Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Olen huolissani valkoisissa, persoonattomissa kodeissa asuvien lasten psyykkisestä kehityksestä

Vierailija
20.03.2018 |

Siisti, (usein) kerrostaloasunto, jonka sisustuksen päävärit ovat musta ja valkea, ehkä joitain harmaan tai jopa ruskean sävyjä siellä täällä. Sisustusesineet ovat mauttomia ja persoonattomia, eivätkä ne tarjoa virikkeellistä katsottavaa. Talossa asuu lapsi, jonka leluja säilytetään tasan siellä lastenhuoneessa, eikä sinnekään saa jäädä päivän päätteeksi yhtäkään esinettä väärälle paikalle. Äiti on siivousfanaatikko, joka on kieltänyt lasta suunnilleen koskemasta mihinkään omassa kodissaan. Kodin on oltava siisti, pelkistetty ja instagram-kelpoinen, jolloin keksipaketti pöydällä on hermoromahduksen paikka.

Onko tämä hyvä ympäristö lapselle elää? Kaikki, missä näkyy lapsen kädenjälki, saa lapsen tuntemaan olonsa tärkeäksi osaksi perhettä Siksi lelut, piirrokset, toisinaan jopa sotku, saavat näkyä. Sääli, jos vanhemmat eivät tätä ymmärrä, vaan pakottavat lapsen kasvamaan tiukan kurin alla liian aikuismaisessa ympäristössä.

Kommentit (43)

Vierailija
41/43 |
21.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko että lapsi tuosta traumatisoituu. Siis jos lapsella todella on se oma huone jossa niitä leluja on. Ja väitän että aika moni siivoaa nimenomaan kuviin ainoastaan näyttääkseen. Leluja voi muuna aikana lojua siellä sun täällä. Ja jos koti on mustavalkoinen, niin lapsesta saattaa kasvaa uusi tulevaisuuden kukkaiskansan kapinoitsija, joka pukeutuu sateenkaaren kaikkiin väreihin ja elää niin rempallaan että äitinsä voi myöhemmin pahoin.

Olis aika ahdistavaa jos koko talossa olis vaan yka huone, missä saa olla oma ittensä

Joo kyllä ainakin meidän Amadeus on edelleen terapiassa, kun ei saanut sotkea koko taloa ja myös naapurin asuntoa. Nelikymppinen mies jo, ihmisraunio.

Vierailija
42/43 |
21.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vaikka en ole ap:n kanssa ihan kaikesta ole samaa mieltä, ajattelen pääpointista samoin. Toimin varhaiskasvatuksen asiantuntijatehtävissä ja valkoisten sisustustajien haastatteluja lukiessani usein miettinyt samaa. Lapsi ei elä lapsilähtöisesti suunnitellussa ympäristössä. Toki on lapsen kannalta huonompi vaihtoehto, jos hän joutuu elämään sotkuisessa kodissa. Kuitenkin pakonomainen valkoinen sisustaminen (ja jopa vain valkoiseen pukeminen!) tuntuu rajoittavalta. Silti olen itsekin sisustusintoilija ja pidän valkoisesta. Mutta ymmärrän mitä ap tarkoitti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
43/43 |
21.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko että lapsi tuosta traumatisoituu. Siis jos lapsella todella on se oma huone jossa niitä leluja on. Ja väitän että aika moni siivoaa nimenomaan kuviin ainoastaan näyttääkseen. Leluja voi muuna aikana lojua siellä sun täällä. Ja jos koti on mustavalkoinen, niin lapsesta saattaa kasvaa uusi tulevaisuuden kukkaiskansan kapinoitsija, joka pukeutuu sateenkaaren kaikkiin väreihin ja elää niin rempallaan että äitinsä voi myöhemmin pahoin.

Olis aika ahdistavaa jos koko talossa olis vaan yka huone, missä saa olla oma ittensä

Joo kyllä ainakin meidän Amadeus on edelleen terapiassa, kun ei saanut sotkea koko taloa ja myös naapurin asuntoa. Nelikymppinen mies jo, ihmisraunio.

Amadeus käyttää nykyään myös värillisiä aurinkolaseja, koska on traumatisoitunut valkoisesta väristä. Lumiset talvet ovat meidän Amadeukselle yhtä tuskaa!