Koetko että miehesi pitää sinusta huolta?

Kumpikaan meistä ei varsinaisesti tarvitse huolenpitoa, mutta sellaista arjen huomaavaisuutta löytyy kyllä puolin ja toisin.

Esim. olin pitkään kipeänä ja miehestä kuoriutui varsinainen Sisar Hentovalkoinen, kun hän "hoisi" minua :) Lisäksi kumpikin meistä tietää toistensa töiden kiireajat ja ottaa silloin enemmän vastuuta kodinarjen pyörityksestä.

Koen että mieheni rakastaa ja huolehtii ja on kiinnostunut minusta ja minun asioistani.

Haluaa viettää aikaa yhdessä ja halii joka päivä. Joka päivä nauretaan ties mille hulluille jutuille.

Mies on myös todella hyvä ja osallistuva isä ollut aina. Mies myös maksaa kaiken asumisen, laskut, ruuat ym koska on varakkaampi ja minä saan käyttää omat pennoset mihin haluan. 

Repii hiuksista, paiskoo seinille ja huutaa hiirille.

No ehdottomasti koen. Ilman miestäni olisin tuuliajolla ja varmastikin jonkinlainen pulihoro ojanpohjalla. Nyt mulla on kaikki.

Kyllä koen. Arjessa ollaan toki tasaveroiset kumppanit, mutta silloin kun toinen tarvitsee tukea ja huolenpitoa, sitä annetaan.

Kyllä.

Tämä konkretisoitui kun jäin työttömäksi. Ei se, että mies kantoi isomman taloudellisen vastuun kaikesta, on aina parempituloisena tehnyt niin, mutta se, miten henkisesti tuki ja lohdutti, ei missään vaiheessa sanonut tyyliin, että miten sä nyt et mihinkään muka pääse. Kannusti ja tuki, ehdotti että lähtisin opiskelemaan jos minua huvittaa jne. Ei painostanut millään lailla, kannusti ja oli sylinä kun tuli taas yksi pettymys.

Noin muuten tuemme toinen toisiamme, pidämme toisistamme huolta ja lapset ovat meille kaikki kaikessa. Toki siis myös parisuhde tärkeä. Haluamme yksinkertaisesti toisillemme hyvää ja olemme valmiita uhraamaan omastamme (oli se sitten rahaa, aikaa, vaivaa jne.) toisen hyväksi.

Kyllä, tunnen että huolehtii tarvittaessa.

On tukenut sairaudessa, masennuksessa, kouluttautuessani ja tsemppasi uuden työpaikan haussa. Taloutta(raha asioita) en ole joutunut miettimään ollenkaan näinä vaikeina aikoina ja on jaksanut myös henkisesti olla tuki ja turva.

Nyt on minun vuoroni, olen töissä ja henkisesti kunnossa; mieheni sairastui vakavasti jonkun aikaa sitten ja nyt minä tuen ja huolehdin hänenstä.

Tätähän se elämän kumppanuus on.

On huolehtivainen ja ihana. Ja haluaa viettää aikaa yhdessä. Korjailee, laittelee, auttelee ja puuhailee. Ja välillä tietty pussaa ja halaa. Lämmin ja läheinen, hymyileväinen miehekäs mies. Ei tee ohareita, pitää minkä lupaa. Arvostan todella paljon!

Joo. Tai en ole varma mitä tarkoitat, mun mies ei ole mikään paras lohduttamaan tms. mutta huolehtii että saan esim. omaa aikaa, ehdottaa että menisin vaikka yksin leffaan jos mulla on ollut tiukka aikataulu, järjestää lapset oma-aloitteisesti jonnekìn jos tarvitsen rauhaa, ja sen sellaista. Järjestää myös kahdenkeskisiä matkoja ja illallisia. Tuo hyvää olutta pyytämättä kun vaikutan tarvitsevan sitä.

Ihania vastauksia:) Ihania miehiä meillä. Kaikki yllä on jo sanottu. Minullakin on ihana mies, ja molemmat pitävät ”huolta” toisesta.

Olimme viimekesänä eräässä kesäpaikassa perheen kanssa jossa oli muitakin lapsiperheitä jne. Miehelleni eräs yh-nainen avautui rannalla, että meidän perheen parisuhde on ihana: kumpikin haluaa toiselle hyvää ja tekee toiselle hyvää. Itselle oli ainakin herättävä kommentti, kun mies tämän kertoi, helposti sitä tottuu kaikkeen hyvään mitä on. Kiitollinen olen hyvästä parisuhteesta.

Mieheni on aina ollut huomaavainen kaikin tavoin. Varsikin nyt kun olen ollut huonossa kunnossa fyysisesti hän on ottanut entistä enemmän vastuuta asioiden hoitamisesta. Ennen esim imuroimme ja pesimme talon lattiat kumpikin oman kerroksen mutta nyt hän haluaa tehdä molemmat.

Tai jos unohdan ostaa kaupasta jotain hän automaattisesti lähtee hakemaan ettei minun tarvitse. Jos meille tulee vieraita syömään hän kattaa pöydän ja osallistuu ruuanlaittoon, hoitaa isännän tehtävät jotta minä voin istua pöydässä vieraiden kanssa rauhassa.

Kun kävin vielä työmatkoilla hän aina vei ja haki lentokentältä ettei mun tarvitse ajaa itse.

Pieniä kivoja tekoja.

Minä taidan sitten olla surullinen poikkeus, koska meillä tilanne vähän toisenlainen. Olen kyllä aikuinen omillani toimeentuleva ihminen, mutta joskus tarvitsisin mieheni apua vaikka jossain remonttijutuissa tai vastaavissa. Mies kyllä auliisti lupaa autta, mutta tyhjiä puheitaan nuo ovat olleet.

Tätä olen miettinyt jonkun verran pitkässä parisuhteessamme ja olen jonkun verran miestäni valitettavasti verrannut muihin miehiin. Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 20 vuotta ja periaatteessa meillä menee ihan hyvin, mutta yhteisellä matkalla on ollut myös paljon isoja riitoja ja erimielisyyksiä. Hyvällä tuulella ollessaan mies auttaa ja huolehtii, on mukava ja huomaavainen. Liian usein on kuitenkin niitä ei niin hyviä tuulia, jolloin hän ei tee yhtään mitään, ei huomaa mitään, ei tee tai sano mitään hyvää ja vain kiukuttelee.

Olen ollut aina pärjäävä ja tekevä ihminen, joten en tee ongelmaa asioista, mutta jotkut asiat vain jäävät ikävästi mieleen. Esimerkiksi se, kun jouduin autokolariin muutama vuosi sitten ja autoni meni aivan päreiksi. Kenellekään ei käynyt siinä periaatteessa mitään ja mies tuli kyllä onnettomuuspaikalle, kun olin hänelle soittanut, mutta tullessaan hän ei edes halannut minua vaikka olin jälkishokissa ja itkin suoraa huutoa, vaan hän lähti ensimmäisenä katsomaan autoani. Hän ei halannut minua koko päivänä ja ei muutenkaan lohdutellut mitenkään, vaan alkoi heti miettimään kuinka paljon auton lunastuksesta voisi saada, mistä uusi auto jne. Käytännön mies hän siis on ja minä enemmän tunneihminen.

Olen asiasta puhunut ja yrittänyt kaikkea, mutta ei, saan halailla vain lapsiamme. Suhteessamme ei ole muutenkaan lämpimää läheisyyttä, vaan seksi on noin kymmenen päivän välein kassien tyhjennys ja se siitä sitten. Ei tämä iso asia ole periaatteessa, mutta muiden tylsien asioiden kanssa se rassaa.

En, koska ei anna munaa. Muuten kyllä huolehtii liikaakin, mutta se on eri asia kuin se että huolehtisi tarpeideni täyttymisestä.

Pidätkö itse miehestäsi huolta?

Ei kai silleen "huolehdita" toisistamme, kuten lapsista että ne nukkuu, syö ja ulkona on lämpimästi päällä. Mutta toki tekee asioita kun pyydän, vaihdellaan harrastuskuskauksia jos toisella on muuta, tuodaan ja tehdään ruokaa koko porukalle, ollaan kiinnostuneita kuulumisista, annetaan tilaa olla itsekseen kun toinen sitä tarvitsee jne... Eli huomaavainen, luotettava, tasavertainen, ystävä, haluaa toiselle hyvää, mutta osaa myös pitää oman puolensa ettei jää ovimatoksi... Mutta aikuiset huolehtivat itse itsestään.

Mielenkiintoinen kysymys.

Hmh, näitä lukiessa tuli paha mieli :( ei mun mies vaan pidä musta huolta, päinvastoin minä huolehdin hänestä. Minä hoidan kaikki kotityöt ja joudun muistuttamaan häntä monista asioista. Passaan ja palvelen ja minä en vasta"palveluksena" saa mitään... mies on aika itsekäs ja välillä tuntuu, että miettii vain itseään. Minä taas mietin asiat meidän kannalta ja laitan miehen tarpeet ja mieltymykset omieni edelle. Huomaa ihan pienistä asioistakin, miten minä huomioin miestä. Ruokapöydässä kaadan hänelle ensin juotavaa lasiin ennenkuin itselleni, mies taas jos kaataa ensin, kaataa vain itselleen. Minä tuon miehelle yllätyksenä esim ruokakaupasta välillä jotain hänen lempiherkkujaan, mies jos sattuu menemään joskus kauppaan, ei osta kuin tasan sen mitä itselleen haluaa. Pitääpä jatkossa olla itsekäs. Vai pitäisikö sittenkin vain erota...

Vierailija kirjoitti:

Hmh, näitä lukiessa tuli paha mieli :( ei mun mies vaan pidä musta huolta, päinvastoin minä huolehdin hänestä. Minä hoidan kaikki kotityöt ja joudun muistuttamaan häntä monista asioista. Passaan ja palvelen ja minä en vasta"palveluksena" saa mitään... mies on aika itsekäs ja välillä tuntuu, että miettii vain itseään. Minä taas mietin asiat meidän kannalta ja laitan miehen tarpeet ja mieltymykset omieni edelle. Huomaa ihan pienistä asioistakin, miten minä huomioin miestä. Ruokapöydässä kaadan hänelle ensin juotavaa lasiin ennenkuin itselleni, mies taas jos kaataa ensin, kaataa vain itselleen. Minä tuon miehelle yllätyksenä esim ruokakaupasta välillä jotain hänen lempiherkkujaan, mies jos sattuu menemään joskus kauppaan, ei osta kuin tasan sen mitä itselleen haluaa. Pitääpä jatkossa olla itsekäs. Vai pitäisikö sittenkin vain erota...

Onko oikeasti olemassa tuollaisia uhrautuvia ja passaavia nuorehkoja naisia? Luulin, että heitä on enää vanhempieni ikäpolvessa, eli joskus sodan aikana syntyneissä.

Esimerkiksi anoppini passaa miestään noin ja isäni mielestä minun olisi pitänyt myös passata omaa miestäni mm. ruokapöydässä. En todellakaan lähtenyt siihen kuitenkaan ja ajattelen vieläkin, että jos täyden jääkaapin eteen kuolee, niin sitten ei voi mitään.

En pidä tätä sukupuolikysymyksenä mutta mielestäni tuollainen suhde kertoo jopa enemmän huomionpidon kohteesta kuin huomioijasta.

Pidän siis tuollaista suhdetta lähtökohtaisesti itsestäänselvyytenä mutta se voi niin helposti kuolla.

Vilpittömästi sanon, että te huomionosoitusten kohteena olevat ihmiset voitte olla ylpeitä itsestänne.

M

En koe. Mies elää perheessä täysin itselleen. Jos pyydän häneltä jotain, alkaa narina siitä miten hän ei jaksaisi tai viitsisi. Inhottaa edes pyytää mitään, kun tietää millainen vastarinta heti nousee. Kyllä mies välillä suostuu, mutta siihen liittyyä aina narinaa. Välillä olen miettinyt mitä tapahtuisi, jos joutuisin sairaalaan yllättäen pitemmäksi aikaa.

Huomasin miehen välinpitämättömyyden, kun sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Miehen mielestä minun piti vain itse hoitaa pääni kuntoon ammattilaisten kanssa, koska mielestään asia ei kuulunut hänelle. Myöhemmin sukulaiseni kuoli yllättäen, jota surin kovasti. En saanut mieheltäni myötätuntoa lainkaan, koska mies ei ymmärtänyt miksi surin. Taas mies ajatteli ettei asia häntä liikuta, koska eihän kyseessä ole hänen sukulaisensa. 

Nuorena ja naivina en tajunnut, että miehellä vain oli unelma talosta ja perheestä. Hänelle oli samantekevää kenen kanssa hän nuo toteuttaa. Olen vasta nyt vuosien jälkeen tajunnut ettei mies ole rakkaudesta näitä halunnut, vaan siksi, että hän haluaa tietynlaiset keskiluokkaiset kulissit. Vaikka elämämme onkin onnetonta tällä hetkellä (miestä ärsyttää, kun en ole unelmien kulissivaimo ja minua ärsyttää yksinäisuus parisuhteessa), miehen mielestä olisi pahempaa olla eronnut poikamiesboksissa.