Lue keskustelun säännöt.
Tytöt muuttavat kotoa nuorina, pojat asuvat pitempään
Tuore nuorisobarometri kertoo, että suomalaiset nuoret muuttavat edelleen pois kotoa jo nuorina.
"19-vuotiaista tytöistä vanhempiensa luona asuu 53 prosenttia, pojista 75 prosenttia, 20-vuotiaista tytöistä 25 prosenttia ja pojista 48 prosenttia."
Siis lähes puolet pojista asuu vielä 20-vuotiaina vanhempiensa luona. Tyttöjen muutot ovat jatkaneet aikaistumistaan ja tytöt myös muuttavat kauemmas vanhemmistaan kuin pojat.
Tässä yksi syy siihen, että nuoret aikuiset eivät kohtaa toisiaan. Tytöt lähtevät lukion jälkeen opiskelemaan yliopistokaupunkeihin, pojat jäävät vielä asumaan kotiin tai ainakin kotiseudulle.
Kommentit (43)
Meillä tytöt muuttivat kotoa 19v:nä ja poika 21v:nä tulevan vaimonsa kanssa yhteen.
Olisivat saaneet asua kotonakin vielä opiskeluaikana mutta oma tupa - oma lupa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun viisihenkinen perhe asuu kerrostalokolmiossa, kyllä siinä aikuituvan teinin mieli haluaa pois ahtaasta. En voi sanoa muuttaneeni heti kokonaan pois. Olin lukion jälkeen ensin vuoden muualla kansanopistolla, välillä viikonloppuja kotona tai poikakaverin kotona ja sitten kesällä kotiin ja kesätöihin, vielä takaisin lapsuudenkotiin. Sitten syksyllä vielä puoli vuotta kansanopistoa ja samalla oman kodin etsintää uudelta paikkakunnalta. Olin 20-vuotias itse kun lopulta muutin kokonaan omilleni. Ehdin asua yksin vain 3kk kun menin naimisiin ja 21-vuotias puolisoni muutti luokseni.
N42
heh, no minun äiti sai minut vihdoin taivuteltua muuttamaan ensimmäistä kertaa hänen omistamaan yksiöön:D tämä siis teini vaiheen lopulla 20v
miksi joku lähtis poies "ilmaisen" jääkaapin ja internetin luota? ei vielä tuossa vaiheessa tiennyt mikä kiinnosti
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin olen vain iloinen, jos poikani asuvat kotona vielä yliopistossakin.
En toki estä lähtemästäkään, jos joku sitä epäilee.
Ei ne pimpsaa tuolla menolla saa😂
Luulen että poiken on paljon helpompi asua vanhemmillaan aikuisena, koska äidit palvelevat heitä paljon enemmän kuin tyttöjä. Tiedän niin monta tapausta joissa tytältä odotetaan kotona siivousta, kokkausta, pyykinpesua jne. ja pojille äiti tekee nuo kaikki (ja kuorii vielä perunatkin valmiiksi)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaas joku sedälle että mikä helvetin pakkomielle teillä on luikkia pakoon sieltä lapsuudenkodista? Italiassa ihmiset asuvat kotona liki kolmekymppisiksi.
Eipä olisi ollut lapsuuden paikkakunnallani yliopistoa, se pakko oli luikkia heti yo-kirjoitusten jälkeen.
Helppoa on naisilla, kun ei ole pakko mennä armeijaan.
Samaten kuin joka neljännellä miehellä.
Se viidesosa miehistä joka ei joudu pakolla armeijaan on
1) mielenterveysongelmaisia
2) fyysinen vamma joka estää palveluksen
3) valitsee 13kk siviilipalveluksen
4) totaalikieltäytyjä eli vankilaan puoleksi vuodeksi
5) muut tavanomaista miestä paljon ressukammat tapaukset
Normimies JOUTUU sinne armeijaan. Hyväksy nyt asia, feministi.
Ilmeisesti tässä meillä on se sama 20%, joiden naisettomuutta te ulipellet täällä palstalla itkette päivittäin. Katsopa tuota laatimaasi luetteloa: houkutteleeko eistä valtaosa sinua? Miksi pitäisi houkutella nuoria naisia?
Itse olin 19v kun muutin pois kotoa (reilusti isosiskojani myöhemmin), ja silloin minut epäsuorasti "häädettiin" tekemällä elämästäni tarkoituksella vaikeaa.
Toimiva tekniikka, sillä lähdin kyllä sittenilomielin heti tilaisuuden tullen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tytöt aikuistuvat keskimäärin aikaisemmin, tämä nyt vaan on fakta. Pojat on vielä ihan lapsia parikymppisinä. Näihin prosentteihin ei armeija vaikuta, ei kestä edes vuotta. Ja luulisi siinä itsenäistyvän mutta ei. Pojilta ei ehkä odoteta niin paljon kuin tytöiltä, niistä kasvatetaan saamattomia tossuja.
Taas on feministi linjoilla. Ei vai vaikuta prosentteihin mitenkään, kun ikävuodeksi valitaan juuri se ikävuosi, jolloin asepalvelus yleismmin suoritetaan eli palvelukseen astutaan useinmiten juuri sinä vuonna, kun täytetään 19 tai sitten seuraavana. Lykkäystä toki saa monestakin syystä. Eli ihan esimerkin vuoksi, täysin keväällä 19 ja kirjoitin. Samana kesänä astuin palvelukseen - en juuri kotona käynyt, mutta kirjat oli siellä - ja tämän jälkeen muutin opiskelupaikkakunnalle. Kyllä se juuri sen vuoden selittää, minkä armeijassa vietin.
En sinänsä kiistä, etteikö tytöt aikuistuisi nopeammin, mutta on aika ihmeellistä väittää, ettei armeijalla ole mitään merkitystä - varsinkin kun se ajoittuu juuri toisen asteen (käydään usein kotoa käsin) ja työelämän/ korkea-asteen saumakohtaan.
Meillä esikoinen muutti pois kotoa 20-v ja on poika. Keskimmäinen poika on 19 v ja muuttaa todennäköisesti vuoden päästä. Tytär muuttaa ensi syksynä toiselle paikkakunnalle, kun menee erikoislukioon, on silloin siis 16 v. Itse muutin kotoa 17-v ja mieheni 21-v. Siskoni lähti kotoa 16-v, veljistä toinen 21- v ja toinen 22-v.
Kyllä parikymppisen on jo aika lähteä omaan elämään, todella outoa, jos joku 25-v vielä haluaa asua äidin ja isän kanssa. Miten sitä edes voi asua kaksi sukupolvea saman katon alla? Meillä on ainakin ihan erilaiset elämäntavat kuin nuorillamme. Tuemme omia lapsiamme itsenäiseen elämään, mutta emme mitenkään "työnnä" heitä pois kotoa. Ja olemme sanoneet, että ovat aina tervetulleita kotiin, sekä lyhyemmäksi että pidemmäksi ajaksi ja neuvoa ja apua saa ja pitääkin pyytää.
Minusta olisi ollut kamalaa asua omien vanhempieni kanssa aikuisena, vaikka meillä olikin hyvät välit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kertokaas joku sedälle että mikä helvetin pakkomielle teillä on luikkia pakoon sieltä lapsuudenkodista? Italiassa ihmiset asuvat kotona liki kolmekymppisiksi.
Huono-osaisissa perheissä lapsen 18-vuotispäivällä on erityinen merkitys. Jokainen päivä sen jälkeen kotona on ylimääräinen armopala, ja ne palat kuluvat kuin hiekka tiimalasissa. "Mikä minä olen sinua elättämään, aikuista ihmistä?" kyselee yh-äiti. Pitää lähteä omilleen heti kun voi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin olen vain iloinen, jos poikani asuvat kotona vielä yliopistossakin.
En toki estä lähtemästäkään, jos joku sitä epäilee.
Ei ne pimpsaa tuolla menolla saa😂
No mulle äitinä riittää, että saavat hyvän ammatin ja pysyviä, terveitä ihmissuhteita. Eli lyhyesti sanoen ovat onnellisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä molemmat pojat lähteny ku 18v tuli mittariin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä esikoinen muutti pois kotoa 20-v ja on poika. Keskimmäinen poika on 19 v ja muuttaa todennäköisesti vuoden päästä. Tytär muuttaa ensi syksynä toiselle paikkakunnalle, kun menee erikoislukioon, on silloin siis 16 v. Itse muutin kotoa 17-v ja mieheni 21-v. Siskoni lähti kotoa 16-v, veljistä toinen 21- v ja toinen 22-v.
Kyllä parikymppisen on jo aika lähteä omaan elämään, todella outoa, jos joku 25-v vielä haluaa asua äidin ja isän kanssa. Miten sitä edes voi asua kaksi sukupolvea saman katon alla? Meillä on ainakin ihan erilaiset elämäntavat kuin nuorillamme. Tuemme omia lapsiamme itsenäiseen elämään, mutta emme mitenkään "työnnä" heitä pois kotoa. Ja olemme sanoneet, että ovat aina tervetulleita kotiin, sekä lyhyemmäksi että pidemmäksi ajaksi ja neuvoa ja apua saa ja pitääkin pyytää.
Minusta olisi ollut kamalaa asua omien vanhempieni kanssa aikuisena, vaikka meillä olikin hyvät välit.
Riippuu ihmisistä ja asunnosta. Mulla saattaa mennä viikkokin, että en edes näe kotona asuvaa lastani kuin korkeintaan hetkeksi aikaa, jos osutaan samaan aikaan keittiöön. Emme elä enää vanhempana ja lapsena vaan pikemminkin kämppiksinä. Jaamme ainoastaan keittiön ja pesukoneen, kylpyhuoneet molemmilla on omat. Toinen asuu yläkerrassa ja toinen alakerrassa. Enemmän tässä on nuorellakin omaa rauhaa kuin jossain opiskelijasolussa. Järjestely tietenkin edellyttää, ettei kumpikaan ole kovin herkkäuninen. Meillä ravaa viikonloppuisin nuoren kavereita enkä minä herää siihen, kun tulevat, menevät tai nauraa räkättävät yläkerrassa. Asunnon ääneneristyksellä on tottakai vaikutusta tähänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisäksi vanhemmat paapovat poikansa avuttomiksi reppanoiksi. Eivät opeta pitämään huolta itsestään, kodista ja toisista ihmisistä. Sitten kun nämä äidinpojat eivät saa koskaan naista itselleen, he alkavat vihata naisia. Uliuli.
Niin totta. Ne muuttavat joiden tyttöystävät on saaneet pojat nilkkiin eli teini-isiksi.
Minä lupasin, että poika saa asua kotona, eikä tarvitse maksaa asumisesta tasan niin kauan kuin opiskelee. Nyt se on 31, asuu kotona ja tekee kolmatta yliopistotutkintoa. Mitä meninkään lupaamaan...
Itselläni 2 poikaa ja kyllä armeija ekana ja vasta sitten omaan kämppään.
Vai maksaako yhteiskunta vuokran?
Jos ei maksa niin liian kallista meille vanhemmille maksaa vuokraa tyhjästä kämpästä.
Vierailija kirjoitti:
Kertokaas joku sedälle että mikä helvetin pakkomielle teillä on luikkia pakoon sieltä lapsuudenkodista? Italiassa ihmiset asuvat kotona liki kolmekymppisiksi.
Italiassa se on osittain kulttuurista johtuvaa, osin nuorisotyöttömyydestä. Vaikea lähteä pois kotoa, jos ei töitä saa. Tai saa töitä 3-6kk pätkissä ja siinäkin palkka on kehno.
Lankoni 37v eikä ole koskaan ollut yli 6kk putkea töissä, koska tuon pidempiä sopimuksia on vaikea saada. On kyllä korkeakoulutettu.
Niin, talouden hallinta on aina hyödyllistä opetella. Itse lähdin kotoa heti 18 täytettyäni, lukion jälkeen menin amikseen ja töihin. Velaton olin kolmevitosena, sittemmin hillunut yliopistolla. Lapsi täyttää 18 viikon nelikymppispäiväni jälkeen. Elämänpolkuja on niin erilaisia.