Lue keskustelun säännöt.
Mitä tässä tilanteessa voi käytännössä oikeasti tehdä?
22.03.2018 |
Olen erinäisistä vuosikausia jatkuneista haasteista johtuen aivan lopussa. Pelastin itseni ja osin lapsenikin perheväkivallalta ja olen aloittanut uuden elämän aivan tyhjästä. Lapsilla on sairauksia, oireilevat, itse olen fyysisesti ja henkisesti aivan lopussa. Suoritan päivästä toiseen, mutta minkäänlaista aitoa toivon- tai ilonpilkahdusta en ole kokenut vuosiin. En oikein jaksa mitään, mikään ei ilahduta tai tuota mielihyvää, paitsi ehkä rauhalliset hetket lasten kanssa.
En jaksa seurustella töissä, kaverit jäivät jo avioliiton aikoina. Rahasta on tiukkaa, jo pelkkä kauppareissu kävellen ja kasseja kantaen tuntuu ylivoimaiselta. Mitään extraa ei jaksa, haluaisin vain nukkua, nukkua ja nukkua.
Olin muutaman viikon sairaslomalla talvella, mutta jo puolentoista viikon jälkeen tipuin kelan tuelle, jolla en asuntolainan kanssa pärjää.
En oikein pysty kenellekään sanomaan miten huono olo minulla on.
Olen tietysti ylpeä siitä että uskalsin lähteä alistettuna ja maanrakoon nuijittuna, mutta en tiedä jaksanko lopulta nousta valoon kaikkien arjen hankaluuksien keskellä.
Olen yrittänyt jaksamisen mukaan liikkua, laittaa terveellistä ruokaa, ja jopa käydä treffeillä. Mutta miehet haluavat vain seksiä, ja niistäkin kuvioista tulee siis pelkästään lisämurhetta. Tiedän toki ettei uusi mies ole mikään ratkaisu tähän tilanteeseen, mutta haaveilen kuitenkin kokevani vielä onnellisenkin suhteen. Eikä kukaan tule kotoa hakemaan.
En selviä enää työstäni, en jaksaisi kotonakaan muuta kuin maata. :( Mutta silti pinnistelen päivästä toiseen. Pinnan alla jo, mutta välillä ilmaa haukaten.
Kommentit (9)
Älä yritä nielaista koko elefanttia kerralla. Etsi ratkaisua yhteen ongelmaan kerrallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäset lapset? Hae tukiperhettä avuks! Jo se että lapset olis 1vlp/kk pois niin että saat levätä auttaa paljon.
Masennushan sulla on, johon sun myös kannattaa hakea apua. Nyt vaan paljon voimia ja kyllä se siitä paranee varmasti!
En halua syödä lääkkeitä. Tuhoavat pysyvästi normaalin aivokemian. Ei toki kaikilta, mutta varoittavia esimerkkejä on. Ap
Tsemppiä sulle. Vähän samanlaisessa tilanteessa täällä. Päivä kerrallaan. Vertaistuki vois olla myös hyvä juttu sulle noiden edellisissä kommenteissa mainittujen juttujen lisäks. Yritä nauttia lapsista kaikesta huolimatta. Ja kaikki jutut, millä saat purettua tunnetaakkaa ulos, esim.taiteen tms.tekeminen, kirjottaminen tai mikä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
En halua syödä lääkkeitä. Tuhoavat pysyvästi normaalin aivokemian. Ei toki kaikilta, mutta varoittavia esimerkkejä on. Ap
No eivät tuhoa. Oikein käytettynä keneltäkään. Narkomaanit on sitten ihan oma porukkansa, ne saa päänsä lopullisesti sekaisin vaikka D-vitamiinilla tarvittaessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä SSRI-lääkkeet saattavat tuhota jopa pysyvästi kyvyn orgasmiin tai erektioon. PYSYVÄSTI. Muista haitoista puhumattakaan. Minua ei kuohita.
Vierailija kirjoitti:
En halua syödä lääkkeitä. Tuhoavat pysyvästi normaalin aivokemian. Ei toki kaikilta, mutta varoittavia esimerkkejä on. Ap
Sinun aivokemiasi ei kuitenkaan toimi normaalisti. Siksi olet masentunut. Aivosi välittäjäaineenvaihdunta ei toimi sinulla kunnolla. Siihen vaivaan määrätään lääkkeitä. Joillekin riittää vähän lyhyempi kuuri, jotkut syövät niitä vähän kauemmin. Aina tarpeen mukaan.
Elämäsi on ollut niin stressaavaa (huono avioliitto), ettei ole ihmekään, että olet masentunut. Nyt et jaksa työskennellä etkä tehdä paljon muutakaan. Ennen kaikkea olet kadottanut elämänilon, mikä on tosi ikävää. Lastesi äitinä - ja ennen kaikkea itsesi vuoksi - olet kuitenkin velvollinen huolehtimaan itsestäsi. Sen takia sinun on hyvä hakeutua ammattiavun pariin. Saat lääkityksen ja pääset terapiaan purkamaan sydäntäsi.
Kaikki masennuslääkkeet eivät kuitenkaan sovi ihan kaikille. Toisinaan joudutaan kokeilemaan useita lääkkeitä ennen kuin löytyy sopiva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä SSRI-lääkkeet saattavat tuhota jopa pysyvästi kyvyn orgasmiin tai erektioon. PYSYVÄSTI. Muista haitoista puhumattakaan. Minua ei kuohita.
Älä puhu pötyä, että orgasmikyky häviäisi pysyvästi SSRI-lääkkeistä.
Jos kuitenkin sinulla on orgasmivaikeuksia tai seksuaalinen halukkuutesi vähenee lääkkeiden vuoksi, sinulle on määrätty vääränlaiset lääkkeet. Silloin sinun pitää mennä lääkäriin ja pyytää lääkitys, joka sopii sinulle paremmin.
No tiedät varmaan itsekkin, että olet masentunut? Menepä työterveyshuoltoon, kerro tuo koko tarina heille. Jatka tuota liikkumista ja terveellistä ruokailua, mutta luulenpa, että tarvitset kyllä apuja pilleripurkistakin että pääset eteenpäin. Onko sinulla minkäänlaista turvaverkkoa? Pystyisitkö solmimaan suhteet uudelleen ystäviisi? Sukulaiset? Joku porukka, jonka kanssa voisit tapailla ja jakaa omaa elämääsi. En siis tarkoita mitään lastenhoitoturvaverkkoa vaan aikuisia ihmisiä elämääsi. Uusi suhde voi olla todella huono idea juuri nyt, tuossa tilassa tulee tyydyttyä mihin sattuu ja olet pian yhtä huonossa suhteessa kuin mistä lähdit. Onko sinulla mielenkiinnon kohteita? Joku harrastus jonka voisi aloittaa uudelleen? Tai ihan uusi harrastus, kerran max kaksi kertaa viikossa nyt alkuun. Älä kuormita itseäsi vaan mieti, mikä tuo voimaa ja iloa ja sen kanssa eteenpäin. Tsemppiä, nyt ekaksi sinne lääkärin pakeille ja sano suoraan, että et halua saikkua vaan apua.