Lue keskustelun säännöt.
Olen masentunut ja yritän suorittaa viimeistä työharjoittelua.. huonostihan se alkoi :'(
20.03.2018 |
En saanut yöllä nukutuksi kun jännitti niin paljon, sitten aamulla lähdin kuitenkin paikalle, mutta en siinä jännityksessä löytänyt perille jolloin tuli pieni paniikki ja aloin itkeä.. sitten livistin äkkiä kotiin ja laitoin viestin, että olen sairaana ja yritän päästä huomenna.. miten minä selviän :'( harjoittelua olisi n.8 viikkoa ja sitten valmistuisin jos vain saisin itseni pakotettua sinne paikalle :(
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei me kaikki olla jotain ulodpäinsuuntautuneita ekstroverttejö, eikä tarvikaan olla! Silti ollaan yjtä älykkäitä, kuin muutkin.
Ap: Kaikki onnistuu huomenna varmasti hyvin! Nuku nyt ensin vaikka univelat pois, niin et jännitä ensi yötä. Sitten menet aamulla tosi aikaisin paikalle, niin ehdit varmasti löytää perille.
Kaikki järjestyy kyllä ja oon ihan varma, että sulla on tosi kivoja työkavereita!
Tämän yo. tekstin kirjoittanyt introvertti täsmentää vielä, että tuli sitten kiireessä saatua tekstiin aikaiseksi oikein rutkasti kirjoitusvirheitä ekaan kappaleeseen. Pahoittelen!
Ap: Toivotan sulle kaikkea hyvää - asiat kyllä järjestyy hyvin päin ☺
Introverttiyden taakse ei voi piiloutua, jos ei suutaan saa sen verran auki, että pyytää vaikkapa neuvoja, kuinka työpaikalle löytää. Kyllä introvertinkin pitää alkeellisesta kommunikaatiosta selvitä kanssaihmisten kanssa, jotta yleensäkään voi työelämässä olla.
Ei kyse ole introverttiydestä, vaan arkuudesta, ne ovat ihan eri asioita. Arkuus on myös persoonan ominaisuus, joka on synnynnäistä kuten introverttiyskin. Arkuuden kanssa voi oppia elämään ja siitä voi jopa oppia saamaan hyötyä irti joissain tilanteissa (toisten vaikeuksien ymmärtäminen on helpompaa). Arkuus ei ole synti, eikä huonoutta, se on vain ominaisuus.
Jokainen oppii omalla tahdillaan, hyvä vain, että olemme erilaisia. Kyllä työn oppii tekemään, vaikka alkuun jännittäisikin. Ei tarvitse olla maailman rohkein kaikessa, ollakseen hyvä työntekijä.
Arkuus, ujous jne eivät ole syntejä, ei kukaan niin väittänytkään. Mutta silti alkeellinen kommunikaatio täytyy kyetä hoitamaan, muuten ei ole valmis edes työharjoitteluun.
Jos on masentunut, itsetunto on normaalia huomattavasti alempana. Se vaikuttaa suorituskykyyn heikentävästi. Kyseessä on kuitenkin harjoittelu, joten vaatimukset eivät ole niin korkealla kuin työelämässä. Voi olla, että aloittaja itse asettaa itselleen liian suuria odotuksia ja sitten pelkää, ettei täytä niitä.
Arka ihminen tarvitsee vain onnistumisia, jolloin itsetunto nousee ja usko omaan pärjäämiseen sitä myötä. Ei kaikkia, jotka ovat kovia jännittäjiä, voi työntää syrjään asioista sanomalla yksinkertaisesti, että et ole valmis. Ihmisten luonteita ja ominaisuuksia kannattaisi muutenkin työelämässä ja koulussa ottaa mahdollisuuksien mukaan enemmän huomioon. Täten heidän koko potentiaalinsa saisi valjastettua paremmin käyttöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan oikeasti, tällaisia ovat meidän tulevaisuutemme toivot...
Ihan oikeasti, ne tulevaisuuden toivot ei synny tyhjiössä...
Kiitos kannustuksesta. Ette varmaan voi edes käsittää kuinka paljon ne auttavat. <3 Kunpa olisinkin ihan terve ja "normaali". Apua saan kyllä mutta tänään taas paniikki vei voiton :( nyt jo vähän parempi mieli. Ap