Mies totesi taaperon kiukutellessa aamupalapöydässä: ”Saisinpa edes joskus syödä aamupalani rauhassa!”

Hän on siis 5 pv viikossa poissa kotoa?

Ehkä kandeis olla 7.

Ihan normaalia. Minäkin haluaisin edes joskus olla useamman kuukauden kotona ilman työstressiä, mutta ei ole mahdollista kun pitää elättää itse itsensä ja perhettä.

Meillä mies hoitaa aamiaishommat, tykkää niistä puuhista. Itse en syö aamiaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun olimme taaperon kanssa Kreikassa, samassa hotellissa oli n.35v nainen yksin. Oli jättänut 3v ja 12v miehelleen ja lähtenyt viikoksi kreikkaan. Päivät oli rannalla ja illat biletti. Paikalliset kävi kuumana, sai kukkapuskaa ym.

Miehensä oli lääkäri ja oli kehottanut lepolomalle.

Sanoi käyvänsä joka vuosi samassa hotellissa, yksin. Muut lomareissut perheen kaa.

Mies kannattaa valita huolella.

Ehdota tällaista miehellesi?

Miehelle kans sit vastaava loma! Paikalliset kuumana ja puskaa tarjolla

Tuo mieshän on joka viikko 5 pv muualla, itse saa puskansa etsiä.

Miksi mietit mitä ajatteli? Jos sanoo, että onpa ulkona kehno ilma, olisipa mukava, kun olis hyvä sää, mitä siitä ajattelet? Lapsi on olemassa ja käytökseltään yhtä vähän ennakoitavissa kuin sää. Varmaan olisi kiva syödä rauhassa, mutta nyt ei vaan niin ole. Miehesi puhe oli toteamus tilanteesta. Ota se sellaisena ja lakkaa analysoimasta.

Vierailija kirjoitti:

Kun olimme taaperon kanssa Kreikassa, samassa hotellissa oli n.35v nainen yksin. Oli jättänut 3v ja 12v miehelleen ja lähtenyt viikoksi kreikkaan. Päivät oli rannalla ja illat biletti. Paikalliset kävi kuumana, sai kukkapuskaa ym.

Miehensä oli lääkäri ja oli kehottanut lepolomalle.

Sanoi käyvänsä joka vuosi samassa hotellissa, yksin. Muut lomareissut perheen kaa.

Mies kannattaa valita huolella.

Ehdota tällaista miehellesi?

Viikon loma vuodessako on hyvän miehen tae? Vai onko se kompensaatiota siitä että 358 päivää vuodesta kodin vastuunjako on epätasa-arvoinen? Melkoiselle jalustalle olet miehen viikon perusteella nostanut muusta tietämättä.

Tuttu lause :D "olis kiva kun saisi joskus juoda kahvia rauhassa!" no kyllä hän saa, töissä jokapäivä ja viikonloppuna herää niin myöhään että saa yleensä silloinkin kun tehdään taapero kanssa jotain muuta..

Samaa sanoin minäkin (kotiäiti) tässä yksi aamu, ja en ihmettelisi yhtään vaikka mies sanoisi ihan samalla tavalla. Taaperoaika on raskasta ja intensiivistä aikaa, myös sille työssäkäyvälle.

Vierailija kirjoitti:

No tietenkin se ois kivaa. Mä saan onneksi, koska olen etä-äiti, lapset ei ole enää ihan taaperoita. Mutta kouluaamut oli raskaita kun toinen lapsista ei melkein koskaan herännyt itse, ei pue itse, ei tule pöytään itsenäisesti, ei syö, ellei koko ajan kehota. Eihän sellainenole ihmisen elämää vahtia toistakymmentä vuotta jonkun aamua.

Etä-äidillä olisi myös lapset joskus sovitusti.

Sinä et kotona asuessakaan koskaan huolehtinut lapsistasi. Olet epä-äiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapsi kiukuttelee? Outoa

Ei ole yhtään outoa.

Yleensä lapsi herää hyväntuulisena. Syödään yhdessä aamupalaa. Hyväntuulisena.

Miksi pitäisi kiukutella?

Aika hoitaa. Muutama vuosi niin hänellä on ikävä sitä taaperoa kun pitää tuskailla teinin kiukuttelun kanssa, ja sitten sitä teiniä kun aikuinen lapsi on muuttanut pois.

Vierailija kirjoitti:

Tuttu lause :D "olis kiva kun saisi joskus juoda kahvia rauhassa!" no kyllä hän saa, töissä jokapäivä ja viikonloppuna herää niin myöhään että saa yleensä silloinkin kun tehdään taapero kanssa jotain muuta..

Meillä myös! Minä vien lapsen tarhaan jo ennen kuin mies herää ja mies saa joka päivä syödä aamupalan rauhassa ja aloittaa työt kun jaksaa (työskentelee kotoa ja oma yritys). Viikonloppuisinkin yleensä minä ja lapsi ollaan lähdetty kauppaan tai kirppikselle tai johonkin, kun mies herää. Silti, jos taapero joskus harvoin isältään pyytää aamupala-aikaan huomiota on kommentti just tuo: "Saispa joskus juoda aamukahvin rauhassa." Niin, yleensä saat sen tehdä seitsemänä aamuna viikossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttu lause :D "olis kiva kun saisi joskus juoda kahvia rauhassa!" no kyllä hän saa, töissä jokapäivä ja viikonloppuna herää niin myöhään että saa yleensä silloinkin kun tehdään taapero kanssa jotain muuta..

Meillä myös! Minä vien lapsen tarhaan jo ennen kuin mies herää ja mies saa joka päivä syödä aamupalan rauhassa ja aloittaa työt kun jaksaa (työskentelee kotoa ja oma yritys). Viikonloppuisinkin yleensä minä ja lapsi ollaan lähdetty kauppaan tai kirppikselle tai johonkin, kun mies herää. Silti, jos taapero joskus harvoin isältään pyytää aamupala-aikaan huomiota on kommentti just tuo: "Saispa joskus juoda aamukahvin rauhassa." Niin, yleensä saat sen tehdä seitsemänä aamuna viikossa.

Toteisin varmaan että kuka prkl sun aamukahveja on häirinnyt, kun me ainakin ollaan oltu pois viimeisen kolmeviikkoa.

Miten se nyt on taas yhden lapsen kanssa niin vaikeaa? Älkää nyt hyvänen aika tehkö ainakaan lisää lapsia! Ap ei ole vieläkään kertonut miksi lapsi kiukuttelee, mutta epäilen, että ap on itsekin samanlainen vänisijä.

Meillä on kolme lasta aika pienillä ikäerolla ja en muista, että aamut olisivat olleet kovin ikäviä oikeastaan koskaan. Olemme miehen kanssa molemmat rauhallisia ja leppoisia tyyppejä ja lapset ovat myös rauhallisia ja iloisia tapauksia. Jos maitolasi kaatuu, niin oho, se on äkkiä siivottu. Sama lattialle tipahtaneiden murusten kanssa. Kiirettä meillä on viikonloppuisin harvoin ja aikataulut eivät ole minuuttipeliä. Jos on aikatauluja, niin valmistelut voi tehdä jo edellisenä iltana ja aamu menee ilman asiatonta räkytystä.

Perhearki on juuri niin helppoa/vaikeaa kuin aikuinen sen haluaa olevan. Nipottaminen ja kireys ovat vain oman pään sisällä ja ikävä ihminen haluaa tietenkin muillekin ikävän olon.