lapsettomat

Miksi olisin? On ihan oma valintani, etten lapsia hanki tai saa, miten sen nyt kukin haluaa ilmaista.

Kyllä lapsettomat ovat niitä, joille kaikki muut ovat kateellisia. Haluaisivat vaihtaa heidän kanssaan paikkaa.

En ole tippaakaan kateellinen, valintani on olla ilman lapsia.

Mitä tulee tuohon välien katkaisuun, vastaan siihenkin että ei. Yksi lapsellinen ystäväni pyysi minua oikein kummiksi. Kas kummaa, ystävyys muuttui hyvin pian yksivuoroiseksi, minun pitää soittaa ja kysyä hänen ja lapsen kuulumisia, minun kuuluu käydä kylässä, minä olen lapsenvahtina hänen tavatessa muita ystäviä, minä en saa enää tapana ollutta joulukukkaa vaan minun pitää leluja heille kantaa... kolme vuotta kummoutta takana tämän lapsen kanssa ja nyt todellakin enää vain kummius, ei ystävyys.

Vapaaehtoisesti lapsettomana en tietenkään ole kateellinen eikä erilainen elämäntilanne ole syy katkaista välejä läheisiin ihmisiin. Sen ymmärrän, että tahattomasti lapsettomille toisten perhe-elämän seuraaminen on raskasta ja saattaa vaikuttaa väleihin vaikka sitä ei haluaisikaan.

En ole kateellinen ja koska kavereiden lapset tai lapsiin liittyvät jutut ei kiinnosta ollenkaan, on yhteydenpito vähentynyt merkittävästi. Lapsia en ole nähnyt ohimennen kuin ehkä kerran.

Lapsiperheet vetäytyvät omiin ghettoihinsa. Niin se menee.

Vaikea keksiä siinä touhussa mitään kadehdittavaa. Huutoa, itkua, sotkua.

Keksitkö sinä?

Vierailija kirjoitti:

Vapaaehtoisesti lapsettomana en tietenkään ole kateellinen eikä erilainen elämäntilanne ole syy katkaista välejä läheisiin ihmisiin. Sen ymmärrän, että tahattomasti lapsettomille toisten perhe-elämän seuraaminen on raskasta ja saattaa vaikuttaa väleihin vaikka sitä ei haluaisikaan.

Ei, vaan perheellisille lapsettomien elämän seuraaminen on raskasta. Lapsia ei saa tekemättömiksi.

Vierailija kirjoitti:

Lapsiperheet vetäytyvät omiin ghettoihinsa. Niin se menee.

Vaikea keksiä siinä touhussa mitään kadehdittavaa. Huutoa, itkua, sotkua.

Keksitkö sinä?

Eiväthän lapsiperheet itsekään keksi kurjuudessaan mitään kadehdittavaa. Mitä ihmettä siinä muka olisi? Vahtiminen räntäsateessa leikkipaikalla, täydellinen vapauden menetys ja niin edelleen. Ruokaa pitää tehdä monta kertaa päivässä ja lapsia pitää hoitaa. Ei ole ihmisen arvoista elämää.

En todellakaan ole kateellinen. En ajattele heistä mitään. Olen laittanut välit poikki kaikkiin entisiin ystäviini jotka hankkivat lapsia. En voisi olla sellaisen ihmisen ystävä jonka arvot ja maailmankatsomus on niin erilainen kuin minun. Kohtelen tuollaisia ihmisiä kuin ilmaa.

Olen lapseton, mutta en ole vapaaehtoisesti lapseton. En ole kateellinen, vaan olen toiveikas, että tulen itsekin saamaan lapsia. Valmistun kohta, siirryn työelämään ja olen alkanut käymään treffeillä. Tulevaisuuteni vaikuttaa ainakin toistaiseksi  lupaavalta. Useampikin mies on kertonut minulle, että etsii seurustelukumppania ja tulevien lastensa äitiä.  Täytyy miettiä, olenko jo tavannut sopivan vai tulisiko vastaan myöhemmin. Olen 25 v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vapaaehtoisesti lapsettomana en tietenkään ole kateellinen eikä erilainen elämäntilanne ole syy katkaista välejä läheisiin ihmisiin. Sen ymmärrän, että tahattomasti lapsettomille toisten perhe-elämän seuraaminen on raskasta ja saattaa vaikuttaa väleihin vaikka sitä ei haluaisikaan.

Ei, vaan perheellisille lapsettomien elämän seuraaminen on raskasta. Lapsia ei saa tekemättömiksi.

Jos lapset on itse halunnut, niin tuskin se jatkuvaa helvettiä on. Ainakin minun perheelliset ystäväni vaikuttavat tyytyväisiltä elämäänsä, vaikka tietysti välillä ovat väsyneitä ja haluavat liikkeelle ilman lapsia.

Vapaaehtoisesti lapseton ja tahattomasti lapseton on eri asioita. Aloittajalla taitaa iso pyörä vähän heittää.

Onko joku katkaissut välit sinuun, ap? Voihan niitä muitakin syitä olla välien katkaisemiseen. Millainen ystävä olet ollut?

Olen saanut vastaani lapsiperheiden katkeruutta, jopa syyttelyä.

Mun elämä on kuulemma niin helppoa ja huoletonta.

Naisilla tuntuu poistuvan muisti istukan mukana.

Ja puolet muusta aivotoiminnasta.

Miksi olisin? Ihan syystä olen lapseton.

Vierailija kirjoitti:

Olen saanut vastaani lapsiperheiden katkeruutta, jopa syyttelyä.

Mun elämä on kuulemma niin helppoa ja huoletonta.

Naisilla tuntuu poistuvan muisti istukan mukana.

Ja puolet muusta aivotoiminnasta.

Niin noloa. On ilmiselvää, että perheelliset haluaisivat olla lapsettomia, mutta tarvitseeko sitä olla katkera? Miksi ei voi olla onnellinen lapsettomien puolesta? Tietenkin lapsettomien elämä on helppoa ja huoletonta, mutta on todella noloa lähteä siitä syyttelemään lapsettomia. Ennemminkin pitäisi miettiä, mitä tuli itse tehtyä väärin.