Tulevaisuus ja mahdollinen työttömyys ahdistaa

En edes tiedä mistä aloittaisin. Olen viittä vaille 25-vuotias nainen Helsingistä ja opiskelen yliopistossa kolmatta vuotta humanistista alaa. Valmistun keväällä kandiksi. Kyseisen alan opiskelu kiinnostaa, mutta työnäkymät eivät vaikuta kovin hyviltä ja sikäli kaduttaa, että aloin tätä alaa opiskelemaan. En halua opettajaksi, ja tutkijan ura puolestaan vaikuttaa hyvin raskaalta useammastakin syystä: epävarmoja pätkätöitä, huono palkka, pitää olla varmaan sellainen kutsumus siihen ja todella hyvä motivaatio, että sellaista jaksaa. Voisin kuvitella työskenteleväni jossain järjestössä, mutta niihinkään ei tunnu pääsevän muuten kuin suhteilla. Tuntuu, että joka puolella peräänkuulutetaan verkostoitumisen merkitystä, mutta itseäni koko sana kauhistuttaa enkä oikein edes tiedä, miten käytännössä verkostoidutaan. Olen aika ujo tyyppi.

Tottakai jotkut humanistit työllistyy oman alan töihin, mutta jalkaa pitäisi saada oven väliin varmaan jo viimeistään tässä vaiheessa. Olenkin alkanut vakavissani miettiä, että hakisin opiskelemaan jotain työllistävämpää alaa. Tällä hetkellä mietin eniten sosiaalityötä. Hyvä työllistyminen houkuttaa, ja olen jo pitkään haaveillut työstä, jossa pääsisin jotenkin ehkäisemään syrjäytymistä. Pääsykoemateriaali vaikuttaa aika helpolta, kun opiskelin ennen nykyistä alaa kaksi vuotta sosiaalitieteitä ja monet teoriat on jo entuudestaan tuttuja. Ahdistaa kuitenkin jo valmiiksi, kun en ole enää ensikertalainen ja tuonne on muutenkin tosi vaikeaa päästä. Voisin kyllä hyvin muuttaa pois Helsingistä ja opiskella vaikka jossain Jyväskylässä, mutta poikaystäväni ei haluaisi muuttaa täältä mihinkään. Ja kuten sanottua, olen aika ujo ja ehkä myös introvertti, joten en ole varma sopiiko kyseinen ala mulle. Tosin haluaisin kyllä työskennellä ihmisten parissa ja olen rohkaistunut paljon vuosien varrella.

Hankalaa, kun niin moni ala kiinnostaa jonkin verran, mutta mihinkään ei ole sellaista intohimoa. Ahdistaa koko ajan kun on tullut tehtyä niin huonoja valintoja elämässä. Koko tästä kirjoituksesta huokuu sellainen huono asenne, mutta yritän vaan olla realisti ja ajatella omaa elämää vähän pidemmälle.