Onko muita jotka ei aio panostaa lapsen YO -juhliin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsesi valmistuu ylioppilaaksi vain kerran elämässään. Mitä muita juhlia oot lapseltasi evännyt? Riparit? Vanhojen tanssit? 18v -juhlat?

Mitään noista ei tarvita. Itse en käynyt rippikoulua ja menin amikseen. 18 vuotisjuhlana juotiin kahvit keittiön pöydän ääressä, muuten ihan tavallinen päivä muiden joukossa. Kohta valmistun AMK sta ja siitäkään ei pidetä mitään erikoisia juhlia. En ole juhlinut koko elämäni aikana kertaakaan.

Joo ei tarvita mutta suurin osa ihmisistä haluaa joskus pitää hauskaakin eikä tehdä ainoastaan niitä välttämättömiä tarpeellisia asioita elämässä.

Minä olisin panostanut oikein mielelläni yo-juhliin vaikka kuinka, jos poikani vain ikinä olisi mennyt lukioon. Mutta ei. Hän meni ammatilliselle puolelle. Eipä siinä, arvostan sitäkin. Pidetään kunnon valmistujaiset ilman muuta! Mikä teitä vanhempia vaivaa, että keksitte valittamisen aihetta vaikka mistä. Jos lapsi tekee lukion ok, on se kyllä kunnon juhlien paikka. Itse kirjoitin aikanaan 5 laudaturia ja olisin toivonut lukiopolkua lapsillenikin. Aina ei mene niin...ja jokaisen elämänpolku on yhtä arvokas. Arvostakaa nuorianne! (...voi että mä toivon ap:n olleen vain provo lauantain ratoksi.)

Vierailija kirjoitti:

No joo, kyllä mä ymmärrän ap:n kannan. Eihän sen lakin saaminen ole temppu eikä mikään nykypäivänä jos viitsii edes vähän lukea ja pysyä hereillä tunneilla.

Minä en kyllä silti ymmärrä. Eihän esim. vuosien täyttäminen, naimisiin meneminen, nimen saaminen, ripille pääseminen jne. myöskään vaadi ihmiseltä mitään mutta silti noitakin juttuja on kiva juhlistaa. Mun mielestä yksi juhlien pointti on tehdä hyvä fiilis sille juhlittavalle ihmiselle ja luulisi että äiti haluaisi lapselleen hyvän mielen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsesi valmistuu ylioppilaaksi vain kerran elämässään. Mitä muita juhlia oot lapseltasi evännyt? Riparit? Vanhojen tanssit? 18v -juhlat?

Mitään noista ei tarvita. Itse en käynyt rippikoulua ja menin amikseen. 18 vuotisjuhlana juotiin kahvit keittiön pöydän ääressä, muuten ihan tavallinen päivä muiden joukossa. Kohta valmistun AMK sta ja siitäkään ei pidetä mitään erikoisia juhlia. En ole juhlinut koko elämäni aikana kertaakaan.

Joo ei tarvita mutta suurin osa ihmisistä haluaa joskus pitää hauskaakin eikä tehdä ainoastaan niitä välttämättömiä tarpeellisia asioita elämässä.

Joo näinhän se on mutta hengissä pysyy juhlimattakin. Olen sitäkin tosin joskus miettinyt että onko tällaisessa elämässä niin kauheasti mitään järkeä että en tee käytännössä mitään perus arjen lisäksi ja aika tuntuu lentävän kuin siivillä, olen kohta varmaan 50 ja ihmettelen että mitäs nyt.

Ymmärrän kyllä tavallaan, tuossa on muutaman vuoden sisään nuorella aika monet juhlat: rippi, vanhat, 18v ja ylppärit. Oma nuoreni, lukion tokalla, muutti juuri omilleen. Saas nähdä haluaako vielä lapsuudenkodissa jotain järjestää, vanhempi tyttäreni järjesti omassa kodissaan. Muutti siis abikeväällä omaan kotiin.

Toki juhlat pidetään, jos haluaa mutta salaa toivon, että haluaa pitää itse ja itse voin osallistua esim antamalla hieman rahaa tai leipomalla jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No joo, kyllä mä ymmärrän ap:n kannan. Eihän sen lakin saaminen ole temppu eikä mikään nykypäivänä jos viitsii edes vähän lukea ja pysyä hereillä tunneilla.

Minä en kyllä silti ymmärrä. Eihän esim. vuosien täyttäminen, naimisiin meneminen, nimen saaminen, ripille pääseminen jne. myöskään vaadi ihmiseltä mitään mutta silti noitakin juttuja on kiva juhlistaa. Mun mielestä yksi juhlien pointti on tehdä hyvä fiilis sille juhlittavalle ihmiselle ja luulisi että äiti haluaisi lapselleen hyvän mielen

No ylppäreiden aikaan nuori on jo aikuinen, ja voi juhlat järjestää itsekin. Miksi juuri äidin pitäisi aina olla laittamassa ja ilahduttamassa? Etenkin jos inhoaa juhlia ja niiden laittamista.

Me laitamme kahvit, muutaman kakun ja muuta leivonnaista sukulaisille. Ei mitään sen ihmeempää suurta juhlaa. Kavereiden kanssa juhlii sitten illalla. Lapsi saa itse hankkia juhlavaatteet, jos haluaa jotain hienoa (käy töissä).

Lukio ja kirjoitukset ovat meille iso taloudellinen panostus jo itsessään. Ylpeä olen kyllä, mutta mihinkään suureen ei talous repeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No joo, kyllä mä ymmärrän ap:n kannan. Eihän sen lakin saaminen ole temppu eikä mikään nykypäivänä jos viitsii edes vähän lukea ja pysyä hereillä tunneilla.

Minä en kyllä silti ymmärrä. Eihän esim. vuosien täyttäminen, naimisiin meneminen, nimen saaminen, ripille pääseminen jne. myöskään vaadi ihmiseltä mitään mutta silti noitakin juttuja on kiva juhlistaa. Mun mielestä yksi juhlien pointti on tehdä hyvä fiilis sille juhlittavalle ihmiselle ja luulisi että äiti haluaisi lapselleen hyvän mielen

No ylppäreiden aikaan nuori on jo aikuinen, ja voi juhlat järjestää itsekin. Miksi juuri äidin pitäisi aina olla laittamassa ja ilahduttamassa? Etenkin jos inhoaa juhlia ja niiden laittamista.

Olen kyllä samaa mieltä. Meillä kumpikin nuori järjesti omat juhlansa. Minä ja isänsä kyllä maksoimme ja autoimme järjestelyissä, mutta nuoret olivat itse vastuussa suunnittelusta, kutsuista, suurimmasta osasta tarjoilujen valmistuksesta, kattausten hoitamisesta jne. Se on hyvä kotoa saada kerran se juhlien järjestämisenkin kokemus, siinä on kuitenkin paljon huomioitavaa, eikä vaan että leivon nyt jotain.

Kumpikin nuori oli mielissään, että sai itse tehdä ja päättää.

Jaa... jos minulta kysytään, niin ei tulisi juhlia. Mentäisiin vaikka ulos kivasti syömään perheen kesken. Inhoan kaikkea sukupönötystä. Mutta eiköhän tytär juhlat halua, on tässä suhteessa ihan erilainen kuin minä, tykkää olla keskipisteenä ja pitää sukulaisistaan.

Eli jos hän juhlat tahtoo, sellaiset sitten pidetään. Saa kyllä itse osallistua niiden järjestämiseen isolla panoksella.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän kyllä tavallaan, tuossa on muutaman vuoden sisään nuorella aika monet juhlat: rippi, vanhat, 18v ja ylppärit. Oma nuoreni, lukion tokalla, muutti juuri omilleen. Saas nähdä haluaako vielä lapsuudenkodissa jotain järjestää, vanhempi tyttäreni järjesti omassa kodissaan. Muutti siis abikeväällä omaan kotiin.

Toki juhlat pidetään, jos haluaa mutta salaa toivon, että haluaa pitää itse ja itse voin osallistua esim antamalla hieman rahaa tai leipomalla jotain.

Meilläkin rippijuhlat ja 18v-juhlat olivat aika iso tilaisuus (iso suku). Vanhoja juhli kavereiden kanssa, mutta rahaa niihin tottakai meni. Kieltämättä on sellainen fiilis, että näitä juhlia on saanut tehdä ja laittaa, etenkin kun toisenkin teinin rippijuhlat olivat viime kesänä.

Yo-juhlat pidetään vähän pienemmälle porukalle, useammalla serkulla on samaan aikaan, niin karsiutuu vieraslistaa kummasti. Ja yksinkertaiset tarjoilut. Vien nuoren ylppärilahjaksi Pariisiin kesällä, on aina siitä haaveillut ja se on se isompi panostus hänelle.

En itsekään arvosta yo-todistusta vielä kovin korkealle, oma lapsi on vielä sellainen, että tuskin mitään kovin kummoisia arvosanoja kirjoittaa. Tai on nyt lukion ekalla ja toistaiseksi mennyt aika lailla alta riman ja näin vanhempana lähinnä vituttaa, kun kursseista mennään rimaa hipoen läpi ja rahaa joutuu opintoihin laittamaan.

Mutta noh, jos paperit saa, tottakai juhlitaan. Ihan sillä, että on kyllä todella kasannut itsensä siinä kohdassa. Onneksi tässä on vielä 2 vuotta aikaa, josko tuo vähän järkiintyisi.

Ja itselläni on kyllä akateeminen tutkinto, eli koulutusta kyllä arvostan kovasti. Mietin keneen tuo lapsi on tullut, kun ei yhtään viitsi panostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No joo, kyllä mä ymmärrän ap:n kannan. Eihän sen lakin saaminen ole temppu eikä mikään nykypäivänä jos viitsii edes vähän lukea ja pysyä hereillä tunneilla.

Minä en kyllä silti ymmärrä. Eihän esim. vuosien täyttäminen, naimisiin meneminen, nimen saaminen, ripille pääseminen jne. myöskään vaadi ihmiseltä mitään mutta silti noitakin juttuja on kiva juhlistaa. Mun mielestä yksi juhlien pointti on tehdä hyvä fiilis sille juhlittavalle ihmiselle ja luulisi että äiti haluaisi lapselleen hyvän mielen

No ylppäreiden aikaan nuori on jo aikuinen, ja voi juhlat järjestää itsekin. Miksi juuri äidin pitäisi aina olla laittamassa ja ilahduttamassa? Etenkin jos inhoaa juhlia ja niiden laittamista.

Voisiko joku alapeukuttaja perustellakin, miksi aikuinen ei itse kantaisi vastuuta omien juhliensa järjestämisestä? Eihän se tarkoita, etteivät vanhemmat voisi auttaa/rahoittaa. Ja miksi juuri äidin pitää se päävastuu ottaa? Miksei vaikka isä, jos ei nuori itse?

Tästä palstasta on tullut ihan tylsä ja huono, kun joka toinen ketju on jonkun Jonnen trolli.

Mitä mieltä lapsi itse on?

Ei hätää, voin juhlia niitä ihan itse haluamallani tavalla. Älä kuitenkaan odota kutsua jatkossa mihinkään muihinkaan "turhiin" juhliin, kuten vaikka häihini tai valmistujaisiini.

- Lapsesi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap vois miettiä miksi haluaa kostaa lapselleen.

En kosta lapselle mitään, vaan opetan tätä pärjäämään omillaan ja ettei kaikkea tarvitse aina juhlia.

Ap

Ei se ole mitään omillaan pärjäämisen opettamista jos järjestää lapselleen yo-juhlat. Ellei yo-juhlia tarvitse juhlia kun se on "kaiken juhlimista" niin mikä sitten on todellinen syy juhlia ? Omat viiskymppisesikö?! Minusta edes pienet yo-juhlat on lapsen ja hänen suuren saavutuksensa arvostamista, oli siinä paperissa sitten pitkä rivi pelkkiä älliä tai yhtä monta aata. Työtä sen eteen on kuitenkin täytynyt tehdä.

Ap taitaa olla äitini 20 vuoden takaa. Itse maksoin lukion kirjoineen ja kirjoituksineen, ja mitään juhlia ei tietenkään ollut. Äiti kysyi "et kai sinä mitään juhlia halua ethän", ja mitäpä siihen voi sanoa muuta kuin ei... Itselläni ei todellakaan ollut varaa tai edes sukulaisten yhteystietoja jotta mitään juhlia olisin voinut järjestää. Pari kaveria kävi kahvilla ja siinä se - ja voin sanoa että vieläkin 20v myöhemmin harmittaa ja tuntuu että jäin paitsi jostain mikä useimmille on itsestäänselvyys.

Vanhempani kutsuivat  varmaan kaikki tuttunsa juhliini. Porukkaa kävi koko päivän, ja sain lahjaksi todella paljon rahaa. Niistä rahoista oli hyötyä, kun silloin syksyllä lähdin opiskelemaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap vois miettiä miksi haluaa kostaa lapselleen.

En kosta lapselle mitään, vaan opetan tätä pärjäämään omillaan ja ettei kaikkea tarvitse aina juhlia.

Ap

Kerrankos täällä eletään, joten eikö olisi kiva juhlia aina kun aihetta on? Sellainen elämä olisi paljon mukavampaa ja positiivisempaa. Elämästä pitää nauttia!

Itse olen ollut kympin oppilas lukiossa ja kirjoittanut ällää ja eetä. Mieheni samoin. Omia kouluaikojani leimasi kyllä aito panostaminen hyviin numeroihin, ja olin kiitollinen, että pienituloiset vanhempani repivät jostain rahat lukiokoulutukseeni.

Oma lapseni meni lukioon, on nyt tokalla. Hän on valinnut todella erilaisen tien. Rämpii kurssit läpi heikoilla arvosanoilla, on enemmän kiinnostunut kavereiden kanssa hengaamisesta. Poissaoloja on paljon, jatkuvasti uusii kokeita, että saisi edes sen vitosen. Äitinä minua turhauttaa katsella tätä, yläasteella keskiarvo oli vielä lähellä ysiä, luki kokeisiin jne.

Vaikea sanoa tuleeko mitään ylppäreitä, nyt näyttää pahalta. Ja mitä sitten heikolla todistuksella edes tekee.

Noh, jotkut juhlat varmasti pidetään, jos kirjoitukset läpi saa. Mutta jos asenne on tämä loppuun saakka, voi olla että vähän on hiljainen fiilis sinänsä juhlia hänen ahkeruuttaan tms.