Oppiiko suomalainen englannin lausumista ikinä kunnolla?

Onkohan meistä on arvioimaan, onko jollain suomalaisella enkussaan vierasta korostusta ollenkaan vai ei, siis onko kokonaan natiivin tasolla. Olen asunut ulkomailla yli 20 vuotta ja kun minusta joku puhuu tämän maan kieltä täysin ilman aksenttia, natiivi mieheni erottaa vielä vähän, ettei k.o. henkilö ole natiivi. Se viimeinen vivahde-ero menee korvieni ohi.

Kyllä oppii. Kotona meillä on kielenä englanti.

Ja ei sillä ole väliä vaikka ei oppisikaan täydellisesti lausumaan :)

Fare-thee-well... kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää puhua paljon juuri englantia puhuvien kanssa, että ääntäminen alkaa muistuttamaan heidän ääntämistä. Olen itse puhunut nyt vuosia jo amerikkalaisten kanssa ja jos ei ole mitään vaikeita sanoja, harvoin kukaan enää huomaa, etten ole amerikkalainen. 

Hyvä, no  nythän sinulla ei sitten  ole enää mitään esteitä muuttaa sinne Yhdysvaltoihin vaikka pysyvästi...

Ymmärrän, että sinulla on paha olla, mutta negatiivinen purkautuminen foorumeilla ei tule auttamaan lainkaan olotilaasi. 

Vierailija kirjoitti:

Tarkoituksenani ei ole siis poistaa suomalaista aksenttia, vaan lähinnä se, että englannin lausuminen helpottuisi. Ongelmani on siis lähinnä se, että englannin puhuminen on fyysisesti haastavaa ja rasittaa suun aluetta. Ei minua aksenttini sinällään haittaa vaan lähinnä esim. se, että tietyt äänteet, jotka tunnistan kyllä puheessa, ei muodostu omassa suussani niin kuin haluaisin, koska suomen kieltä puhuttaessa kyseistä äännettä ei ole olemassa. Ei kai tähän tosiaan auta kuin netistä kuunnella sanojen lausumista ja yrittää päivittäin harjoitella niiden lausumista osuen lopulta suurin piirtein oikeaan äänteeseen. Mutta auttaako tuohon rasitukseen ikinä mitään?

ap

Aksenttihan tulee kun ei osata juuri ääntää sitä sanaa "oikeaoppisesti". Mitä enemmän puhuu ja on sen opiskeleman kielen ympäristössä, sitä enemmän alkaa oma puhetapa muotoutua ympäristön mukaan ja se aksentti ja 'rasitus' alkaa katoamaan. 

Suomalaiset puhuu mun mielestä hyvää englantia. Paljon parempaa kuin suurin osa muista ei-natiiveista. Ok, ruotsalaiset puhuu paremmin, mutta heillähän on äidinkieli samaa germaanista kieliperhettä, joten enkun oppiminenkin on paljon helpompaa kuin meillä.

Ja aksentti, huihai, meidän puheesta saa hyvin selvää ja harvat oikeasti puhuu edes mitään tönkköä vaan ääntävät ihan kelvollisesti vähintään. Olin aikanaan kielikurssilla Englannissa ja samassa perheessä oli kaksi espanjalaista, yksi ranskalainen ja yksi itävaltalainen. Vaikka itävaltalaisella on sukulaiskieli saksa äidinkielenä, niin puhuin koko porukan parhaiten englantia 15-vuotianaa. Espanjalaisten ja ranskalaisten englanti oli kamalaa ja sanavarasto suppea verrattuna siihen, mitä itse pystyin jo tuolloin tuottamaan. Emäntä sanoikin kerran, että ruotsalaiset puhuu parhaiten ja suomalaiset nuoret on kanssa helppoja, koska heidän kanssaan pystyy hoitamaan asioita, kun osaavat englantia sen verran hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Tarkoituksenani ei ole siis poistaa suomalaista aksenttia, vaan lähinnä se, että englannin lausuminen helpottuisi. Ongelmani on siis lähinnä se, että englannin puhuminen on fyysisesti haastavaa ja rasittaa suun aluetta. Ei minua aksenttini sinällään haittaa vaan lähinnä esim. se, että tietyt äänteet, jotka tunnistan kyllä puheessa, ei muodostu omassa suussani niin kuin haluaisin, koska suomen kieltä puhuttaessa kyseistä äännettä ei ole olemassa. Ei kai tähän tosiaan auta kuin netistä kuunnella sanojen lausumista ja yrittää päivittäin harjoitella niiden lausumista osuen lopulta suurin piirtein oikeaan äänteeseen. Mutta auttaako tuohon rasitukseen ikinä mitään?

ap

Kannattaa treenata ylimalkaan suun seudun lihaksia. Puhalla pillillä kuplia vesilasiin ja puhaltele ilmaplloja.

T. Puheterapeutti

Vierailija kirjoitti:

Fare-thee-well... kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää puhua paljon juuri englantia puhuvien kanssa, että ääntäminen alkaa muistuttamaan heidän ääntämistä. Olen itse puhunut nyt vuosia jo amerikkalaisten kanssa ja jos ei ole mitään vaikeita sanoja, harvoin kukaan enää huomaa, etten ole amerikkalainen. 

Hyvä, no  nythän sinulla ei sitten  ole enää mitään esteitä muuttaa sinne Yhdysvaltoihin vaikka pysyvästi...

Ymmärrän, että sinulla on paha olla, mutta negatiivinen purkautuminen foorumeilla ei tule auttamaan lainkaan olotilaasi. 

Älä nyt, onnitellahan minä vain halusin.

Olit ottanut kovan kielitaitopäämäärän ja nyt kun olet sen vihdoin saavuttanut ja unelmasi voi siis vihdoin toteutua, olla  amerikkalaisena amerikkalaisten joukossa niinkuin kaikki muutkin siellä ja yhtään erottumatta kieliympäristöstäsi siellä  , niin eikö se paremminkin ole jo juhlan paikka ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fare-thee-well... kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää puhua paljon juuri englantia puhuvien kanssa, että ääntäminen alkaa muistuttamaan heidän ääntämistä. Olen itse puhunut nyt vuosia jo amerikkalaisten kanssa ja jos ei ole mitään vaikeita sanoja, harvoin kukaan enää huomaa, etten ole amerikkalainen. 

Hyvä, no  nythän sinulla ei sitten  ole enää mitään esteitä muuttaa sinne Yhdysvaltoihin vaikka pysyvästi...

Ymmärrän, että sinulla on paha olla, mutta negatiivinen purkautuminen foorumeilla ei tule auttamaan lainkaan olotilaasi. 

Älä nyt, onnitellahan minä vain halusin.

Olit ottanut kovan kielitaitopäämäärän ja nyt kun olet sen vihdoin saavuttanut ja unelmasi voi siis vihdoin toteutua, olla  amerikkalaisena amerikkalaisten joukossa niinkuin kaikki muutkin siellä ja yhtään erottumatta kieliympäristöstäsi siellä  , niin eikö se paremminkin ole jo juhlan paikka ?

No voi, voi.

Ei sitten onnitella hyvästä kielitaidosta jos se siitä onnittelu sinusta kerran niin pahalta tuntuu.

Vedänkin siis nämä  ennenaikaiset onnitteluni pois.

Ehkä vain  itsekriittisyytesi turhaan heräsi siitä...

Ei se ole kansalaisuudesta kiinni, vaan siitä, sattuuko henkilöllä olemaan luontaisesti hyvä kielipää vai ei.

Neve.

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole kansalaisuudesta kiinni, vaan siitä, sattuuko henkilöllä olemaan luontaisesti hyvä kielipää vai ei.

Tämäkin vaikuttaa paljon. Asuin lapsena ja nuorena englanninkielisessä maassa, mutta silti ne englannin numerot todistuksessa täällä suomessa oli parhaillaan ysejä tai kaseja. Englannin YO-koekaan ei ollut lähelläkään ällää, vaikka pänttäsin kovin. En omaa luontaista kielipäätä, en osaa ruotsia tai saksaakaan koulussa opiskelusta ja paljosta harjoittelusta huolimatta kuin parhaillaan auttavasti.

Aksentti on yksi asia, mutta se että ei osaa kielen perusäänteitä on toinen asia. Suurin osa suomalaisista ei osaa englannin perusäänteitäkään, stressistä ja intonaatiosta puhumattakaan. Kielten opetus koulussa on täysi katastrofi, ja tulokset erittäin huonoa. Ainoa syy miksi suomalaiset osaavat joten kuten englantia on se, että suomalaiset altistuvat arkielämässään autenttiselle englannille kuitenkin jonkin verran. 

Ääntämistä voi oppia ihan tietoisella harjoittelulla, mutta siihen tarvitsee hyvät materiaalit ja metodit. Sitten kun sitä englantia puhuu, niin ääntämistä ei kannata miettiä. Silloin sen täytyy tulla selkäytimestä. 

Omat vinkkini: 

-Kuuntele kieltä passiivisesti joka päivä (kuuntele vaikka podcasteja kun teet kotitöitä yms.)

-Kun katsot elokuvia tai sarjoja, nii laita tekstit kokonaan pois. Tämä on paras yksittäinen asia mitä voit tehdä, jos siis käytät paljon vapaa-aikaasi tähän aktiviteettiin ylipäätään

-Harjoittele silloin tällöin ääntämistä tietoisesti. Etsi vaikka Youtubesta siihen tarkoitteja videoita. Kuuntele ja toista. Opi ensin tunnistamaan perusäänteet, sen jälkeen ala kiinnittämään huomiota sanojen painotuksiin. 

Kielten oppiminen ei ole oikeasti mitään rakettitiedettä, mutta moni ei joko jaksa panostaa, tai sitten metodit ja materiaalit on huonoja. Ja koulusta harva saa hyviä eväitä tähän, valitettavasti. 

t. tuleva enkunope

Voi kun koulussa ei pilattaisi motivaatiota kielten opiskeluun liialla nipottamisella, kun kuitenkin maailman puhutuin kieli "bad english".

Määritteleppä näin ihan alkuun se 'kunnolla'? Riittääkö että tulet ymmärretyksi, vai pitääkö sinun käydä täysin Oxfordin yliopiston kasvatista? Suomenkielinen on aika vaikeaa, mutta ihminen näyttää kuitenkin tulevan ymmärretyksi vaikka vain latoo peräkkäin hieman sinnepäin lausuttuja sanoja perusmuodoissaan. Älkää olko niin kriittisiä, vaan puhukaa vaan. Kyllä se kielitaito siitä kasvaa kun puhuu.

Se jos tuntuu pitkän päivän päätteeksi siltä, että englannin puhuminen on uuvuttanut saattaa tarkoittaa sitä, että olet oppinut. Oppimista ei mitenkään välttämättä huomaa itse, huomaa vaan että väsyy aivan tavattomasti siitä että tekee pitkään jotain jossa tuntee olevansa tumpelo.

Voi se johtua siitä puhumisesta stressaamisestakin, mutta ollaan optimisteja?

Oppii tietenkin, mutta mitä väliä sillä on? Siinä ei ole mitään hävettävää, että puhuu englantia aksentilla niin kauan kunhan se on ymmärrettävää. Brttienglanti eroaa amerikkalaisesti, intialaiset puhuvat eri tavalla kuin Karibianmeren asukkaat jne. Vain suomalaiset ovat tehneet asiasta ongelma.

Toki oppii, mutta ei sen ääntämisen tarvitsekaan olla täydellistä. Puhun työssäni englantia ja tärkeintä on että molemmat ymmärtää toisiaan, vaikka ei menisikään kaikkien oppien mukaisesti aina. Pitää vaan puhua rohkeasti, harjoittelemalla oppii. Kyllä aksentti saa kuulua ja kuulenkin työssäni jos jonkinmoista, mutta sehän on iha ymmärettävää kun ei äidinkielenään puhu englantia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole kansalaisuudesta kiinni, vaan siitä, sattuuko henkilöllä olemaan luontaisesti hyvä kielipää vai ei.

Tämäkin vaikuttaa paljon. Asuin lapsena ja nuorena englanninkielisessä maassa, mutta silti ne englannin numerot todistuksessa täällä suomessa oli parhaillaan ysejä tai kaseja. Englannin YO-koekaan ei ollut lähelläkään ällää, vaikka pänttäsin kovin. En omaa luontaista kielipäätä, en osaa ruotsia tai saksaakaan koulussa opiskelusta ja paljosta harjoittelusta huolimatta kuin parhaillaan auttavasti.

No eihän se nyt tietenkään noin toimi. Jos pelkkä englanninkielisessä maassa asuminen ja englannin puhuminen automaattisesti takaisi kympit englannin kokeista ja L:n yo-kirjoituksista niin sittenhän esimerkiksi kaikilla olisi oman äidinkielen numerot kymppejä ja laudaturit taskussa ihan tuosta vaan!

Ja jokainen kuitenkin on oppinut ainakin sen ensimmäisen kielen käytännössä täydellisesti niin jotain "kielipäätä" on joka tapauksessa. Siten toisen kielen oppiminen on ihan vaan harjoittelusta ja motivaatiosta sekä oikeasta opiskelu tekniikasta kiinni.

Joku koulussa tunnilla pänttääminen ja sen tuloksettomuus ei kerro mitään, jos sitä kieltä ei missään muualla käytetä eikä sille nähdä juuri tarvetta = motivaatio alhainen ja eihän se sitten tartu päähän. Jos kysymyksessä olisi että kieltä kuulisi joka puolella koko ajan ja joutuisi oikeasti käyttämään selvitäkseen päivittäisestä elämästä niin kyllä se kummasti alkaisi tarttumaan aika paljon paremmin.

Jos yhtään helpottaa, niin siinä kuuluvasti haparoivassa englannissa on yksi erittäin hyväkin puoli.

Oon toistuvasti ollut natiivien kanssa internetin kautta tekemisissä jonkun aikaa, ennen kuin on tullut ilmi etten ole natiivi. Mikä sinänsä on kiva, jee! Mutta asiassa on ikävä mutta: useampi on sanonut, että no se selittää kaiken, me luultiin että olet natiivi mutta jotenkin vajaa ja/tai koitat feikata huonosti hienompaa aksenttia kuin mitä oikeasti puhut. 

Nyt olen puhuessani koko ajan erittäin ikävällä tavalla tietoinen puheestani ja stressaan siitä, etenkin ensivaikutelmasta. Erot menee jo sen verran hienotasolle ettei korvani edes erota niitä, enkä varmaan pysty tuottamaankaan niitä oikeita äänteitä, vaikka mistäs minä tietäisinkään. Puheen rytmin ja intonaation opettelukin olisi varmaan alettava sikäli alusta, että niitä olisi opittava kuuntelemaan aktiivisesti ja analyyttisesti. Tähän asti olen antanut mennä vaistolla.

:(

Ei mulla rasitu suu, vaikka työkieli on englanti ja en tosiaan lausu lähellekään täydellisesti. En vaan välitä siitä, että aksentti kuuluu, eli puhun rennosti ja siksi puhe rasittaa tasan yhtä paljon tai vähän kuin äidinkieli.

Mutta väärin lausuminen ei tosiasiassa ole edes pelkästään fyysistä kykenemättömyyttä äänteen muodostukseen, vaan se johtuu siitä ettei ole oikeasti kuullut äännettä. Siis vaikka äänteen olisi kuullut tuhansia kertoja, niin sitä ei ole kuullut niin että ymmärtäisi miten se muodostuu. Siihen auttaa esimerkiksi Youtuben videot, joissa äänteen tai sanan muodostaminen selitetään yksityiskohtaisesti.