Kun kaksi varattua rakastuu.
Kipeä tilanne, kumpikaan ei halua hajottaa perheitään. Miten pitäisi toimia, kun nähdään joka päivä? Voiko jatkaa ystävänä?
Kommentit (22)
Yleensä uusperhe viimeistään tuhoaa sen rakkauden. Lisäksi erot päälle.. ei tule mitään jos ruoho tuntuu vihreämmältä.
Siinä varaukset purkautuvat ja vahinkoa syntyy.
Kannattasii ainakin yrittää lähteä siitä, että mikä on ihastumista ja mikä on rakastumista. - Itse olen ihan liian monta kertaa sinkkuna eläessäni ennättnyt uskoa ja olla vakuuttunut siitä, että viimein olen löytänyt ja kohdannut hänet, jonka kanssa voin jatkaa yhdessä ja muodotaa keksinäisen parisuhteen, vain huomatakseni, että kaikki se mitä uskoin oelvan molempien toive tai halu olikin vain omaa unelmaani ja harhaa pettävää. - Nykyään joudun muistuttumaan yhä useammin itseäni siitä, että epäluuloisuus tai itseinhon tunteet eivät ainakaan paranna mahdollsiuuttani löytää ja kohdatat vielä joskus mahd. kumppanini. Tuskin sekään, että katkeroitusiin tai alkaisin syyllistämään muita tilanteestani.
Miten olette voineet rakastua? Olette jo tehneet aktiivisen tein ja päätöksen lähteä virittelemään jotain avioliiton ulkopuolella ja nyt vasta murehditte perheitänne. Teillä olisi ollut mahdollista pitää välit etäisinä ja rakastumista ei olisi tapahtunut. Ihastua voi, mutta silloin toimitaan niin ettei ruokita siitä ihastusta ja rakastuta.
Hankalia asioita, mutta koska kumpikaan ei halua tehdä lopullista päätöstä niin tarkoittaa epävarmuutta ja ehkä vain ihastumista.
HYppy syvään päähän kannattaa aina! Siitä vaan rikkomaan pari perhettä ja huomaamaan vuoden kuluttua, että ei tämä ollutkaan sitä, mitä halusin. Siinä vaiheessa lapset on jo traumatisoitu, välit omaan sukuun rikki ja elämä monin tavoin hankalaa, mutta onpa saatu tunteille tilaa!
Jos ette halua harjoittaa mitään, niin toinen lähtee toiseen suuntaan ja toinen toiseen ja ette koskaan enää tapaa. Helppoa.
Jos haluatte mahdollisimman paljon ongelmia niin tapaatte joka päivä.
Pertskeleen rakastumiset, se on salaista jännitystä, ettei tule paljastetuksi.
Lopettakaa ja menkää sovussa erilleen. Rikotte perheitä ja ajatelkaa omia lapsianne. Tai toista puoliskoa. Ei näin saa tehdä.
Ei voi jatkaa, loppu ei mene hyvin. Aiukuisen ihmisenä teidän pitää kantaa omat aiheutetut paineet itsellenne. Ei, ei , ei.
Vt tu ako lisäännytte, k e ha rit
Millä oikeudella pidätte puolisoitanne varattuina? He voisivat löytää elämänsä rakkauden vaikka tänään, te ette niitä heille ole
Mun veljelle kävi niin, että vaimo rakastui työpaikalla ja erohan siitä tuli. Riitaisa tietenkin, koska veli piti talon ja vaimo joutui lähtemään aika lailla tyhjin käsin, talosta oli iso velka. Lapset ei halunneet kerrostaloon, lapset ei halunneet vaihtaa koulua, lapset ei halunneet tutustua uuteen isäpuoleen eikä etenkään tämän lapsiin. Sitä kipuiltiin aikansa ja lopulta päätyivät siihen, että lapset asuivat isällä, vaikka äiti oli lähihuoltaja ja sai lapsilisät ja asumistuen.
Se rakkaus sitten lakastui alle vuodessa eli suunnilleen siinä vaiheessa, kun ero oli selvä ja ositukset jne. tehty. Työpaikalla ei enää hehkunut kuin ennen ja veljen vaimo joutui vaihtamaan työpaikkaa, koska ei kestänyt katsoa sitä entisen rakkaan uutta romanssia. Veli ei lämmennyt yhteenpaluulle, hän ei halunnut kokea samaa uudestaan ja lapset oli entistä enemmän isänsä kanssa eikä enää edes viikonloppuja äidillä.
Lopputulos oli se, että kaikki voivat omalla tavallaan huonosti vain siksi, että "minun täytyy kokea tämä rakkaus loppuun". Jep, se loppu tuli paljon nopeammin kuin pitikään, mutta entinen perhe ei ollutkaan "varastossa" odottamassa, että äiti palaa takaisin.
Unohtakaa toisenne. Sääliksi käy puolisoitanne. Toivottavasti mieheni ei ole toinen osapuoli.
Minulla on tuttuja, joiden kanssa olen matkustellut. Niin vaan on että monet ovat valmiita ulkopuolisiin suhteisiin. Se olkoon sallittua, mutta niin, ettei ona puoliso milloinkaan saa siitä tietää. Ja sepä nostaa pettäjälle paineita - ihna oikein elää omien paineittensa kanssa ja viedä ne mukanaan hautaan. Näin on kaikille parasta, ettei perheet rikkoonnu. Voi mikä tuska se on lapsille ja puolisolle ja koko suvulle ja tuttavapiirille.
Toisen syrjähyppyjen takia, jotka tulevat esiin.
Jatkatte ystävinä tai otatte eron. So simple.
Vierailija kirjoitti:
Millä oikeudella pidätte puolisoitanne varattuina? He voisivat löytää elämänsä rakkauden vaikka tänään, te ette niitä heille ole
Juurikin näin!
Olen varattu ja ihastunut varattuun. Kummallakaan ei ole lapsia, emmekä ole naimisissa. Emme ole tavanneet. Tämä on ihanaa ja aika helv ettiäkin enkä pääse hänestä millään eroon ajatuksissani. En millään. Homma vaan sakenee...
Vierailija kirjoitti:
Tuomitsen jyrkästi toimenne.
Minäkin tuomitsen. Jompi kumpi hakee siirtoa ja sen pituinen se. Yhdessä työskentely ei voi jatkua tai sitten eroatte, mitä tuota säätämään. Jännäkiva salainen pitää lopettaa. Lykkyä tykö, voit nähdä pian eron jälkeen, mitä se rakastuminen oli. Se oli se jännäkiva. Tuurilla sillä uudella ei edes seiso ilman sitä jännää.
Vaikeaa on. En osaa neuvoa.