Kokemuksia YO-kirjoituksisa myöhemmällä iällä

Saahan sitä toki niitä käydä korottamassa. Mutta mietin vain, että jos olet "jo" ylioppilas, niin mistä motivaatio niiden korottamsieen? - Toki esim. iltalukiossa yksittäisten kurssien käyminen -ja myöhemmin kirjoittaminen voi olla kivaa aivojumppaa sellaisenaan. Tai sitä kautta voi kerrata sanoisinko perusasioita, josta saattaa olla apua, jos haaveena on vaihtaa alaa; pääsykoekisiin valmistautumis tuki. Iltalukion ohella saattaisin itse katsoa myös avoimien korkeakoulujen ja ylliopistojen tarjontaa.  

Miksi kummassa? Mitä hyötyä siitä olisi? Tee mielummin avoimen yliopiston/amkin kursseja.

Vierailija kirjoitti:

Miksi kummassa? Mitä hyötyä siitä olisi? Tee mielummin avoimen yliopiston/amkin kursseja.

Villiveikkaus. Ap saattaa olla huolissaan siitä, että tulevaisuudessa yhä useampi korkeakoulu /- yliopisto- opiskelupaikka jaetaan ylppäreiden arvosanojen mukaan. Jos aiemmista lukio-opinnoista on aikaa, niin ei sitä nykyisellä osaamisella kirjoituksista saa automaattisesti yhtään parempia arvosanoja. (Itse kirjoittaisin todennäköisesti, ainakin osasta huonommat).

Ei myöskään korkeakoulu /- yliopisto opiskelupaikkoihin pyrkiessä saa lisäpisteitä "elämän kokemuksesta;"  ts. opiskelupaikan saaminen pääsykokeiden kautta ei  automaattisesti ole yhtään sen helpompaa vasta ylioppilaaksi kirjoittaneelle kuin häntä parikymmentä vuotta vanhemmalle. Toki riippuu hieman siitä, miten vanhempi hakija on viimeiset 20 vuotta on käyttänyt.

Tavallaan myös koulutus kasautuu. -  Jos noin 35 vuotiaana on taskussa,  msitä tahansa korkeakoulusta / yliopistosta opiskelupaikka, niin on luullakseni todennäköisempää, että saattaa hakea sen lisäksi toisen (uuden) paikan, kuin se, että samanikäinen henkilö jolla ei ole vielä ainoatakaan korkeakoulu/ yliopisto paikkaa lähtisi hakemaan sitä ensimmäistä.  Mutta totta kai aina on poikkeuksia. Ja on heitäkin, jotka ovat aloittaneet korkeakoulussa/  yliopistossa opiskelun ensimmäsitä kertaa "vasta" yli 50 vuotiaana.  

Nimenomaan tähtäimenä korottaa arvosanoja. Tarkoituksena päästä korkeakouluopintoihin jotka ovat aikaisemmin hakiessa olleet pitkälle siitä kiinni että alkuperäiset paperit liian huonoja...Alan vaihto suunnitelmissa siis.

ap

Mistä arvosanasta on kyse vai yleisesti ? Yo kirjoitukset muuttuvat koko ajan. Itse kävin korottamassa reilu 5 v sitten. Luin kevään ylppärit ja tein tehtävän itse kotona. Pohjanoteeraus. Menin sitten isoon iltalukioon ja sain käytyä joka periodi ko aineen kursseja, siis matikasta oli kyse ja kävin kirjoittamassa sen. Arvosana nousi yhdellä mutta yo arvosana ei.

Sitten vaan syksyllä uudestaan ja taas sain yhdellä numeron nousemaan ja arvosana kahdella.

Ihan hirveä duuni, olin syksystä syksyyn kerran viikossa matikan tunneilla, varsinkin alussa meni läksyihin pohjattomasti aikaa.

Loppujen lopuksi minulla ei ollut mitään hyötyä.

Matikkaa en kirjoittaisikaan vaan äikän, reaalin , englannin ja ruotsin, jotka aikanaankin olen kirjoittanut. Nämä mielestäni aineita, joita ainakin omalla kohdalla voisin kuvitella itseopiskelevanikin, toisin kuin matematiikkaa...lisää kokemuksia?

Itsellänikin on käynyt mielessä YO-kirjoitusten korottaminen. Kirjoitin E/M:n paperit mutta eihän niillä tee mitään. Kirjoitin kolme vuotta sitten, luulen että nyt olisi paremmat edellytykset saada hyvät arvosanat koska tunnen itseni paremmin ja olen löytänyt oman opiskelutekniikkani. Lukioaikana YO kokeet menivät rämpimällä läpi, pää ihan sumussa, stressin ja masennuksen kourissa.

Äikän koe on muuttunut niin paljon sisällöiltään, ettei vanhoilla opinnoilla voi siitä selvitä.

Vierailija kirjoitti:

Mistä arvosanasta on kyse vai yleisesti ? Yo kirjoitukset muuttuvat koko ajan. Itse kävin korottamassa reilu 5 v sitten. Luin kevään ylppärit ja tein tehtävän itse kotona. Pohjanoteeraus. Menin sitten isoon iltalukioon ja sain käytyä joka periodi ko aineen kursseja, siis matikasta oli kyse ja kävin kirjoittamassa sen. Arvosana nousi yhdellä mutta yo arvosana ei.

Sitten vaan syksyllä uudestaan ja taas sain yhdellä numeron nousemaan ja arvosana kahdella.

Ihan hirveä duuni, olin syksystä syksyyn kerran viikossa matikan tunneilla, varsinkin alussa meni läksyihin pohjattomasti aikaa.

Loppujen lopuksi minulla ei ollut mitään hyötyä.

Hyväksyttyä koetta saa korottaa vain kerran. Tuo ei voi pitää paikkaansa. (ellet sitten ollut aikoinaan kirjoittanut lyhyttä ja nyt 2 kertaa kirjoitat pitkän)

Meidän äikän ope sanoi silloin ainekirjoitusaikaan jo, että ei sitä ainetta saa noin vaan korotettua, kuten moni luulee. Sitä on jo unohtanut, miten hyvä aine syntyy, jos ei ole ollut koulutuksessa.

Ymmärrätkö Te, että yo-kirjoitukset ovat sähköiset. Eli teidän täytyy mennä jonnekin iltakouluun opettelemaan, millä tavalla kokeessa toimitaan.

Itse korotin lyhyen englannin pitkäksi. Olin siis oikeasti käynyt aikoinaan ihan lyhyrn englannin oppimäärän. Tein sen iltalukiossa ja aikaa vievä homma se oli. Yllättävän työlästä. Läksyt ja paljon tunteja.

Suosittelen avoimen väylää, jollet ole jo korkeakoulutettu. Jos olet, lue perus- ja/tai aineopinnot ja hae maisterikiintiössä.

Vierailija kirjoitti:

Itsellänikin on käynyt mielessä YO-kirjoitusten korottaminen. Kirjoitin E/M:n paperit mutta eihän niillä tee mitään. Kirjoitin kolme vuotta sitten, luulen että nyt olisi paremmat edellytykset saada hyvät arvosanat koska tunnen itseni paremmin ja olen löytänyt oman opiskelutekniikkani. Lukioaikana YO kokeet menivät rämpimällä läpi, pää ihan sumussa, stressin ja masennuksen kourissa.

Siis mulla on ihan täsmälleen sama tilanne, menneisyys ja arvosanat. E/M papruilla ei tee mitään, varsinkaan kun nuo arvosanat ei ole mistään pitkästä matikasta jne. Haluan tsempata sua ja ap:ta ja kaikkia vaan rohkeasti toteuttamaan omia haaveitaan! Omat unelmat ja päämäärät on tässä elämässä se kaikkein tärkein asia, ja aina kannattaa kokeilla uudestaan, varsinkin jos joku sairaus tai mt-ongelma on aiemmin estänyt menestymästä. Nyt vaan uskoa itseen ja ilmoittautuminen vaikka nettilukioon. :) http://www.otavanopisto.fi/nettilukio

Kannattaa tuo energia suunnata siihen että hakee korkeakouluun ensisijaisesti siinä kiintiössä missä katsotaan vain pääsykokeiden pisteitä.

Mikään ei ole nolompaa kuin joku täti-ihminen uusimassa ylppäreitä yliopistoon pääsyn toivossa. Jotenkin tulee tunne että on sisimmässään jo luovuttanut kuin ei hae jonkun fiksumman väylän kautta.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa tuo energia suunnata siihen että hakee korkeakouluun ensisijaisesti siinä kiintiössä missä katsotaan vain pääsykokeiden pisteitä.

Mikään ei ole nolompaa kuin joku täti-ihminen uusimassa ylppäreitä yliopistoon pääsyn toivossa. Jotenkin tulee tunne että on sisimmässään jo luovuttanut kuin ei hae jonkun fiksumman väylän kautta.

Iih siis niinku apuah onx vähä nolooh?! Mikä ryhmäkuria noudattava lammas sinä oikein olet? Että on jotenkin negatiivista kouluttautua paremmin? Minun lukiossani opiskeli samaan aikaan 34-vuotias nainen. Mitä väylää suosittelisit henkilölle, joka on kirjoittanut c:n paperit, tehnyt pätkätöitä paskaduunissa ja haluaa ryhtyä lääkäriksi, kemistiksi tai tähtitieteilijäksi? Ai niin. Sellaista väylää ei ole olemassakaan, ainoa mahdollisuus on numeroiden korottaminen tai ikuinen paskaduuniin tyytyminen.

Vierailija kirjoitti:

Matikkaa en kirjoittaisikaan vaan äikän, reaalin , englannin ja ruotsin, jotka aikanaankin olen kirjoittanut. Nämä mielestäni aineita, joita ainakin omalla kohdalla voisin kuvitella itseopiskelevanikin, toisin kuin matematiikkaa...lisää kokemuksia?

Nykyisin ei ole reaalia, vaan jokainen aine kirjoitetaan omanaan.

Kannattaa hakea heti ja alkaa lukea. Monille aloille ehtii aloittaa vielä hyvin lukemisen. Jos on vaikka kaksi pääsykoekirjaa niin lukee ne täysin että osaa joka sanan toistaa, alasta ei kuitenkaan pääsykoekirjoista saa oikeaa kuvaa. Lisäksi pari kirjaa jotka tukee kumpaakin kirjaa. Sillain on luonnontieteellisen ja esim. biologian ja maantiedot yliopistossakin selvitettävissä vaikka ei ois kursseilla istunut. Jos ei jaksa lukea/harjoitella, ei kannata hakea. Ylioppilaskirjoitusten kanssa ei kannata kilpailla. Lukiossa opitaan vastaamaan juuri niin kuin ylioppilaskollegio haluaa, sitä on vaikea tietää jos on jo lukiosta aikaa. lukemaan ja toukokuussa pääsykokeeseen jos ei onnistu ei ole hävinnyt mitään vaan voi talven korotella ja hakea uudestaan nyt luetut hyvänä pohjana. Ehtisin

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa tuo energia suunnata siihen että hakee korkeakouluun ensisijaisesti siinä kiintiössä missä katsotaan vain pääsykokeiden pisteitä.

Mikään ei ole nolompaa kuin joku täti-ihminen uusimassa ylppäreitä yliopistoon pääsyn toivossa. Jotenkin tulee tunne että on sisimmässään jo luovuttanut kuin ei hae jonkun fiksumman väylän kautta.

Voih.  Itse kävin aikanaan iltalukion, jonka jälkeen jatkoin yliopistoon opiskelemaan. Luulin olevani vanha, kun aloitin yliopisto-opinnot 27 vuotiaana. En ollut edes oman vuosikurssini vanhin. (-En olisi ollut, vaikka olisin aloittanut "vasta" useamman vuoden vanhempana).

Iltalukio aikana tulin mainineeksi eräälle vanhemmalle rouvalle (ikää 55+ vuotta) iltalukiosta. Seuraavana syskynä kohtasin samaisen mamselin lukion käytävällä.  Hän kertoi tulleensa suorittamaan ylioppilastutkintoa, kun se oli aikanaan jäänyt häneltä tekemättä.

Meni muutama vuosi ja hän kirjoitti ylioppialaaksi. Ylioppilaskeväänä hän haki myös yliopistoon. Ei päässyt. Tuli seuraava vuosi hän sai paikan yliopistolta ja ymmärtääkseni myös aloitti opinnot. 

Mutta mitä tulee vielä yksittäisten arvosanojen korottamiseen. niin muistan kun edellisenä syksynä, törmäsin rouvaan, joka kertoi halustaaan jatkaa opintojaan yliopistolla ja,joka oli "jo" kertaalleen hakenut yliopistolle. 

Hän kysyi, että mitä mieltä olen kannattaako hänen korottaa ylppäreiden arvosanoja. - Sanoin, että ylppäreiden arvosanoilla ei ole enää sen jälkeen mitään merkitystä, kun on paikan saanut, jostain korkeakoulusta tai yliopistosta,, että itse tuskin enää omia (heikkoja) avosanojani lähtisin korottamaan.  Olin ollut onnekas kun sain opiskelupaikkani ns. pääsykoekiintiössä; toki tämä vaati myös enempi -vähempi työtä.

Mutta jos hän haluaa olla varmempi, että saa paikan yliopistolta  ja hänellä on aikaa korottaa arvosanoja esimerkiksi syksyn aikana, niin silloin tilanne voi olla toinen.

Ensinnäkin pääsykoekiintiö(t) ovat yleensä huomattaasti pienempiä.

Mutta koska ainakin kaikkein suosituimmille aloille paikka saattaa olla kiinni yhdestä pisteen puolikkaasta, että tuleeko valituksi pääsykoekiintisä vai "tippuuko" pääsykoekiintiöön, jossa katsotaan vain ja ainoastaan pääsykokeista suoriettuja pisteiä, niin arvosanoja saattaa olla perusteltua yrittää korottaa; tällöin on  hieman paremmat mahdollisuudet tulla valituksi. 

Sinänsä myöhempiä opintojen kannalta ei ole merkitystä sillä, kumman kiintiön kautta paikkansa saa. Ja hyvin usein moni  hyvät arvosanatkin kirjoitatnut tulee valituksi pääsykokekiintiön kautta; näin ainakin kaikkein suositummilla aloilla.  Mutta erillisen pääsykoekiintiön kautta paikan voi yhtä hyvin napata ja saada hyvin motivoitunut ja määrätietoinen paeruasteen ammattikoulututkinnon suorittanut, joka ei ole käynyt lukiota päivääkään.         

En kyllä lähtisi kylmiltään kokeilemaan korottamista. Olen itse lukiossa opettajana, ja valvontavuoron aikana tulee aina katsottua muiden aineiden kokeita. Matikkaa en enää pääsisi läpi, vaikka sain aikanaan eximian, muissa aineissa, lukuun ottamatta omia opetusaineitani tietenkin, arvosana olisi alkuperäistä heikompi. Olen totta kai kypsempi ja sivistyneempi nyt kuin 20 vuotta sitten, mutta ylioppilaskokeissa kysytään aika spesifejä asioita. Lisäksi moni asia ihan koejärjestelyissä on muuttunut. Kuten jo joku muukin sanoi, ei ole enää "reaalikoetta", vaan jokaisesta aineesta on oma koe. Lisäksi kaikki muut kokeet paitsi matematiikka järjestetään ensi syksystä lähtien sähköisenä. Kokeiden sisällöt ja tehtävätyypit ovat niin ikään muuttuneet. Suosittelen, että suoritat aikuislukiossa ainakin abikurssit.