Alkoholisti lasten seurassa

Vierailija kirjoitti:

Jos kummisetä ei puhu levottomia tai käyttäydy lapsen läsnäollessa oudosti, eikä dokaa lapsen läsnäollessa kaksin käsin, niin antaisin olla. Pelkkä haju tai huonosti kammattu tukka ei ole mikään ongelma muille kuin teille vanhemmille.

Jos lapsi kysyy hajua, niin voit sanoa, että XX:llä on tapana käyttää liikaa alkoholia, ja se haisee. Miksi sitä pitäisi sen kummemmin peitellä tai hävetäkään. Ongelma muiden joukossa.

Jos taas kummisetä sammuilee tai kompuroi tai on lapsesta pelottava, niin yhteydenpito loppuisi siihen. Et kumminkaan kerro aloituksessa kuin esteettisestä haitasta.

Ja jos hän usein jättää tulematta, vaikka on luvannut, niin kannattaa ehkä jättää lapselle etukäteen mainostamatta, että kummisetä tulee. Ihan hyvä se toisaalta on, että hänellä on itsekritiikkiä, ja pysyy poissa, jos on huonossa kunnossa.

Meillä mies ja minäkin juomme kyllä alkoholia, muttei tietenkään koko aikaa tai remukänniin. En oikein ymmärrä ääripääajattelua, että jos käyttää alkoholia, se on automaattisesti lapselle kauhea kriisi ja heitteillejättö. 

Kohtuukäyttäjän ja alkoholistin välillä on iso ero. Jos miehen juhliminen ja krapulat olisivat satunnaisia, niin ei tässä olisi varsinaista ongelmaa. Vanhempina tästä kummisedän käytöksestä ei ole oikein hyvä olo. Kummisedän pitäisi myös olla lapselle yksi aikuinen roolimalli. Tällaiseen rooliin ei oikein sovi holtiton käytös ja oman elämänsä sotkeminen pahoin sekoiluillaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei alkoholisti ole yhtään niin paha kuin vaikka narsisti. On alkoholisteja, jotka eivät juo lasten ollessa paikalla.

Joo no, ei ehkä niin paha kuin narsisti mutta paha silti. Onneksi ei tarvitse valita näiden välillä vaan voi pysyä kaukana molemmista.

Ja yrittää pysyä erossa myös näiden kahden yhdistelmästä,valkoholisoituneesta narsistista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei alkoholisti ole yhtään niin paha kuin vaikka narsisti. On alkoholisteja, jotka eivät juo lasten ollessa paikalla.

Joo no, ei ehkä niin paha kuin narsisti mutta paha silti. Onneksi ei tarvitse valita näiden välillä vaan voi pysyä kaukana molemmista.

Ja yrittää pysyä erossa myös näiden kahden yhdistelmästä,valkoholisoituneesta narsistista.

*alkoholisoituneesta. Anteeksi kirjoitusvirhe!

Kummisetää taitaa vähän väsyttää kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Alkoholiongelma ei ollut niin paha vielä silloin, kun hänet kummiksi pyysimme."

Mutta oli silti olemassa ja te tiesitte siitä? Katsokaa nyt, mitä olette menneet tekemään.

Niin, tiesimme että kaveri on joskus tykännyt juhlia kovaa. Tyttöystävä oli kuitenkin pitänyt miehen useampia vuosia siistissä kuosissa. Meillä oli siksi se käsitys, että juhliminen ei ole enää mikään iso ongelma. Eron myötä paljastui se, että se olikin ollut iso ongelma kaiken aikaa. Ja eron jälkeen paheni entisestään.

Tällaisia alkoholistin ihmissuhteet juuri ovat! Muista ihmisistä etsitään pelkkiä hyötyjä itselle. Aina joku ylivastuullinen kiltti ihminen erehtyy ottamaan itsekkään alkoholistin hoivattavakseen ja piilottelee tämän ongelman muilta, myös läheisiltä. Toivoen hartaasti päivästä toiseen, että jonain kauniina päivänä puoliso lopettaisi juomisen. Mutta niin ei ikinä käy. Lopulta puoliso saa tarpeekseen toisen sotkujen selvittämisestä.

Vierailija kirjoitti:

Itse laitettiin välit alkkis kummitätiin täysin poikki. Olihan se vähän noloa kun törmättiin reilun vuoden päästä marketin pihalla. Täti oli niin freesinä ja kauniina, uudenkarhea mersu alla ja kaikkea. Tutuntutuilta kuulin, että saanut töissä ylennyksen. Toisen kummilapsensa käynyt matkustelemassa ainakin Barcelonassa. No, mutta elämä on.

Tämä tätikö tänne kirjoittelee? Kiva juttu, että nyt on elämä taas mallillaan. Ymmärrät varmaan fiksuna ihmisenä hyvin sen, miksemme lasta seuraasi holtittoman ryyppyputkesi aikana päästäneet. Yritä nyt jatkossakin saada pidettyä korkki kiinni.

Faija on juoppo ja tietää että meille ei ole mitään asiaa juoneena tai krapulaisena,hyvin yksinkertaista.

Lasta ei vaan ikinä voi yksin jättää vaarilleen.

Vierailija kirjoitti:

Faija on juoppo ja tietää että meille ei ole mitään asiaa juoneena tai krapulaisena,hyvin yksinkertaista.

Lasta ei vaan ikinä voi yksin jättää vaarilleen.

Tuo on selkeä rajaus! Itsekin mietin sitä, että pitäisikö lapsen kummisedälle sanoa suoraan, ettei lapsen seuraan toivota humalassa tai krapulassa olevia ihmisiä. Itse hän ei asiaa tunnu tulleen miettineeksi tältä kantilta.

Muistan omasta lapsuudestani kun suuri osa äitini veljistä (9kpl yhteensä!) oli aivan täysiä juoppoja. En kuitenkaan pelännyt heitä koska oma äiti ja/tai isä oli aina mukana ja he olivat raittiita. Kahden kesken en suosittele jättämään varsinkaan nuorta lasta humalaisten kanssa.

Mä olen vastannut lapsen kysymyksiin rehellisesti silloin kun niitä kysymyksiä tulee. Ainoana aikuisena humalainen tai krspulainen ei toki ole lasten seurassa.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen vastannut lapsen kysymyksiin rehellisesti silloin kun niitä kysymyksiä tulee. Ainoana aikuisena humalainen tai krspulainen ei toki ole lasten seurassa.

Onko tällaisia kysymyksiä tullut paljon? Onko lapsi ollut ikinä seurassa pelokkaan tai hämmentyneen oloinen?

Kummisetää taitaa vähän väsyttää kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen vastannut lapsen kysymyksiin rehellisesti silloin kun niitä kysymyksiä tulee. Ainoana aikuisena humalainen tai krspulainen ei toki ole lasten seurassa.

Onko tällaisia kysymyksiä tullut paljon? Onko lapsi ollut ikinä seurassa pelokkaan tai hämmentyneen oloinen?

Ei ole. Tilanteet joissa lapset ovat olleet mukana eivät ole olleet millään tavalla uhkaavia. Kysymyksiä ei oikeastaan ole tullut sen jälkeen kun asiaan on vastattu sen johtuvan alkoholista jota tämä henkilö on juonut liikaa.

Itse koin lapsuudessani alkoholisoituneen isoisäni kummalliseksi hänen poissaolevuutensa takia. Vaistosin, että joku ongelma oli, mutta en tiennyt mikä, kun asiasta ei minulle puhuttu. Vaari ei käyttäytynyt vihaisesti, mutta yleensä hän humalassa oli vain vajonnut omaan sisäiseen maailmaansa eikä yleensä kiinnittänyt lapsiin tai mihinkään muuhunkaan huomiota.

Usein hän kylässä ollessa katosi pitkiksi ajoiksi makuuhuoneeseen pois muiden silmistä. Vanhempana kuulin, että hän kävi siellä itsekseen juomassa poissa lasten silmistä. Mummo oli kiva ja läsnäoleva, joten tämä ei ollut ongelma. Vaarin seurasta jäi silti vähän kummallinen olo, koska hän käyttäytyi lapsen näkökulmasta erikoisesti, toisin kuin muut aikuiset.

Toisen mummoni miehellä ja sedälläni oli myös alkoholiongelma. He olivat humalassa yleensä ilkeitä mummoani kohtaan, joten heitä ei ollut kiva nähdä. Ei vaikka minuun suhtauduttiin ihan ystävällisesti. Vihamielisen tunnelman vaistosi silti voimakkaana, vaikka sanottiin ettei mummon mieheen ja setään pitäisi kiinnittää huomiota.

Isä taas lapsuudessani juodessaan viikonloppuisin aina halusi valvottaa minua ja uskoutua minulle huolistaan. Yrittäessäni mennä nukkumaan isä torppasi ajatuksen aina joka kerran sanomalla puhuvansa vielä hetken ja työntämällä eteen makeisia, jotta en lähtisi pois. Isän jutut olivat raskasta kuultavaa ja jäin niitä usein jälkikäteen murehtimaan. Seuraavana päivänä äiti yleensä sitten vielä oli minulle valvomisesta kiukkuinen.

Keskustelun avaamisen ajatuksena oli myös pohtia sitä, että onko sekään oikein, mikäli lapsi hirveästi alkaa murehtia ja huolehtia kummisedän puolesta alkoholiongelman havaitessaan? Lapsilla on jo omat murheensa ja aikuisten maailman huolia tulee eteen jokaisella väistämättä yleensä liiankin kanssa.

Mun lähisukulainen on alkkis, ja käy meillä kerran pari vuodessa. Hän on rauhallinen, mukava, juo meillä ollessa maltillisesti jos ollenkaan (vieroitusoireiden takia ottaa yleensä pari kaljaa jos on yötä). Se haju vaivaa eniten, muuten hän on harmiton. Yleensä passitan hänet ekana suihkuun ja annan puhtaat vaatteet ja laitan hänen vaatteet pesuun. Lapset suhtautuvat häneen kivasti ja tuttavallisesti, eivät sen koommin ihmettele. En halua katkaista välejä kokonaan koska hän on lähisukulainen, mutta useammin en halua kuitenkaan nähdä. Puhelimessa jutellaan aika usein.

Kummisetää taitaa vähän väsyttää kirjoitti:

Keskustelun avaamisen ajatuksena oli myös pohtia sitä, että onko sekään oikein, mikäli lapsi hirveästi alkaa murehtia ja huolehtia kummisedän puolesta alkoholiongelman havaitessaan? Lapsilla on jo omat murheensa ja aikuisten maailman huolia tulee eteen jokaisella väistämättä yleensä liiankin kanssa.

Jos aikuinen ei siirrä omaa murehtimistaan lapselle ei lapsi murehdi sitä juoko läheinen vai ei jos nyt ei sitten satu olemaan kyse siitä että alkoholisoitunut on lapsen vanhempi ja lapsi jää vaille tarvitsemaansa huolenpitoa. Jos läheisen käytös on tai on joskus ollut lapsen seurassa arvaamatonta ja väkivaltaista on ihan ymmärrettävää että lapsi pelkää ja kantaa tavallaan huolta siitä milloin käytös voi muuttua.

Tietysti me kaikki olemme eriluonteisia ja toinen murehtii asioita helpommin kuin toinen mutta se ei murehtimistaan helpota yhtään että asioista vaietaan. Lapsi kyllä vaistoaa nopeasti jos vanhemmat selkeästi välttelee puhumasta jostakin lapselle läheisestä henkilöstä isovahemmasta, tähdistä tai sedästä jne.

Luurangot harvemmin pysyvät kaapissa vaikka me niin toivoisimme kun, siksi minä pidän rehellisyyttä asioiden suhteen parempana kuin vaikenemista. Lapselle ei kuitenkaan pidä kertoa liikaa tai asioita joita hän ei halua kuulla. Ei lapselle tarvitse kertoa että sitä että minusta on inhottavaa, säälittävää, pelottavaa, oksettavaa tms. kun x juo liikaa.

Kummisetä on alkkis, ihan sama. Tuhansilla lapsilla on alkoholistivanhempi tai -vanhemmat!

Alkoholisti lähipiirissä on monimutkainen juttu. Älkää nyt odottako ihmeitä. Asia teitä haittaa. Esittäkää toive, että kummi ei tule haisevana ja krapulaisena. Voi olla että suhde loppuu siihen omalla painollaan.

Isommalle lapselle voi asiat kertoa niin kuin ne ovat.

Kävin puolison kanssa keskustelua asiasta. Ei ollut kovin helppoa. Oli sitä mieltä, että pitäisi selittää kummisedän olotila pelkällä väsymyksellä, kun lapsi alkaa myöhemmin kysellä. Pelkäsi sairaudesta puhumisen huolestuttavan liikaa. Suostui lopulta suoraan puhumiseen, mutta alkoi jankata siitä, että miten me sitten kaikista muista maailman mahdollisista ongelmista oikein lapselle puhumme...

Tämä läheisen alkoholismi taitaa olla sitten elämässä yhtenä haasteena vielä monen vuoden ajan. Ehkäpä jopa vuosikymmenien päästäkin, vielä tuon kummisedän mahdollisen kuoleman jälkeenkin, jos mies ei mitenkään pääse asian kanssa sinuiksi. Oli nimittäin sitä mieltä, että emme ala vaatia tätä kummisetää olemaan selvin päin, ellei käytös lapsen seurassa erityisen ongelmallista ole.

Vierailija kirjoitti:

Kummisetä on alkkis, ihan sama. Tuhansilla lapsilla on alkoholistivanhempi tai -vanhemmat!

Alkoholisti lähipiirissä on monimutkainen juttu. Älkää nyt odottako ihmeitä. Asia teitä haittaa. Esittäkää toive, että kummi ei tule haisevana ja krapulaisena. Voi olla että suhde loppuu siihen omalla painollaan.

Isommalle lapselle voi asiat kertoa niin kuin ne ovat.

Tiedän kyllä sen, että tilanne voisi lapsen näkökulmasta olla paljon huonompikin. Ja monella lapsella valitettavasti onkin. Tämä vain on omasta mielestä meille haastava tilanne. Alkoholismi on monen suomalaisen suvun ongelma eikä tähän ole helppoa tietää miten tulisi suhtautua.