Sanokaa jotain viisasta tästä erosta

Olen itse eronnut pari vuotta sitten, eri syistä tosin joten en väitä että tietäisin miltä sinusta tuntuu. Sen voin kuitenkin tsempata, että itse ainakin uskon, että löydän entistä paremman suhteen. Uskon että sinullekkin alkaa ajan kanssa näyttää paremmalta, elämässä vaan joskus asiat menee eri tavalla kuin on ajatellut.

M35

Osaisiko joku kommentoida tätä? Olen ahdistunut enkä tiedä mitä ajatella. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse eronnut pari vuotta sitten, eri syistä tosin joten en väitä että tietäisin miltä sinusta tuntuu. Sen voin kuitenkin tsempata, että itse ainakin uskon, että löydän entistä paremman suhteen. Uskon että sinullekkin alkaa ajan kanssa näyttää paremmalta, elämässä vaan joskus asiat menee eri tavalla kuin on ajatellut.

M35

Olen minäkin eronnut aiemminkin, kun olen kuitenkin jo nelikymppinen. Aiemmissa eroissani on ollut syyt, jotka ymmärrän ja hyväksyn ja ne erot olen osannut käsitellä mielessäni. Nyt olen ihan pihalla, että miten tässä näin kävi. Ap. 

No oot varmaan ihan puulla päähän lyöty, mutta, tota noin, eteenpäin vaan.

Jotain viisasta tästä erosta.

Vierailija kirjoitti:

No oot varmaan ihan puulla päähän lyöty, mutta, tota noin, eteenpäin vaan.

Ei tässä tietenkään vaihtoehtoja ole kuin mennä eteenpäin, mutta mistä löytyy luottamus siihen, että parisuhteiden jatkuvuudessa olisi joku tolkku eikä vuosien suhde kaatuisi yhteen toisen omaan vastoinkäymiseen? Ap.

Jospa miehesi ajattelee ettei ansaitse sinua ja päästää sinut irti, kokee ettei pysty tarjoamaan sinulle kunnollista elämää.

Vierailija kirjoitti:

Jospa miehesi ajattelee ettei ansaitse sinua ja päästää sinut irti, kokee ettei pysty tarjoamaan sinulle kunnollista elämää.

Voi olla, mutta mikäs järki siinä on? Ap.

Kaipaat keskusteluapua, jotta saisit purkaa tilannetta. Tilaa aika vaikka lääkäristä ja kerro tilanteestasi. Sieltä ohjataan eteenpäin.

Ilmiö on kaikki pskaks ja saman tien pohjalle.

Tuo ihmistyyppi vaan on tuommoinen, että vastoinkäymisen kanssa saa mennä kaikki hyväkin. Hän ei aiokaan rakentaa vaan pelkästään uhriutua.

Saattaa olla myös loistava tekosyy ryhtyä ryyppäämään.

Ja tuo asema, jossa elämä vaan potkii päähän ja kaikki menee päin honkia on tavallaan turvallinen. Miksi yrittää, kun ei kuitenkaan onnistu.

Masentuneena ei jaksa ajatella toista ihmistä tai toisen tunteita. Lisäksi tuntee aivan käsittämätöntä arvottomuutta, kelpaamattomuutta.

Miehesi todennäköisesti kokee, että parisuhde lisää hänen tuskaansa ja että hän on sinulle painolastina, vaikka ilmeisesti onkin tässä väärässä. Hän ei jaksa ajatella muita, ei varmaan kestä itseäänkään. Masennus on katala tauti.

Vierailija kirjoitti:

Ilmiö on kaikki pskaks ja saman tien pohjalle.

Tuo ihmistyyppi vaan on tuommoinen, että vastoinkäymisen kanssa saa mennä kaikki hyväkin. Hän ei aiokaan rakentaa vaan pelkästään uhriutua.

Saattaa olla myös loistava tekosyy ryhtyä ryyppäämään.

Ja tuo asema, jossa elämä vaan potkii päähän ja kaikki menee päin honkia on tavallaan turvallinen. Miksi yrittää, kun ei kuitenkaan onnistu.

Vittu että on sitten tyhmä kommentti.

Ensiksi mulle tuli mieleen, että kysehän on sun miehen sairaudesta. Eihän se tarkoita että kuka tahansa muu käyttäytyisi suhteessa noin.

Mutta sitten rupesin kyllä miettimään, että miten noin masentunut ihminen edes pystyi eroamaan? Sinäkö sille asunnon hommasit ja pakkasit kamat muuttoautoon? Olisit voinut sanoa, että en pakkaa, mä rakastan sua, ja sä et voi hyvin. Sä et muuta mihinkään vaan käyt nyt lääkärissä ja sillä siisti. Me kyllä pärjätään.

Sitten jos ei auta ja hän vain alkaa lääkotä viinalla, niin on viisastakin erota-mutta silloin tiedät miksi eroat.

Vierailija kirjoitti:

Kolmen vuoden parisuhde. Mies sai potkut ja masentui ja ahdistui. Yritti löytää uutta työtä, mutta ei saanut, tosin mielestäni ei yrittänyt mitenkään kunnolla, koska ei masennukseltaan siihen pystynyt. Yritin olla tukena, tsempata, kuunnella, kannustaa ja ymmärtää, ei oikein ottanut mitään sellaista vastaan edes. Kävi kyllä lääkärissä, ja palasi pilleripurkki kourassa, mutta en nähnyt, että ne pillerit olisi sen olemista parantanut. Halusi maata sängyssä kaikki päivät, oli ärtyisä ja mikään ei kiinnostanut, tiuski vain. Ilmoitti sitten, että haluaa erota. Siinä meni se parisuhde, hyvästä suhteesta miehen potkujen myötä kahdessa kuukaudessa kaikki tuhoon. Sanokaa jotain viisasta tästä erosta minulle, olen aivan puulla päähän lyöty että tässä kävi näin.

Väärä mies sinulle. Jos kolmen vuoden suhteeseen mahtuu kaikki tuo, niin loppuelämä ei olisi ollut yhtään helpompaa. Hän olisi kulkenut vastoinkäymisestä toiseen, ja sinä olisit siinä tsempannut ja jaksanut, ja hoitanut siinä sivussa kodin ja lapset ja miehen siihen päälle. Väistit luodin. Ole tyytyväinen. Nimimerkillä 15 vuotta ja lopulta ero.

Vierailija kirjoitti:

Ensiksi mulle tuli mieleen, että kysehän on sun miehen sairaudesta. Eihän se tarkoita että kuka tahansa muu käyttäytyisi suhteessa noin.

Mutta sitten rupesin kyllä miettimään, että miten noin masentunut ihminen edes pystyi eroamaan? Sinäkö sille asunnon hommasit ja pakkasit kamat muuttoautoon? Olisit voinut sanoa, että en pakkaa, mä rakastan sua, ja sä et voi hyvin. Sä et muuta mihinkään vaan käyt nyt lääkärissä ja sillä siisti. Me kyllä pärjätään.

Sitten jos ei auta ja hän vain alkaa lääkotä viinalla, niin on viisastakin erota-mutta silloin tiedät miksi eroat.

Oltiin vasta suunniteltu yhteenmuuttoa eli mitään muuttoautoja ei tarvittu. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Masentuneena ei jaksa ajatella toista ihmistä tai toisen tunteita. Lisäksi tuntee aivan käsittämätöntä arvottomuutta, kelpaamattomuutta.

Miehesi todennäköisesti kokee, että parisuhde lisää hänen tuskaansa ja että hän on sinulle painolastina, vaikka ilmeisesti onkin tässä väärässä. Hän ei jaksa ajatella muita, ei varmaan kestä itseäänkään. Masennus on katala tauti.

Näin minäkin ajattelen. On kyllä suuri vaara, että eron jälkeen mies rupeaa ryyppäämään, ja menettää elämänhallintansa lopullisesti. Onko ap ero väistämätön, vai voisitteko vielä esim. yhdessä yrittää terapiaa?

Hmmm. Ehkä hän nyt ei näe ulospääsyä tilanteestaan . En tiedä jutteletteko te enää mutta jos rakastat häntä niin sinuna yrittäisin saada hänet ihan osastolle . Kysytkö häneltä että jos sää tuet häntä ja käyt katsomassa tj. Osastolle meno on pienempi paha kuin se että tuhoaa kaiken. Siis tietysti jos hän rakastaa sinua. Teidän kannattaisi jutella nyt. Ja sanoa kerro kaikki mistä paha olo johtuu yms . Älä syyllistä ja älä keskeytä. Kokeilkaa tätä .mikäli on enää mitään millä voitte pelastaa suhteen

Oliko se työpaikan menetys syy masennukselle? Voisiko taustalla olla muita syitä? En tarkoita että miehelläsi oli, mutta jollakin voisi olla esim.peliriippuvuus, mahdollisen velkaantumisen aiheuttamat ongelmat myös henkiseen puoleen. Joillakin ongelmat heijastuu töihin, tulee potkut, velat painaa päälle jne jne. Eipä siinä yhteenmuutto houkuttele enää. Mutta tuo vaan yksi esimerkki. Masentunut on usein toivoton ja itse masentuneena joskus mietin että elämällä yksin en tuota tuskaa kellekään. Ja usein masentunut juuri ja juuri jaksaa sitä omaa elämäänsä, saati keskittyä vielä toisen elämään. Silloin on hyvin käpertynyt itseensä, valitettavasti. Voimia ap:lle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masentuneena ei jaksa ajatella toista ihmistä tai toisen tunteita. Lisäksi tuntee aivan käsittämätöntä arvottomuutta, kelpaamattomuutta.

Miehesi todennäköisesti kokee, että parisuhde lisää hänen tuskaansa ja että hän on sinulle painolastina, vaikka ilmeisesti onkin tässä väärässä. Hän ei jaksa ajatella muita, ei varmaan kestä itseäänkään. Masennus on katala tauti.

Näin minäkin ajattelen. On kyllä suuri vaara, että eron jälkeen mies rupeaa ryyppäämään, ja menettää elämänhallintansa lopullisesti. Onko ap ero väistämätön, vai voisitteko vielä esim. yhdessä yrittää terapiaa?

Mies on se joka halusi erota, ei minulta edes kysytty. Ap.