumielellä vaan vaikkapa juomaan oluen, lukemaan lehtiä tai katsomaan urheilua (tai nämä kaikki yhdessä), mutta en silti välttämättä häiriinnykään, jos joku tulee juttusille.
Ja enpä ole huomannut, että akateemisilla välttämättä sen laajempi maailmankuva olisi kuin ei-akateemisilla.