Raskaana ja parisuhteessa ongelmia

Onko muilla ollut parisuhteessa vaikeaa raskausaikana? Vai onko niin, että yleensä parisuhteessa menee raskausajan hyvin, koska vauvaa odotetaan niin iloisena? Mietin, että selviääkö parisuhde siitä, jos raskausaika on vaikea aika siinä suhteessa. Ap.

Osaisiko joku auttaa tässä? Olen aika peloissani. Puhuin jo neuvolassa tilanteesta, mutta en saanut sieltä kyllä mitään apua muuta kuin käskyn, että meistä kumpikaan ei saa riidellä nyt (no ihan kuin en sitä tietäisi enkä itse riitele, ei mieskään varsinaisesti ainakaan tahallaan). Ap.

Miehes on kriisissä. Tuossa on kovastikin aiheita pelkoon hänellä yhteen syssyyn, ja tuntuu, että miehuus meni, juuri kun sitä piti kehittää lisää, kun pitäisi ottaa vastuu perheestä. Teepä se sitten housut kintussa ja munat vietynä.

Ota etäisyyttä asioihin. Turvaudu itse omiin ystäviin ja sukuun jne. Ja värvää miehen omat hoitamaan häntä. Jos hän ei lähde kavereiden kanssa, käske kavereiden tulla teille ja lähde itse jonnekin. Kerro heille, missä mennään, ja kaverit ottakoot pikku intervention miehelle. Että tässä ollaan nyt, mutta ei voi ruveta jumittamaan vaan nyt surraan yhdessä pari päivää, ja sitten aletaan katsoa, mitä voidaan tehdä.

Jos yrität itse suoraan pönkittää miestä tai mitä nyt yritätkään, se vain muistuttaa hänelle hänen surkeasta tilanteestaan. Äläkä todellakaan ehdottele hänelle mitään kalliita ratkaisuja. Lähde itse viettämään viimeisiä vapaitasi jonnekin, mies pääsee selvittelemään ajatuksiaan helpommin, kun et ole paikalla täyttämässä niitä.

Itse taas tarvitset kuuntelijoita ahdistuksellesi. Muista silti toki, että todella moni mies joutuu kriisiin ihan pelkän odotuksenkin takia. Alkaa sikailemaan ja heittäytyy lapseksi, jos päässä naksahtaa asetukset siihen muotoon, että hänen ihana naaraansa muuttuu nyt äidiksi. Tosi moni mies ei pysty näkemään lapsensa äitiä enää naisena lainkaan. Ja siksi taantuu täysin.

Vierailija kirjoitti:

Miehes on kriisissä. Tuossa on kovastikin aiheita pelkoon hänellä yhteen syssyyn, ja tuntuu, että miehuus meni, juuri kun sitä piti kehittää lisää, kun pitäisi ottaa vastuu perheestä. Teepä se sitten housut kintussa ja munat vietynä.

Ota etäisyyttä asioihin. Turvaudu itse omiin ystäviin ja sukuun jne. Ja värvää miehen omat hoitamaan häntä. Jos hän ei lähde kavereiden kanssa, käske kavereiden tulla teille ja lähde itse jonnekin. Kerro heille, missä mennään, ja kaverit ottakoot pikku intervention miehelle. Että tässä ollaan nyt, mutta ei voi ruveta jumittamaan vaan nyt surraan yhdessä pari päivää, ja sitten aletaan katsoa, mitä voidaan tehdä.

Jos yrität itse suoraan pönkittää miestä tai mitä nyt yritätkään, se vain muistuttaa hänelle hänen surkeasta tilanteestaan. Äläkä todellakaan ehdottele hänelle mitään kalliita ratkaisuja. Lähde itse viettämään viimeisiä vapaitasi jonnekin, mies pääsee selvittelemään ajatuksiaan helpommin, kun et ole paikalla täyttämässä niitä.

Itse taas tarvitset kuuntelijoita ahdistuksellesi. Muista silti toki, että todella moni mies joutuu kriisiin ihan pelkän odotuksenkin takia. Alkaa sikailemaan ja heittäytyy lapseksi, jos päässä naksahtaa asetukset siihen muotoon, että hänen ihana naaraansa muuttuu nyt äidiksi. Tosi moni mies ei pysty näkemään lapsensa äitiä enää naisena lainkaan. Ja siksi taantuu täysin.

Olen ajatellutkin, että ehkä miehellä on kriisi, ja siksi en ole alkanut riitelemään kotitöistä tai siitä että hän puhuu vain negatiivisia asioita. Mutta en tiedä miten itse jaksan tätä enää kun mies ei tule yhtään vastaan vaikka mitä yritän. Lähtisin itse mielelläni matkalle, kuten ehdotit, mutta raskauskomplikaatioiden vuoksi en ole saanut matkustaa enää kuukauteen vaan joudun olemaan pääosin levossa, töissä olen saanut käydä kun sain sovittua pomon kanssa että voin ottaa siellä kevyesti ja levätä välillä. Joudun siis itse olemaan lepäämisen vuoksi paljon kotona. Eniten huolettaa, että pelastuuko tämä meidän suhde tästä vielä. Ap. 

Vaikea raskausaika voi kaataa parisuhteen, jos siinä ei ole aineksia. Mutta se myös samalla testaa sen laadun, eikä testaamatta rakenneta mitään lujaa ja pysyvää. Pelko pois.

Helppo toki sanoa, kun hormonit ajavat sinut varuillesi ja suojeluvaisto puskee pintaan. Mutta muista, miestä pelottaa ihan yhtälailla. Teitä yhdistää lopultakin moni asia nyt. Älä ala katsoa miestä vihollisena. Mutta vastuuta miestä hänen voimiensa mukaan, ystävällisesti mutta lujasti, tässähän harjoittelet uhmaikäisen hoitoa. Jos ne voimat riittävät tänään vain roskapussin viemiseen, niin olkoon niin. Mutta jos ne eivät kuulemma riitä siihenkään, niin sitten toinen vaihtoehto on raahautua lääkäriin juttelemaan tilanteesta. Sinä annat vaihtoehdot, mies valitsee.

Varo erityisesti tuomitsemasta tai vähättelemästä. Ja yritä parhaasi mukaan eläytyä miehen ahdinkoon. Hänen päässään on edelleen arkaainen malli, jonka mukaan mies vastaa elannonraapimisesta. Ei hän sen tuskan vallassa tajua, että täällä on siirrytty kahden työssäkäyvän mallista eteenpäin, taisteluun vähenevistä työpaikoista, jossa hän ei todellakaan ole saamassa vapautusta kotitöistä työttömyyden takia. Vaan nyt hänen pitäisi kaikin voimin kyetä omaksumaan myös "äidin"rooli.

Nimenomaan nykyään miehuus tarkoittaa kykyä nähdä voimattomuudentunteiden yli. Ja muistaa, että perheyksikkö on se, mikä pitää teidät kaikki turvallisemmassa asemassa, kunhan kaikki todella nostavat yhteiseen hiileen puhaltamisen oman egonsa ja jopa itsekeskeisen turvallisuudentarpeensa yli. Joukkuepelitaidoillaan miehet kun aina leuhkivat, niin tässähän on niiden paikka.

Kuten ennen pientilallinen joutui tekemään kaiken mahdollisen jos toisesta ei ollut, nyt on sama tilanne. Kotitöistä tarvitsee sen miehenkin kyetä suoriutumaan, jos toinen on lisääntymistehtävissä.

Jos kaverit ovat kelvottomia, löytyisikö muita vanhempia ihmisiä tueksi kuin omat vanhemmat, jos näiden neuvot ja näkemykset eivät kiinnosta? Mies tuskin haluaa paljastaa haavoittumistaan, mutta jälleen kerran, voit asettaa vaitiololle ehtoja. Että niin kauan voidaan pitää asia neljänseinän sisäisenä, kun mies hakee helpotusta tilanteeseen perehtymällä tilanteeseensa ja yrittämällä auttaa itseään. Mutta ettet sitoudu salailemaan loputtomiin, koska sinulla on nyt muitakin mietittäviä kuin te kaksi. Ja lapsen edun täytyy tulla ennen miehen väärää ylpeyttä.

En varsinaisesti ehdottanut matkailua, koska miestä varmasti ahdistaa yhtä lailla se, jos sinä hölväät rahaa palmun alle. Mutta voinet levätä kavereiden ja sukulaisten sohvallakin? Samalla saat itse valmistautua tulevaan jutellen ja kysellen kaikesta jne. Ja saat keventää sydäntäsi.

Aika moni liitto repeää siihen, on kaikki opeteltu lastaamaan toistensa niskaan. Kuitenkin tämä on se hetki, jolloin pitäisi muistaa ulkomaailman olemassaolo. Ja etsiytyä muiden ihmisten tukea kohden henkisesti samaan aikaan, kun lapsi alkaa sitoa teitä fyysisesti.

Lapsen tulo keskeyttää monessa mielessä teidän elämänne yksityishenkilöinä, ja astutte sukupolvien ketjuun. Siihen rooliin liittyy kokemusperäistä tietoa, joka pitäisi omaksua muilta.

Miksi olet niin huolissasi parisuhteesta? Onko teillä jotain heikkoustekijöitä siinä?

Miehesi kuulostaa masentuneelta. Sano sille että muutat pois jos hän ei tee asialle mitään. Lääkärillä hänen olis syytä ensinnäkin käydä. Turha sun on tuota katsoa, ei se itsestään korjaudu. Tuskin miehesi jaksaa vauvaakaan jos ei nytkään jaksa mitään.

Vierailija kirjoitti:

En varsinaisesti ehdottanut matkailua, koska miestä varmasti ahdistaa yhtä lailla se, jos sinä hölväät rahaa palmun alle. Mutta voinet levätä kavereiden ja sukulaisten sohvallakin? Samalla saat itse valmistautua tulevaan jutellen ja kysellen kaikesta jne. Ja saat keventää sydäntäsi.

Aika moni liitto repeää siihen, on kaikki opeteltu lastaamaan toistensa niskaan. Kuitenkin tämä on se hetki, jolloin pitäisi muistaa ulkomaailman olemassaolo. Ja etsiytyä muiden ihmisten tukea kohden henkisesti samaan aikaan, kun lapsi alkaa sitoa teitä fyysisesti.

Lapsen tulo keskeyttää monessa mielessä teidän elämänne yksityishenkilöinä, ja astutte sukupolvien ketjuun. Siihen rooliin liittyy kokemusperäistä tietoa, joka pitäisi omaksua muilta.

Miksi olet niin huolissasi parisuhteesta? Onko teillä jotain heikkoustekijöitä siinä?

Hyvä kysymys sinulta tuo viimeinen, että miksi olen niin huolissani. Varmaan siksi, että muutama aiempi parisuhteeni on kaatunut miehen kriisiin, josta mies ei ole osannut nostaa itseään ylös vaan on masentunut ja alkanut juomaan jne ja olen itse sitten paennut niistä suhteista sitä liialliseksi muuttunutta alkoholinkäyttöä jne. Minun pitää nyt muistaa, että nykyinen mieheni on eri henkilö kuin nuo. Toinen syy on se, että meillä ei asu täällä lähellä sukulaisia eli jos parisuhteessa menee huonosti niin kumpikaan ei voi mennä ottamaan etäisyyttä sukulaisen sohvalle. Ystäviä meillä on täällä molemmilla, mutta he ovat aika kiireisiä eikä heillä ole lapsia.

Minä en ole sellainen, joka lataisi kaikki toisen niskaan vaan olen sellainen, joka on kasvatettu selviämään kaikesta yksin. Se on ehkä heikkoustekijä parisuhteessa, kun en edes välttämättä tukeudu toiseen vaan teen sitten vain yksin. 

Ap.

Vierailija kirjoitti:

Miehesi kuulostaa masentuneelta. Sano sille että muutat pois jos hän ei tee asialle mitään. Lääkärillä hänen olis syytä ensinnäkin käydä. Turha sun on tuota katsoa, ei se itsestään korjaudu. Tuskin miehesi jaksaa vauvaakaan jos ei nytkään jaksa mitään.

Jos nyt alan uhkailemaan pois muuttamisella niin luulen, että mies vastaa siihen, että ihan sama. Häntä ei kiinnosta nyt yhtään mikään vaan ihan kaikki on hänelle ihan sama. Kaverit jääneet, harrastukset jääneet jne, hän ei mene joka päivä edes ulos minnekään kun vain makaa sohvalla. En minä saa häntä heräämään jollain uhkailulla nyt. Ap.

Häntä vituttaa ku ei saa käydä töissä vaan joutuu makaamaan kotona päivärahan varassa. Been there.

Vierailija kirjoitti:

Häntä vituttaa ku ei saa käydä töissä vaan joutuu makaamaan kotona päivärahan varassa. Been there.

No on ymmärrettävää, että vituttaa, mutta mies on nyt tuhoamassa tulevan perheensä sillä vitutuksellaan.

Täällä on hyviä neuvoja ja myös sellaisia keskustelunavaukseen sopivia "testejä".

http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/

Ja torstaisin ilmainen neuvontanumero, jossa parisuhdeasiantuntija vastaa.

Hyvä olisi jos mies lähtisi neuvolaan mukaan. Ettei koe olevansa raskaudessa ulkopuolinen. Ennen synnytystä kannattaa selvittää asioita, koska sitten on kädet täynnä kun pikkuinen on luonanne :)

Vierailija kirjoitti:

Täällä on hyviä neuvoja ja myös sellaisia keskustelunavaukseen sopivia "testejä".

http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/

Ja torstaisin ilmainen neuvontanumero, jossa parisuhdeasiantuntija vastaa.

Hyvä olisi jos mies lähtisi neuvolaan mukaan. Ettei koe olevansa raskaudessa ulkopuolinen. Ennen synnytystä kannattaa selvittää asioita, koska sitten on kädet täynnä kun pikkuinen on luonanne :)

Mies kävi alkuraskauden neuvolat siellä mukana, hän itse ehdottomasti halusi. Mutta kahteen kuukauteen ei ole suostunut lähtemään neuvolaan mukaan, siis sen lomautuksensa jälkeen. Kun pyydän, hän hermostuu, koska kuulemma rasittuu siitä että pitää siellä sitten jotain puhua kuitenkin. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Häntä vituttaa ku ei saa käydä töissä vaan joutuu makaamaan kotona päivärahan varassa. Been there.

No on ymmärrettävää, että vituttaa, mutta mies on nyt tuhoamassa tulevan perheensä sillä vitutuksellaan.

mies ei käyttäydy kuten haluat, otat eron ja mies tuhosi perheen. Ok.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi on molempien toivoma ja yhdessä sovittu. Mies oli alkuraskauden ajan todella innoissaan tulevasta vauvasta, mutta sitten hänet lomautettiin töistä ja niskassa on nyt uhka potkuista. Hän on ollut lomautettuna nyt pari kuukautta, näköpiirissä ei ole päivää, jolloin töitä taas olisi. Mies on ollut tämän pari kuukautta hiljainen ja ärtynyt koko ajan. Mikään ei kiinnosta, vauva ei kiinnosta, minä en kiinnosta. Hän ei tapaa enää kavereitaan eikä käy harrastuksissaan vaan on vain kaikki päivät kotona. Puhuu vain negatiivisia asioita. Ei tee kotitöitäkään enää vaikka on kotona ja minä käyn töissä. Jaksaa kyllä nalkuttaa minulle. Ei hae uutta työtä. Ei suostu lääkäriin, koska hän ei kuulemma ole sairas vaan elämä vaan on ihan paskaa, eikä siinä lääkäri kuulemma voi auttaa.

Laskettuun aikaan on reilu kuukausi, jään ensi viikolla äitiyslomalle. Tämä raskaus on ollut fyysisesti aika vaikea pahoinvointeineen ja kipuineen ja olen henkisestikin aika väsynyt itse, koska jatkuva huono olo ja jatkuvat kivut uuvuttaa. Yritän kuitenkin olla positiivinen ja iloinen enkä valita kivuista ollenkaan, kärsin ne vain hiljaa yksin. Ahdistaa ihan kamalasti tämä parisuhteen tila, kun eihän meillä mitään mukavaa yhteistä ole ollut miehen lomautuksen jälkeen, kotona on vain puhumaton tiuskiva mies.

Olen yrittänyt tukea ja kannustaa ja keksiä kivaa yhteistä tekemistä, mutta mies ei suostu lähtemään minnekään. Olen yrittänyt tehdä aloitteita sängyssä, mutta häntä ei kuulemma seksi kiinnosta. Olen yrittänyt jättää miehen rauhaan, sillä ei ole mitään vaikutusta mihinkään. Olen yrittänyt jutella ja kysyä ja kuunnella mutta hän ei halua puhua. Olen yrittänyt ehdottaa että voisi lähteä yksin jonnekin matkalle, mutta tästä suuttui että ei ole yhtään rahaa ja voi lähteä vain jos minä maksan hänelle matkan ja annan hänelle ruokarahaa matkalle.

Pelottaa että mitä käy kun vauva syntyy. Kaikki kotityöt joudun hoitamaan kun toinen ei kuulemma jaksa. En ole tästä nalkuttanut vaan yrittänyt ymmärtää miehen stressiä ja antaa hänen levätä. Mies puhuu vain negatiivisia juttuja jos joskus jotain puhuu, millä kestän sen kun vauva on syntynyt? Mikä tähän auttaisi?

Anna miehen mennä ! Hän ei halua lasta eikä rakasta sua enää. Mies tahtoo katsella muita naisia eikä sitoa itseään vauvaan.