Onko täällä ketään, joka ei ole kärsinyt sydänsuruista?
Sydänsuru on pahimmillaan valtavan iso tunne. Omista sydänsuruistani on, luojan kiitos, jo parikymmentä vuotta aikaa. Mutta silloin kun rakastaa ja luottaa toiseen ja sitten toinen yht'äkkiä kertoo, että se on loppu nyt... vieläkin saan palautettua mieleeni sen ahdistuksen tunteen ja maailmanlopun fiiliksen. Tuon kokemuksen jälkeen en koskaan enää ole rakastanut täysiä ketään, aina pitää olla vähän varuillaan.
Kommentit (6)
En ole (vielä), olen 24v ja ensimmäinen seurustelusuhde alkoi reilu kaksi vuotta sitten.
Jos puhutaan romanttisiin rakkaussuhteisiin liittyvistä sydänsuruista niin en. En ole koskaan ollut keneenkään ihastunut tai rakastunut. Sydänsuruja on kyllä tullut kun läheisiä ihmisiä tai oma lemmikki on kuollut.
En ole kokenut sydänsuruja.
Nuorena koetun avioeron jälkeen koin vain onnea ja vapautta...
Nykyinen avioliittoni on kestänyt 15 vuotta, mieheni on ollut minulle aina rakastava ja luotettava. Jos jotain tapahtuisi ja näin ei enää olisi, kokisin kyllä vuosituhannen sydänsurut.
Voi, voi... monesti. Olen päättänyt, etten koe enää koskaan. En tule päästämään ketään lähelleni enää. Tän päätöksen jälkeen olen tuntenut pelkästään helpotusta.
En ikinä, koska olen aseksuaali ja aromantikko. Onneksi.