Saiko Amerikan suomalaiset mitään erityistä aikaiseksi?

Olivat merkittävä osa Amerikan kommunistipuolueessa.

Samanlaisia olivat kuin muutkin siirtolaiset tuohon aikaan, toiset saivat talorahat (=pieni maatila) kasaan ja palasivat kotiin, toiset kävivät useitakin kertoja koti-Suomessa viipyen kuukausia tai vuosiakin ja sitten taas takaisin Amerikkaan. Jotkut olisivat palanneet, mutta eivät koskaan saaneet matkarahoja kasaan (ainakaan koko perheelle), joten sinne kauas jäivät.

Maatilalla on yritys ja tietenkin oli muutakin yritteliäisyyttä, mukavasti menestyneitäkin.

Joskus toisessa, mutta usein vasta kolmannessa polvessa oli mahdollisuus kunnon koulutuksen hankkimiseen.

On siellä nykyään muutamia oikeasti menestyneitä, lähinnä länsirannikolla it-alan hommissa. Pohjoisosiin 1900-luvun alussa muuttaneiden jälkeläiset ovat suurimmaksi osaksi ns. (Parempaa) keskiluokkaa.

Elättivät työllä itsensä. Onhan siinä jo tarpeeksi.

Pääsivät toiseksi alimmalle portaalle mustien yläpuolelle jenkkien 1900-luvun alun rotukartoissa.

Ville Ritolan tarina on kyllä mielenkiintoinen. Tämä aikansa luonnonlapsi oli mm. rakentamassa New Yorkin pilvenpiirtäjiä intiaanien kanssa, oli melkoinen tuurijuoppo ja lähes aina rahaton. Voitti USA:ssa kymmeniä amatöörimestaruuksia pitkien matkojen juoksuissa. Suomessa oli Ritolan tukijoita, jotka kustansivat hänet olympialaisiin. Ritola voitti Pariisin olympialaisissa kuusi mitalia ja vielä Amsterdamin olympialaisista pari. Hän on ainoa suomalainen, joka pystyi voittamaan itsensä Nurmen. Itse asiassa sanonta 'ottaa ritolat' syntyi Amsterdamin 5000 metrin juoksusta, jossa Ritola kehitti niin hirveän loppukirin, että Nurmi taipui ja jäi hopealle.

Ritolalle sattui ja tapahtui. Kaikenlaista. Yksi erikoisimmista tapahtui Suomessa viinan kieltolain aikaan. Ritola oli ollut kaverinsa kanssa 'huviajelulla' autollaan keskellä yötä, khöm siis kieltolain aikaan, jolloin ainoat öiset autoajelijat olivat trokareita tai viinaa epätoivoisesti etsiviä, kun he osuivat kaksoismurhan tapahtumapaikalle, Hups. No Ritola hälytti poliisit ja selvitti asiaa parhaan kykynsä mukaan - eikä tutkimusten mukaan hällä ollut mitään tekemistä murhien kanssa. Mutta 'huviajelun' luonnetta ei lähdetty sen kummemmin tutkimaan ja kansalta Ritolan osuus todistajana ja uhrien löytäjänä salattiin kokonaan. Haluttiin ilmeisesti suojella urheiljoita ja heidän mainettaan.

Ritolalla oli USA:n kansalaisuus ja siellä hän teki raskaita töitä eläkeikään asti. Kun Nurmi kuuli, että Ritola oli haaveillut pääsevänsä koti-SUomeen viettämään loppuelämänsä, mutta oli rahaton, niin Nurmi järjesti Ritolalle ja tämän vaimolle kodin Lauttasaaresta nimellisellä vuokralla. Nurmihan oli tuolloin miljonääri ja omisti Helsingissä lukuisia kiinteistöjä, itse rakennuttamiaan. Nurmi ja Ritola oliva olleet toistensa pahimmat kilpakumppanit, tulivat toimeen keskenään, mutteivät olleet ystäviä. Henkilöinä he olivat kuin yö ja päivä: Nurmi etäinen, laskelmoiva, tarkka, usein tyly, erakkomainen. Ritola boheemi luonnonlapsi. 

Kerrotaan, että Nurmi alkoi viihtyä yhä useammin iltaisin Ritoloiden kodissa ja kuunnellessaan Ritolan tarinoita kaikenlaisista sattumuksista, Nurmi itki. Mitä lienee yksi kaikkien aikojen parhaimmista urheilijoista ja yhdeksänkertainen olympiavoittaja, miljoonaomaisuuden luonut Nurmi itkenyt? Sittenkin elämätöntä elämäänsä? Mikä oli muka jäänyt elämättä? Vai itkikö hän sitä, ettei koskaan ollut uskaltanut olla oma itsensä, täysillä kuten Ritola? Kyllä Nurmi oli vanhana hyvin katkera, mutta Ritola ei. Kummallista se kuitenkin on. Itse olen aina ajatellut, että Nurmi taisi pitää miehistä enemmän kuin naisista. Onhan siitä aina vaimeasti huhuttu, yksi Nurmen harvoista tunnetuista ystävistä ja harjoituskumppaneista,, saksalainen, jonka nimeä en muista,  tuomittiin natsi-Saksassa 30-luvulla vankilaan homoudesta. Mut joka tapauksessa: Nurmesta ja Ritolasta pitäisi tehdä elokuva, niin mielenkiitoisia kumpikin oli ihmisinä.

Vierailija kirjoitti:

Ville Ritolan tarina on kyllä mielenkiintoinen. Tämä aikansa luonnonlapsi oli mm. rakentamassa New Yorkin pilvenpiirtäjiä intiaanien kanssa, oli melkoinen tuurijuoppo ja lähes aina rahaton. Voitti USA:ssa kymmeniä amatöörimestaruuksia pitkien matkojen juoksuissa. Suomessa oli Ritolan tukijoita, jotka kustansivat hänet olympialaisiin. Ritola voitti Pariisin olympialaisissa kuusi mitalia ja vielä Amsterdamin olympialaisista pari. Hän on ainoa suomalainen, joka pystyi voittamaan itsensä Nurmen. Itse asiassa sanonta 'ottaa ritolat' syntyi Amsterdamin 5000 metrin juoksusta, jossa Ritola kehitti niin hirveän loppukirin, että Nurmi taipui ja jäi hopealle.

Ritolalle sattui ja tapahtui. Kaikenlaista. Yksi erikoisimmista tapahtui Suomessa viinan kieltolain aikaan. Ritola oli ollut kaverinsa kanssa 'huviajelulla' autollaan keskellä yötä, khöm siis kieltolain aikaan, jolloin ainoat öiset autoajelijat olivat trokareita tai viinaa epätoivoisesti etsiviä, kun he osuivat kaksoismurhan tapahtumapaikalle, Hups. No Ritola hälytti poliisit ja selvitti asiaa parhaan kykynsä mukaan - eikä tutkimusten mukaan hällä ollut mitään tekemistä murhien kanssa. Mutta 'huviajelun' luonnetta ei lähdetty sen kummemmin tutkimaan ja kansalta Ritolan osuus todistajana ja uhrien löytäjänä salattiin kokonaan. Haluttiin ilmeisesti suojella urheiljoita ja heidän mainettaan.

Ritolalla oli USA:n kansalaisuus ja siellä hän teki raskaita töitä eläkeikään asti. Kun Nurmi kuuli, että Ritola oli haaveillut pääsevänsä koti-SUomeen viettämään loppuelämänsä, mutta oli rahaton, niin Nurmi järjesti Ritolalle ja tämän vaimolle kodin Lauttasaaresta nimellisellä vuokralla. Nurmihan oli tuolloin miljonääri ja omisti Helsingissä lukuisia kiinteistöjä, itse rakennuttamiaan. Nurmi ja Ritola oliva olleet toistensa pahimmat kilpakumppanit, tulivat toimeen keskenään, mutteivät olleet ystäviä. Henkilöinä he olivat kuin yö ja päivä: Nurmi etäinen, laskelmoiva, tarkka, usein tyly, erakkomainen. Ritola boheemi luonnonlapsi. 

Kerrotaan, että Nurmi alkoi viihtyä yhä useammin iltaisin Ritoloiden kodissa ja kuunnellessaan Ritolan tarinoita kaikenlaisista sattumuksista, Nurmi itki. Mitä lienee yksi kaikkien aikojen parhaimmista urheilijoista ja yhdeksänkertainen olympiavoittaja, miljoonaomaisuuden luonut Nurmi itkenyt? Sittenkin elämätöntä elämäänsä? Mikä oli muka jäänyt elämättä? Vai itkikö hän sitä, ettei koskaan ollut uskaltanut olla oma itsensä, täysillä kuten Ritola? Kyllä Nurmi oli vanhana hyvin katkera, mutta Ritola ei. Kummallista se kuitenkin on. Itse olen aina ajatellut, että Nurmi taisi pitää miehistä enemmän kuin naisista. Onhan siitä aina vaimeasti huhuttu, yksi Nurmen harvoista tunnetuista ystävistä ja harjoituskumppaneista,, saksalainen, jonka nimeä en muista,  tuomittiin natsi-Saksassa 30-luvulla vankilaan homoudesta. Mut joka tapauksessa: Nurmesta ja Ritolasta pitäisi tehdä elokuva, niin mielenkiitoisia kumpikin oli ihmisinä.

Loukola voitti Nurmen 3000 esteissä olympialaisista, mutta Nurmihan oli telonut itsensä, eikä pystynyt kuin 'vain' hopelle, joten ei Ritola ainut ollut. 

Muuten olen samaa mieltä, elokuvan voisi tehdä tuosta ajasta, harva suomalainen tuntuu tietävän, että suomalaiset olivat oikeastaan ekoja, jotka systemaattiset alkoivat harjoitella ja että monet olivat ammattilaisurheilijoita jo hyvin varhain. Suomalaiset voimamiehet Euroopassa ja Amerikassakin, esim.

Ensimmäisen naissarjamurhaajan.

Vierailija kirjoitti:

Pohjoisosiin 1900-luvun alussa muuttaneiden jälkeläiset ovat suurimmaksi osaksi ns. (Parempaa) keskiluokkaa.

Amerikkaan muutti kyllä pääasiassa Euroopan roskásakki sekä uskováisia, joista Euroopassa haluttiin päästä eroon. Eurooppalaiset olivat kyllästyneet kristílliseen fúndamentalistiin ja sen veritékoihin, minkä takia ne haluuttiin ajaa muualle ja se oli sinällänsä järkevää. Euroopassa kristillinen fundámentalismi ei todellakaan ole niin vaikutusvaltaisessa asemassa kuin se on Amerikassa.

Virhe tehtiin kuitenkin siinä, että Amerikkaan ajettiin myös niitä "vaarallisia toisinajattelijoita", jotka nähtiin uhkana silloiselle áristokratialle. Niitä oli kuitenkin paljon vähemmän kuin kiihkouskováisia ja sitä roskásakkia, mistä päästäänkin nykytilanteeseen. Nyt siellä sitten pyörii valtio, jossa on 5-10% pieni älykäs vähemmistö ja loput kansasta yksinkertaisia, helposti vietävissä olevia hölmöjä. Lisää tähän vielä kristillinen oikeutus ja saat liittovaltion, joka on vähän väliä öykkäröimässä jossain päin maailmaa, koska suurin osa kansasta on niin týhmää ja yksinkertaista porukkaa, ettei ne osaa ajatella kriittisesti.

Veivät hirsimökin Yhdysvaltoihin, naivat intiaaneja, perustivat AY-liittoja, ajoivat kiivaiten naistenoikeuksia ja tunnettiin kovina tukkimiehinä.

Tuplajuulaisina tunnettiin monet ja musiikkia tietysti. Bobby Aro, Hiski Salomaa, Kivi Erkki jne.

Sanotaan että suomalaisista oli Yhdysvalloille paljon haittaa. Esimerkiksi naisille saatiin ajettua äänioikeus.

Omissa sukulaisissani yhdet ovat perustaneet ison menestyvän yrityksen, yksi teki menestyvää rakennusbusnestä, ja yhdet yliopisto-opettajan uraa itärannikolla. Nykyiset suomalaiset lähtevät lähinnä palkkatyöläisiksi high tec firmoihin ja menestyvät sikäli aika hyvin. Omalta asuinalueeltani tunnen Suomesta 70-luvulta tulleena lakinaisen, sekä samoihin aikoihin tulleen ekonomistimiehen.

Vierailija kirjoitti:

Muut kuin Lauri Törni, joka on varmaan maineikkain.

Eli perustivatko he yrityksiä, menivätkö politiikkaan jne?

Ilmeisesti puutteellien kielitaitosi esti sinua googlaamasta aiheesta? Ainakin ne ilmeisesti oppivat englantia paremmin kuin sinä.

Vielä 80-luvulla oli iso juttu, jos jollakin tunnetulla amerikkalaisella oli suomalaissukua. Näyttelijät Jessica Lange ja Christina Lahti olivat näitä, sitten oli Luolakarhun klaanin kirjoittaja Jean M. Auel, jota julkaistiin Suomessa nimellä Jean M. Untinen-Auel sen jälkeeen, kun kustantaja hoksasi, että hänellä oli suomalainen tyttönimi.