Kannattaako yksinhuoltajanaiseen edes tutustua?

Yh-mammoihin kannattaa suhtautua kuin pikaruokaan: pikaiseen nälkään, ei liian usein.

Riippuu minkälainen ihminen sinä olet ja mihin olet tottunut ja kuinka paljon olet valmis joustamaan. Yhteistä aikaa ei tule olemaan edes tutustumisvaiheessa yhtä paljon kuin lapsettoman kanssa seurustelevalla. 

Kerran 1,5 vuotta seurustellut YH-äidin kanssa ja ei siitä mitään tullut. Jos jutun meinaa saada toimimaan, täytyy molempien sitä haluta ja olla valmiita joustamaan aika paljon.

Vierailija kirjoitti:

Yh-mammoihin kannattaa suhtautua kuin pikaruokaan: pikaiseen nälkään, ei liian usein.

Joo, mutta entä jos se yh-nainen haluaisi vakavan suhteen?

Se mikä näissä on aina sellainen negatiivinen juttu on se, että voi sanoa melkein faktatietona että se nainen ei kiinnostuisi susta jos sitä lasta ei olisi. Ilman naista naisen markkina-arvo olisi paljon korkeampi..

Eikä yh ole saman arvoinen kuin muut ihmiset? Ei ole tullut vastaan noin ajattelevia.

Itse seurustelin puolisen vuotta yh-mutsin kans ja tuli todettua et kyl sille näköjään on syynsä miks niit on niin paljon sinkkuna. Kyl se lapsi menee kaiken edelle ja mitään ei pysty tekeen ennenkuin lapsukaiselle on hoitopaikka tiedossa. Vaagina osastokin oli todella löysä vaikka nainen oli hoikka mutta tämäkin on vain meidän pikkupipeloisten ongelma. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yh-mammoihin kannattaa suhtautua kuin pikaruokaan: pikaiseen nälkään, ei liian usein.

Joo, mutta entä jos se yh-nainen haluaisi vakavan suhteen?

Se mikä näissä on aina sellainen negatiivinen juttu on se, että voi sanoa melkein faktatietona että se nainen ei kiinnostuisi susta jos sitä lasta ei olisi. Ilman naista naisen markkina-arvo olisi paljon korkeampi..

Jos ja jos. Jos se mies olisi hollywood-tähti niin ei sekään kiinnostuisi naisesta.

Ei kannata, jos kyselee tuollaisia.

Muuten normaalit miehet voivat tutustua, jos ei lapset haittaa. Ja heitähän riittää, nämä netissä yh-äitejä sheimaavat ovat pieni mutta äänekäs vähemmistö.

Jos kemiat ja arvot kohtaa, niin miksi ei? Tosin, itse olen yh-äiti, joten hieman jäävi olwn sanomaan. Kuitenkin, minä löysin rakkaan aviomieheni kun lapseni olivat 5- ja 7-vuotiaat. Hänellä ei ole lapsia, on minua hieman nuorempikin. Joka tapauksessa meillä menee hyvin, ylä- ja alamäissä.

Haluatko isäpuoleksi?

Haluatko, että naisellasi on sinun lastesi lisäksi jonkun muun lapsi, jota joudut kohtelemaan tasavertaisesti yhteisten lasten rinnalla?

Jos et halua näitä asioita, ei kannata tutustua yh-äitiin.

Ei minuun ainkaan, en ole ihmisistä kiinnostunut.

Vierailija kirjoitti:

Jos kemiat ja arvot kohtaa, niin miksi ei? Tosin, itse olen yh-äiti, joten hieman jäävi olwn sanomaan. Kuitenkin, minä löysin rakkaan aviomieheni kun lapseni olivat 5- ja 7-vuotiaat. Hänellä ei ole lapsia, on minua hieman nuorempikin. Joka tapauksessa meillä menee hyvin, ylä- ja alamäissä.

Sä pistät sen pojan kiskomaan koko porukkaa aina ylämäessä, sitten alamäessä se työntää vauhtia kelkkaan ja saa itse juosta perässä. Hyvin sujuu!

Aisurointi on häpeällistä.

Ja onneksi miehelläni on suurin varustus, johon minä olen koskaan törmännyt...ei ole näitä "pikkupipeloisten" ongelmia. Lapsia emme enää aio hankkia, itsekin olen vasta 30, joten kivasti omaa aikaa luvassa lähivuosina.

Riippuu sinusta. Jos olet valmis koko pakettiin, etkä ole mustasukkainen naisen lapselleen antamasta huomiosta. Sanoisin, että täytyy löytyä myös lapsirakkautta, muuten suhde ei tule toimimaan. Tietenkin äidille/isälle lapsi on ykkönen, se ei kuitenkaan sulje sitä pois, että sinäkin olisit ykkönen. Riippuu täysin dynamiikasta, mikä teillä on.

Yh oli äiti/isä rakastuu myös siihen miten kohtelet lasta.

Mies opiskelee tällä hetkellä, ja minä käyn töissä. Joten ei, mieheni ei vedä meitä perässä. Mutta pusi, pusi kumminin. ;) t. 8

Vierailija kirjoitti:

Aisurointi on häpeällistä.

Oli se joskus sata vuotta sitten, kun ihmiset olivat hyvin vanhanaikaisia ja konservatiivisiä.

Onhan noita ihmisiä toki vieläkin, mutta vähenevissä määrin. Hyvin heikkoitsetuntoiselle ja nuorelle toisen lapsesta huolehtiminen voi myös käydä mielenterveyden päälle ja nolottaa, kun joutuu miettimään, mitä mieltä kaverit ovat siitä.

Vierailija kirjoitti:

Itse seurustelin puolisen vuotta yh-mutsin kans ja tuli todettua et kyl sille näköjään on syynsä miks niit on niin paljon sinkkuna. Kyl se lapsi menee kaiken edelle ja mitään ei pysty tekeen ennenkuin lapsukaiselle on hoitopaikka tiedossa. Vaagina osastokin oli todella löysä vaikka nainen oli hoikka mutta tämäkin on vain meidän pikkupipeloisten ongelma. 

Ihan vaan ot kysyn, minkälaisen äidin haluaisit lapsillesi? Niinpä, aika tärkeä piirre naisessa, että pitää jälkikasvustaan huolta, eikö?

Vierailija kirjoitti:

Eikä yh ole saman arvoinen kuin muut ihmiset? Ei ole tullut vastaan noin ajattelevia.

No ei todellakaan ole. Ootko nyt ihan tosissasi? Jos mietitään parisuhdemarkkinoita niin yh on todella negatiivinen asia, joku voisi sanoa jopa että ihan totaalinen turnoff.

Vierailija kirjoitti:

Jos kemiat ja arvot kohtaa, niin miksi ei? Tosin, itse olen yh-äiti, joten hieman jäävi olwn sanomaan. Kuitenkin, minä löysin rakkaan aviomieheni kun lapseni olivat 5- ja 7-vuotiaat. Hänellä ei ole lapsia, on minua hieman nuorempikin. Joka tapauksessa meillä menee hyvin, ylä- ja alamäissä.

Kun mies päättää haluta oman lapsen ja hän tietää että sinun lapsilukusi on täysi niin hän vaihtaa sinut nuorempaan lapsettomaan naiseen ja perustaa oman perheen sen kanssa :)

Ei helvetissä kannata. Löytyy vaikka kuinka paljon lapsettomiakin ja joku syy siihen yksinhuoltajuuteenkin on.