Kuinkahan suuri osuus pitkät hiuksensa lyhyiksi leikkauttaneista naisista katuu tekoaan?

Riippuu pitkälti siitä millainen ihminen ja missä tilanteessa hiuksensa pätkäisee. Toiset menevät hetken mielijohteesta leikauttamaan hiuksensa ja itkevät sitten ikuisesti. Itse leikkautin lapojen yli yltävät hiukseni lyhyeksi enkä katunut kertaakaan, päin vastoin olo oli entistä tyylikkäämpi kun hiukset olivat aina hyvin. Ei tarvinnut sählätä pitkien hiusten hoidon tai laittamisen kanssa, riitti kun aamuisin kampasi otsatukan nätisti. Lyhyisiin hiuksiin tosin täytyy sitoutua aivan eri tavalla, sillä ne kasvavat nopeasti mallista ulos ja entiselleen kasvaminen vie vuosia.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on vain hienoa, että hiuksensa leikkaavat naiset antavat meille miehille hyvin näkyvän signaalin siitä, etteivät he ole (enää) tavoittelemisen arvoisia naaraita. Helpottaa valkkaamista, kun voi skipata heidät yhdellä vilkaisulla. Kiitos, arvon naiset!

Samaa mieltä! Mahtavaa että ihmiset nykyään muokkaavat ulkonäköään vastaamaan sisäistä persoonaansa, on helpompi hylätä itselleen sopimattomat vaihtoehdot. Esimerkiksi itse jätän kokonaan välistä siilitukkaiset, hiphopparit, ylipainoiset, tatuoidut ja ne joilla kaulassa killuu suomileijona.

Poikatukaksi leikkaaminenhan on ihan jees jos kasvonpiirteisiin sopii. Se sijaan se tätimalli, hiukset hädintuskin korvan alapuolella (polkka otsiksella... kääk), on aika kauhea.

Aika hyvä pituus varsinkin vähän vanhemmalle voi olla hartioille ylettyvä tukka jos siis sitä pituutta haluaa säilyttää jonkin verran.