Oppiiko suomalainen englannin lausumista ikinä kunnolla?
Olin kouluaikoinani hyvä englannissa. Ymmärrän edelleen puhuttua englantia suhteellisen hyvin ja osaan sitä myös lukea. Kirjoittaakin osaan, vaikka en enää kielioppia muistakaan eli sanajärjestys ei välttämättä aina ole ihan täydellinen. Ongelmani kuitenkin on puhuminen. Koulussa ei ikinä oikein keskitytty puheen tuottamiseen. Työpaikallani joudun siis käyttämään englantia, mutta englannin puhuminen on minulle kauhistus. Sanat menevät sekaisin ja oikeiden äänteiden lausuminen tuottaa hankaluuksia. Tuntuu, että suu on täysin väsynyt sellaisten työpäivien jälkeen, jolloin olen joutunut käyttämään paljon englantia. Onko mahdollista oppia puhumaan englantia niin että se tulisi sujuvasti? Niin ettei se rasittaisi? Niin että osaisin lausua ei-suomalaisen suuhun sopivat äänteet edes jotenkin sinne päin? Mikä tähän auttaisi?
Kommentit (61)
Kysymys kuuluu, oppivatko britit koskaan lausumaan Suomea oikein!
Vierailija kirjoitti:
Kysymys kuuluu, oppivatko britit koskaan lausumaan Suomea oikein!
Kielten nimet kirjoitetaan pienellä.
On olemassa lahjakkaita ihmisiä ja lahjattomia. Olen itse kielikurssilla katsonut, kun jotkut eivät vain mitenkään opi edes helpoimpia asioita, vaikka niitä tankataan heille kuinka. Ja toiset oppivat heti. Siinä on myös ahkeruus suuressa osassa, mutta lahjattomat eivät ole ahkeria muutenkaan. Niitä lahjattomia on aika surkea kuunnella. Samassa pisteessä kurssin loputtua kuin alussakin. Joten ihmisissä on eroja.
Vierailija kirjoitti:
On olemassa lahjakkaita ihmisiä ja lahjattomia. Olen itse kielikurssilla katsonut, kun jotkut eivät vain mitenkään opi edes helpoimpia asioita, vaikka niitä tankataan heille kuinka. Ja toiset oppivat heti. Siinä on myös ahkeruus suuressa osassa, mutta lahjattomat eivät ole ahkeria muutenkaan. Niitä lahjattomia on aika surkea kuunnella. Samassa pisteessä kurssin loputtua kuin alussakin. Joten ihmisissä on eroja.
Huomaahan ne lahjattomat jo alakoulussa.
Vierailija kirjoitti:
Kysymys kuuluu, oppivatko britit koskaan lausumaan Suomea oikein!
Hiukan ylilausumista siihen usein jää. Että lausuu oikein, mutta erottaa, että puhuja ei ole syntyperäinen. Moni tietenkään ei opi kunnolla.
Eipä sitä moni muunmaalainen hollywood-näyttelijäkään ole oppinut, vaikka vuosia asunut maassa missä puhutaan englantia ja näytellyt englanninkielisissä elokuvissa. Aina väkisin tulee jonkinlainen korostus. Toki niitäkin on, joilta sujuu ja vaihtelevat ongelmitta jenkkiaksentin ja brittiaksentin välillä ilman että sitä erikoisemmin huomaa.
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisten pitäisi olla kuitenkin hieman armollisempia itsellleen. Ei espanjalainen tai aasialainenkaan jne välttämättä lausu englantia kuten syntyperäinen englantilainen tai amerikkalainen. Se oman kielen aksetti saa kyllä kuulua.
Tosin yllättävän vaikea se lausuminen joillekin on. Muistelen ammattikorkeakoulun englannin opettajaa, joka ei osannut koskaan lausua the, this tai that vaan ne olivat tö, tis ja tät..
Totta muuten, olen miettinyt tätä usein. Useimmissa maissa on ihan normaalia että oma aksentti ja äidinkieli paistaa läpi sieltä vieraan kielen lausumisesta, Suomessa se on jostain syystä perisynti.
Vierailija kirjoitti:
On olemassa lahjakkaita ihmisiä ja lahjattomia. Olen itse kielikurssilla katsonut, kun jotkut eivät vain mitenkään opi edes helpoimpia asioita, vaikka niitä tankataan heille kuinka. Ja toiset oppivat heti. Siinä on myös ahkeruus suuressa osassa, mutta lahjattomat eivät ole ahkeria muutenkaan. Niitä lahjattomia on aika surkea kuunnella. Samassa pisteessä kurssin loputtua kuin alussakin. Joten ihmisissä on eroja.
Kaikki oppivat jollakin menetelmällä. Veljeni ei oppinut koulussa millään, mutta kun meni Saksaan kahdeksi vuodeksi töihin, puhuu paremmin kuin moni saksalainen.
Omista lapsistani toinen oppi kielikylvyssä, toinen taas ei ollenkaan. Mutta sitten taas normikoulumenetelmällä tää jälkimmäinen opiskelee hienosti kolmea a-kieltä, kun taas tää kielikylvyssä loistanut ei opi kouluranskaa millään.
Kuunnelkaapa edesmenneen toimittaja Erkki Raatikaisen työnäytettä ,kun hän haastatteli kuuluisaa filosofia (vielä nykyäänkin hyvin usein filosofipiireissä siteerattua ) lordi Bertrand Russelia hänen 90-vuotispäivänään Lontoon asunnollaan filmatussa kohtaamisessa ,vuonna 1962.
Siinä näemme ja kuulemme kuinka ainakin jotkut henkilöt maassamme ovat osanneet puhua englantia hienosti ennen kuin useimmat meistä täällä palstailevista olimme vielä syntyneetkään.
Haastattelu on todellinen mestarinäyte alallaan.
(ks. yle , areena, elävä arkisto, Bertrand Russell, 90 vuotta, 1962)
Minä tunnen monia Suomessa kymmeniä vuosia asuneita, aikuisena tänne muuttaneita. Kukaan heistä ei puhu kovin hyvää suomea. Samoin Ruotsissa asuvat sukulaiset, jotka muuttivat kielitaidottomina sinne 1970-luvulla ja ovat nyt 70-80-vuotiaita, eivät ole oppineet kunnolla ruotsia.
Tapasin juuri australialaisen insinöörimiehen, joka on asunut täällä kuusi vuotta. Hän osaa sanoa kitos ja huva paiva, mutta eipä paljon muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys kuuluu, oppivatko britit koskaan lausumaan Suomea oikein!
Kielten nimet kirjoitetaan pienellä.
No hitsi, kirjoitin kyllä pienellä, tabletti taitaa korjata. Testataanpas, Suomen ... kyllä, tablettini korjasi. Pahoittelen, etten oikolukenut, kun pidin itsestään selvänä (voi myös kirjoittaa itsestäänselvänä) asiana, kun pienellä kirjoitin.
Vierailija kirjoitti:
Minä tunnen monia Suomessa kymmeniä vuosia asuneita, aikuisena tänne muuttaneita. Kukaan heistä ei puhu kovin hyvää suomea. Samoin Ruotsissa asuvat sukulaiset, jotka muuttivat kielitaidottomina sinne 1970-luvulla ja ovat nyt 70-80-vuotiaita, eivät ole oppineet kunnolla ruotsia.
Tapasin juuri australialaisen insinöörimiehen, joka on asunut täällä kuusi vuotta. Hän osaa sanoa kitos ja huva paiva, mutta eipä paljon muuta.
Meidän kiinalainen vaihtarityttö oppi suomen erinomaisesti. Piti koulussa lähtiäispuheenkin sujuvalla suomella. Ystäväni amerikkalainen vaimo puhuu ja kirjoitta sujuvaa suomea, vaikkei ole edes koskaan asunut täällä, vaan Lontoossa ja Nykissä.
Lausua oikein on suhteellista. Minkä aksentin englantia haluaa lausua vai ylipäätään onko kyse ihan vaan puhua kieltä ilman kielellisiä virheitä? Sillä aksentilla ei oikeasti ole niin suurta merkitystä, jos puhuu korrektisti ja hallitsee käytöstavat muuten. Ei muita kiinnosta onko sinulla täydellinen, britti, australia tai jenkkiaksentti, jos ulosantisi on muuten sujuvaa. Hanki itsellesi ensin hyvä aktiivinen sanavarasto ja sitten kuuntelet, luet ja puhut hyvin englantia puhuvien kanssa. Sinulle syntyy sitten joku aksentti, mutta sillä ei oikeasti ole väliä vaikkei se nyt olisikaan joku teksasin rikkaiden aksentti tai Leicesterin työväenluokan aksentti.
Harjoittelet sitten korkeintaan enemmän noita b, d, r ja g kirjaimia ja th äännettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapseni puhuvat autenttisella brittiaksentilla hieman englantia, vaikka ovat oppineet sitä vain lastenvideoista. Mutta huvittavaa, kun siis se aksentti ja ääntämys ovat aivan natiivitasoa.
Onko tämä oma näkemyksesi vai onko joku syntyperäinen britti myös tätä mieltä?
Syntyperäinen englanninkielinen on sitä mieltä ja olen itse asunut sekä Iso-Britanniassa että USA:ssa, joten jonkinlaista näkemystä löytyy itseltänikin.
Tottakai nykynuoret oppii, englantihan on nuorten luoma ja keksimä oma kieli
Voihan mitä tahansa kieltä opetella puhumaan vaikka miten hyvin.
Ole kiinnostunut jostain mikä sinua kiinnostaa ja pureudu aiheeseen niin hyvin kuin pystyt .
Siitä englanniksi kirjoitettujen kirjojen ja muun katsottavan ja/tai kuunneltavan materiaalin avulla tietenkin.
Menetelmä sopii kenelle tahansa ja siihen voi ryhtyä kuka hyvänsä.
Siinä eräs tie hyvään kielitaitoon siinä, missä kiinnostaa olla kommunikaatiossa muiden kanssa kansainvälisesti.
Pitää puhua paljon juuri englantia puhuvien kanssa, että ääntäminen alkaa muistuttamaan heidän ääntämistä. Olen itse puhunut nyt vuosia jo amerikkalaisten kanssa ja jos ei ole mitään vaikeita sanoja, harvoin kukaan enää huomaa, etten ole amerikkalainen.
Vierailija kirjoitti:
Pitää puhua paljon juuri englantia puhuvien kanssa, että ääntäminen alkaa muistuttamaan heidän ääntämistä. Olen itse puhunut nyt vuosia jo amerikkalaisten kanssa ja jos ei ole mitään vaikeita sanoja, harvoin kukaan enää huomaa, etten ole amerikkalainen.
Hyvä, no nythän sinulla ei sitten ole enää mitään esteitä muuttaa sinne Yhdysvaltoihin vaikka pysyvästi...
Tarkoituksenani ei ole siis poistaa suomalaista aksenttia, vaan lähinnä se, että englannin lausuminen helpottuisi. Ongelmani on siis lähinnä se, että englannin puhuminen on fyysisesti haastavaa ja rasittaa suun aluetta. Ei minua aksenttini sinällään haittaa vaan lähinnä esim. se, että tietyt äänteet, jotka tunnistan kyllä puheessa, ei muodostu omassa suussani niin kuin haluaisin, koska suomen kieltä puhuttaessa kyseistä äännettä ei ole olemassa. Ei kai tähän tosiaan auta kuin netistä kuunnella sanojen lausumista ja yrittää päivittäin harjoitella niiden lausumista osuen lopulta suurin piirtein oikeaan äänteeseen. Mutta auttaako tuohon rasitukseen ikinä mitään?
ap
Onko tämä oma näkemyksesi vai onko joku syntyperäinen britti myös tätä mieltä?