Olen romahduspisteessä...en jaksa tätä..

Kyse on siitä että ihmisiltä puuttuu terve, eettisesti kestävä arvomaailma. Ihminen jonka arvoihin kuuluu se että kaikki ovat tasa-arvoisia, kaikkia pitää kunnioittaa ja arvostaa ei kiusaa ja halveksi muita. Tätä aikaa leimaa arvojen puute ja pinnallisuus - ulkonäkö, raha, asema ja omaisuus ratkaisevat. Tämä palsta jo kertoo karua kieltään siitä ettei ihmisillä ole tervettä arvomaailmaa.

Älä luovuta, hyviäkin ihmisiä on!424

Vierailija kirjoitti:

Ei rajoitu pelkästään työelämään. Koko suomalainen elämänmeno on sellaista toisille kettuilua, alistamista ja muiden ahdingosta nauttimista. Parista kaverista on viime vuosina paljastunut hyvin ilkeitä piirteitä ja sukulaisetkin ovat puhuneet kaikista pahaa selän takana. Suomalaista ei haittaa se, että itsellä menee huonosti. Tärkeintä on se, että naapurilla tai kaverilla menee vielä vähän huonommin kuin itsellään. Yksi syy miksi Suomi rypee alennustilassaan. Eihän täällä voi mitään tehdä kun teit niin tai näin niin aina ollaan heti joko kateellisia tai muuten vaan halutaan purkaa pahaa oloa toisiin.

Tämä on ikävä kyllä totta.

Minuakin kiusattiin nuoruuteni, ja se oli traumatisoivaa. Muutin heti täysi-ikäisekseni tultuani toiselle paikkakunnalle, sadan kilometrin päähän isompaan kaupunkiin. Alun vaikeuksien jälkeen löysin ystäviä. Jo helpotti ja jopa nautin elämästäni. Kunnes sitten avioiduin pahemman luokan kiusaajan kanssa. Kymmenen vuotta sitten erosin, ja taas elän hyvää elämää. Voisitko sinä vaihtaa maisemaa ja aloittaa paremman elämän? Ja katso tarkkaan, kenen kanssa pariudut. Meidän entisten kiusattujen on niin helppo sujahtaa takaisin uhrin lokeroon. Hain myös ammattiapua.

Minä luulin pahimpina hetkinäni elämäni olevan lopussa. En olisi voinut ikinä uskoa asioiden järjestyvän. Älä luovuta! Ensimmäinen askel voisi olla asioista kertominen ammattilaiselle.

Mä symppaan aloittajaa. Mua on kiusattu pienestä pitäen, etenkin kotiväen ja suvun taholta. Mulle sanottiin, että älä sä kuvittele mitään ittestäs! Kouluja en saanut käydä pakollisia enempää, koska olen kuulemma tyhmä, jota ei kannata kouluttaa.

Olin nätti likka ja suosittu koulupiireissä.

Menin töihin aika musertuneena ja annoin muiden käyttää hyväksi itseäni paljon, koska olin saanut opin että olen arvoton, pelkkää tyhjää.

Hakeuduin kuitenkin opiskelemaan, koska työpaikkani kannusti siihen ja maksoi puolet koulutuksestani. Menestyin opinnoissa hyvin, mutta esim vanhemmiltani en saanut hyväksyntää parivuotias en koulutukseni selvittämisestä.

En ollut päässyt kouluttautumaan lukioon juuri tuon tyhmyyteni takia. Aloitin iltalukion töiden ohella. Kolme vuotta siinä meni ja M:n paperit tuli, vaikka kävin myös töissä kuukauden virkavapaalla lukuunottamatta. Esim sukulaisilta en saanut huomionosoituksia tästä. Kuulemma oletettiin, että kyseessä oli jokin kevytversio lukiosta, ei oikea YTL:n asettama ylioppilastutkintokaan. Tyhmän leima pysyi ja tätä nimenomaan äitini ruokki muille kateuksissaan.

Nyt lopetin kanssakäymisen hänen kanssaan, koska kiusaaminen ja latistaminen vain jatkui ja paheni. Jos sanoin jotain, se kyseenalaistettiin. Jos en sanonut mitään, pidettiin tyhmänä ja outona, jolla ei ole mielipiteitä. Mitä vain tein tai olin tekemättä, se oli väärin. Jos en kuunnellut puhelimessa esim sitä, kun halusi haukkua jotain henkilöä ja minä en, naureskeltiin että mitä sekin nyt ittestäs luulee. Minä en vain halunnut olla enää osa tätä rinkiä ja kohteena kaikenlaisille paskajutuille.

Oloni on huimasti parempi.

Tee irtiotto. Kyllä elämä sinuakin kantaa. Älä ole enää uhri jota vedellään kölin ali ihan oman halun mukaan. Sinä olet arvokas ihminen! Älä alistu enää huonolle arvostelulle. Ota etäisyyttä. Minuakin naurettiin ja kiusattiin ja olin ihmeissäni asiasta. Joskus vaihtoehtona on vain välien katkaiseminen. Itseäni kaduttaa, etten tehnyt sitä aiemmin. Nyt saan olla se, joka olen eikä varsinkaan äitini voi enää minua kiusata.