Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen huolissani valkoisissa, persoonattomissa kodeissa asuvien lasten psyykkisestä kehityksestä
20.03.2018 |
Siisti, (usein) kerrostaloasunto, jonka sisustuksen päävärit ovat musta ja valkea, ehkä joitain harmaan tai jopa ruskean sävyjä siellä täällä. Sisustusesineet ovat mauttomia ja persoonattomia, eivätkä ne tarjoa virikkeellistä katsottavaa. Talossa asuu lapsi, jonka leluja säilytetään tasan siellä lastenhuoneessa, eikä sinnekään saa jäädä päivän päätteeksi yhtäkään esinettä väärälle paikalle. Äiti on siivousfanaatikko, joka on kieltänyt lasta suunnilleen koskemasta mihinkään omassa kodissaan. Kodin on oltava siisti, pelkistetty ja instagram-kelpoinen, jolloin keksipaketti pöydällä on hermoromahduksen paikka.
Onko tämä hyvä ympäristö lapselle elää? Kaikki, missä näkyy lapsen kädenjälki, saa lapsen tuntemaan olonsa tärkeäksi osaksi perhettä Siksi lelut, piirrokset, toisinaan jopa sotku, saavat näkyä. Sääli, jos vanhemmat eivät tätä ymmärrä, vaan pakottavat lapsen kasvamaan tiukan kurin alla liian aikuismaisessa ympäristössä.
Kommentit (43)
Minua huolestuttaa enemmän mt-potilaiden paskaiset läävät, joissa monet suomalaislapsetkin joutuvat asumaan :( siellä saa toki sotkea, muttei ole hyväksi lapselle elää tavararöykkiöiden ja lian keskellä, mahdollisesti vielä eläinten karvakasoja ja ulosteita, yök. Sääliksi käy. Onneksi noilla usein käy sossu kylässä, mutta on noita lääviä sossuilta piilossakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelen tuota seuraavan kerran, kun lasten sotku meinaa käräyttää käämit.
Vierailija kirjoitti:
En usko että lapsi tuosta traumatisoituu. Siis jos lapsella todella on se oma huone jossa niitä leluja on. Ja väitän että aika moni siivoaa nimenomaan kuviin ainoastaan näyttääkseen. Leluja voi muuna aikana lojua siellä sun täällä. Ja jos koti on mustavalkoinen, niin lapsesta saattaa kasvaa uusi tulevaisuuden kukkaiskansan kapinoitsija, joka pukeutuu sateenkaaren kaikkiin väreihin ja elää niin rempallaan että äitinsä voi myöhemmin pahoin.
Olis aika ahdistavaa jos koko talossa olis vaan yka huone, missä saa olla oma ittensä
Meillä saa alkaa levittää tavaroita ympäriinsä sitten, kun maksaa puolet vastikkeesta. Koti on koti, ei sen tarvitse näyttää päiväkodilta.
Sisustus on aikuisten valitsema, lapsen piirustuksia on toki jääkaapin ovessa ja kehystettyinä oman huoneen seinillä, mutta ei kenenkään muunkaan tilpehööriä ole missään päin asuntoa.
Vanhin on jo teini, ihan normaali tuo on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ahdistavaa olis elää tuollaisessa kodissa! Meillä on lastenhuone, keittiö, olkkari ja makuuhuone kaikki samassa huoneessa ja kaikkia värejä löytyy joka puolelta! Seinillä ei ole tauluja vaan lapsen piirrustuksia ja lehdistä leikattuja kuvia, tarroja jne!! Ihanaa olla boheemi taiteilijasielu!!!
Enemmän kuin tavaroiden tai keittiön väristä (totta kyllä, valkoinen keittiö on kamala) kannattaa tarkkailla perheen kommunikointia ja miten lämpimästi tai kylmästi ihmiset keskustelevat keskenään. Ei siirteys ole pahaksi, mutta tunnekylmä puhe on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä saa alkaa levittää tavaroita ympäriinsä sitten, kun maksaa puolet vastikkeesta. Koti on koti, ei sen tarvitse näyttää päiväkodilta.
Sisustus on aikuisten valitsema, lapsen piirustuksia on toki jääkaapin ovessa ja kehystettyinä oman huoneen seinillä, mutta ei kenenkään muunkaan tilpehööriä ole missään päin asuntoa.
Vanhin on jo teini, ihan normaali tuo on.
Hyi että, raha on sitten inhottava argumentti. Toivottavasti et kuulu niihin ihmisiin, jotka ojentavat viikossa vitosen setelin lapselleen ja kuvittelevat siten osoittavansa ikihyviksi rakkautta. Teinisikin varmaan luuhaa omassa huoneessaan päivät pitkät? Ihmekös tuo...
Vierailija kirjoitti:
Enemmän kuin tavaroiden tai keittiön väristä (totta kyllä, valkoinen keittiö on kamala) kannattaa tarkkailla perheen kommunikointia ja miten lämpimästi tai kylmästi ihmiset keskustelevat keskenään. Ei siirteys ole pahaksi, mutta tunnekylmä puhe on.
Kuka hitto sellaisessa valkoisessa vankilassa tuntee olonsa riittävän mukavaksi, jotta voisi kommunikoida sujuvasti ja lämpimästi? Jos olo on omassa kodissa kuin sairaalan steriileillä käytävillä, ei ole ihme, että suomalaiset ovat niin tunnekylmää kansaa. En kertskaikkiaan ymmärrä mikä kaikilla on lämpimiä värejä vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Instagram-kuvien perusteellako päättelet, kenen kodissa lapsi saa toteuttaa itseään vapaasti ja kenen ei? Sosiaalisen median kuvat esittävät valikoituja palasia todellisuudesta, ja aika usein se todellisuuskin on kuvaa varten lavastettu. Et tiedä mitään siitä, mitä kuvan ulkopuolella tapahtuu, etkä siitä, mitä ennen kuvan ottamista ja sen jälkeen. Lifestyle-somettaminen on itseilmaisun muoto, eräänlainen taideharrastus. Kuvan ottamisen jälkeen elämä jatkuu. Lapsi levittää legot olohuoneen matolle ja vanhemmat lösähtävät sohvalle sipsipussi sylissään.
Kasvoin tuollaisessa kodissa, enkä vieläkään koe oloani kotoisaksi siellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harvinaisen totta. Todella huolestuttavaa nimenomaan lapsen kannalta.
Lapsi ei voi elää eikä olla lapsi.
Lisäksi aivan järkyttävää tuo valko/musta sisustus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen tuota seuraavan kerran, kun lasten sotku meinaa käräyttää käämit.
Ihan tosissasi otat jonkun mt-ongelmaisen trollin jutut? :D
Mielenterveysongelmani johtuvat siitä, että kasvoin pelkistetyssä, valkoisessa tunnekylmän äitini kanssa. T. Ei ainakaan ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enemmän kuin tavaroiden tai keittiön väristä (totta kyllä, valkoinen keittiö on kamala) kannattaa tarkkailla perheen kommunikointia ja miten lämpimästi tai kylmästi ihmiset keskustelevat keskenään. Ei siirteys ole pahaksi, mutta tunnekylmä puhe on.
Kuka hitto sellaisessa valkoisessa vankilassa tuntee olonsa riittävän mukavaksi, jotta voisi kommunikoida sujuvasti ja lämpimästi? Jos olo on omassa kodissa kuin sairaalan steriileillä käytävillä, ei ole ihme, että suomalaiset ovat niin tunnekylmää kansaa. En kertskaikkiaan ymmärrä mikä kaikilla on lämpimiä värejä vastaan.
Oletko vähän yksinkertainen?
Joitakin siisti, väritön ja simppeli ympäristö nimenomaan rauhoittaa ja tekee olon mukavaksi, vaikka sinä tulisitkin hulluksi sellaisessa ympäristössä. Ihmisiä on erilaisia, jos et sitä tiennyt.
Itselläni tulisi taas levoton olo sekavassa, roinaa täynnä olevassa riemunkirjavassa alemman sos.luokan suosimassa trendikämpässä.
Lasten psyykkisen kehityksen häiriöt ovat yleisempiä alemman sosiaaliluokkien keskuudessa, ja näillä on yleensä sotkuiset kirjavat kodit.
mt potilaat? Vee mitä ulosantia. etkö tajua että ihminen on persoona ja miksi käytät vieläkin tota oletonta mt potilas leimaa? Mt potilaat leimataan nyt kodinkin takia? Tunnen monta mt potilasta joiden kodit ovat joko noita valkosen psykopatian siistejä kun mitkä, rauhallisia värejä, taikka sitten värikästä happokansaa. Alkaa kyllästyttään kun vauva palstalla AINA MT-potilaat on jotenkin se kasti sinne alaspäin. Ne vaan ei juoksu kyttyrän perässä.
Mt-potilaat kärsivät usein siitä että heillä on vaan tavallisten ihmisten ongelmia,uhreja tavallisista ihmisistä ynnä muuta. Moni vaan joskus ei ikinä päädy niihin kirjoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen tuota seuraavan kerran, kun lasten sotku meinaa käräyttää käämit.
Ihan tosissasi otat jonkun mt-ongelmaisen trollin jutut? :D
Mielenterveysongelmani johtuvat siitä, että kasvoin pelkistetyssä, valkoisessa tunnekylmän äitini kanssa. T. Ei ainakaan ap
Minulla taas siitä, että kasvoin kirjavassa kodissa tunnekylmän äitini kanssa.
Meissä tosin se ero, että minä ilmeisesti fiksumpana osaan päätellä, että ne mt-ongelmat eivät liity kodin sisustukseen. Siisteyden kanssa voi tosin jotain yhteyttä ollakin.
Miten typeriä ihmisiä täällä oikein kirjoittelee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enemmän kuin tavaroiden tai keittiön väristä (totta kyllä, valkoinen keittiö on kamala) kannattaa tarkkailla perheen kommunikointia ja miten lämpimästi tai kylmästi ihmiset keskustelevat keskenään. Ei siirteys ole pahaksi, mutta tunnekylmä puhe on.
Kuka hitto sellaisessa valkoisessa vankilassa tuntee olonsa riittävän mukavaksi, jotta voisi kommunikoida sujuvasti ja lämpimästi? Jos olo on omassa kodissa kuin sairaalan steriileillä käytävillä, ei ole ihme, että suomalaiset ovat niin tunnekylmää kansaa. En kertskaikkiaan ymmärrä mikä kaikilla on lämpimiä värejä vastaan.
Oletko vähän yksinkertainen?
Joitakin siisti, väritön ja simppeli ympäristö nimenomaan rauhoittaa ja tekee olon mukavaksi, vaikka sinä tulisitkin hulluksi sellaisessa ympäristössä. Ihmisiä on erilaisia, jos et sitä tiennyt.Itselläni tulisi taas levoton olo sekavassa, roinaa täynnä olevassa riemunkirjavassa alemman sos.luokan suosimassa trendikämpässä.
Lasten psyykkisen kehityksen häiriöt ovat yleisempiä alemman sosiaaliluokkien keskuudessa, ja näillä on yleensä sotkuiset kirjavat kodit.
Sinua se ehkä rauhoittaa, mutta lasten kehitys kärsii virikkeettömässä ympäristössä, tästä toimii esimerkkinä laitoksissa ja sairaaloissa kasvaneet lapset joiden äö, kognitiiviset ja sosiaaliset kyvyt ovat heikot. Alemman sosiaaliluokan ongelmia ovat köyhyys ja ravinnon puutteellisuus. Sotku ja kirjavuus ei haittaa lasta, vaan aikuista
Vierailija kirjoitti:
Vanhin on jo teini, ihan normaali tuo on.
Niinhän sinä luulet.
Pointti on se että jos lapsi ei saa leikkiä kun äiti on aina moittimassa. Elämisen jälkiä ei saa olla.
Eihän se oo normaalia.
Varmaan vaurioittaa.
Alue: Aihe vapaa
En usko että lapsi tuosta traumatisoituu. Siis jos lapsella todella on se oma huone jossa niitä leluja on. Ja väitän että aika moni siivoaa nimenomaan kuviin ainoastaan näyttääkseen. Leluja voi muuna aikana lojua siellä sun täällä. Ja jos koti on mustavalkoinen, niin lapsesta saattaa kasvaa uusi tulevaisuuden kukkaiskansan kapinoitsija, joka pukeutuu sateenkaaren kaikkiin väreihin ja elää niin rempallaan että äitinsä voi myöhemmin pahoin.