Lue keskustelun säännöt.
Vinkkejä, kun siivoaminen on vaikeaa? (AS, ADHD/ADD, mt-ongelmat)
16.03.2018 |
Mulla on asperger. En käsitä, miksen pysty pitämään asuntoani siistinä. Diagnoosi ei ole mikään tekosyy, mutta siivoaminen on vaan tosi vaikeaa. Kun rupean siivoamaan, sotken vaan enemmän. Kymmenen vuoden aikana en ole onnistunut saamaan apua tai opastusta itselleni yrityksistäni huolimatta. Ex-puolisolta meni hermo sotkuisuuteeni, mutten osannut tehdä mitään. Hänkin vaan raivosi asioista, mutta ei se mitään auttanut. En vaan osaa siivota. Nykyisellään olen vähän luovuttanutkin.
Kommentit (61)
Sun pitää opetella lajittelemaan. Sama vaikka et tietäisi missä pakasterasian kansi on, viet rasian sinne missä on muita muoviastioita. Vaatteet kasaat sinne missä on muita puhtaita vaatteita ja sinne missä on muita likaisia vaatteita jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Liikaa tavaraa. Kaikki ylimääräinen pois. En kyllä usko tuota, että asperger voi vaikuttaa siihen, ettei muka pysty siivoamaan??!! Sehän on vain mekaanista toimintaa, jota ei tartte edes miettiä.
Vain mekaanista toimintaa?! Se vaatii organisoimista, joka on toki helppoa neuronormaaleille. Voi se jollekin assillekin olla helppoa, mutta aika monelle ei ole.
Mikä olikaan pointtisi?!
En ole ap.
Vierailija kirjoitti:
Sun pitää opetella lajittelemaan. Sama vaikka et tietäisi missä pakasterasian kansi on, viet rasian sinne missä on muita muoviastioita. Vaatteet kasaat sinne missä on muita puhtaita vaatteita ja sinne missä on muita likaisia vaatteita jne.
Minä olen se pakasterasiatyyppi. En ole ap. Muoviastioiden kaapissa on liikaa kamaa, jos pistän sinne kaiken, se ei mene kunnolla kiinni. Pitäisi käydä rasiat läpi ja selvittää, mitkä ovat kannettomia, jottei heitä vääriä pois.
Got my point? Mulla ainakin on joku yliminä, joka kieltää tekemästä epäekologisia tai muuten tyhmiä päätöksiä. En tajua, miten voi olla niin monimutkaista päättää vaikka, onko joku vaate korjaamisen arvoinen.
Ehkä se siivouskänni pitäisi ottaa. Mutta kun on tuo vauvakin.
T. 3.
Vierailija kirjoitti:
En ole koettanut humalassa siivoamista, mutta ymmärrän sen logiikan, miten se voi olla helpompaa.
Kun minulla on huone, jossa on vaikka 20 tavaran sotku, saattaa jokaiseen tavaraan liittyä pitkä ajatusketju. On se pakasterasia, okei, ehkä tarvitsen sitä, ehkä en, joka tapauksessa siitä puuttuu kansi. Kansi voi olla kuivauskaapissa, mutten voi katsoa sitä sieltä, koska tässä on nyt tämä sotku siivottavana ensin. Siirrän pakasterasiaa 20 cm, en oikein itsekään tiedä, miksi. Ja sitten on tämä paita. Se menee pyykkiin, mutta ensin siitä pitää korjata purkautunut sauma, jottei se pyykissä repeä lisää. Minulla on oikean väristä lankaa, mutta nyt en voi ommella, koska pitää siivota. En ole oikeastaan varma, kannattaako paitaa korjata, kun en tiedä, pidänkö siitä. Se on kuitenkin hyvää materiaalia. Ja sitten tässä on tämä ananas, josta pitäisi tehdä ruokaa ennen kuin se pilaantuu. Jos laitan sen kaappiin, unohdanko sen sinne?
Sitten kun yritän olla rennosti ja tehdä jotain muuta, nuo tavarat huutelevat minulle tarinoitaan ja vievät ihan kauheasti energiaa. Jos joku diagnosoitu tunnistaa tämän fiiliksen, niin kertokaa, onko tämä add vai as. Töissäni tosiaan pärjään hyvin. T. 3.
Diagnooseja en osaa jaella, mutta tosiaan nuo pitkät ajatusketjut hemmetti tuhoaa mutkin vielä. Kaikki liittyy kaikkeen. Joku wc:n lavuaarin tulppa liittyy merkittävällä ja toimintaa vaativalla tavalla koko maailmankaikkeuteen. Niitä asioita tulee vastaan kunnes aivot menee lukkoon. Ja kun menee lukkoon, menee lukkoon.
ap
Vierailija kirjoitti:
Sun pitää opetella lajittelemaan. Sama vaikka et tietäisi missä pakasterasian kansi on, viet rasian sinne missä on muita muoviastioita. Vaatteet kasaat sinne missä on muita puhtaita vaatteita ja sinne missä on muita likaisia vaatteita jne.
Ehkä pitäisi hylätä ajatus siitä, mitä siivous yleensä tarkoittaa. Tärkeintä on lajittelu ja se, mistä asiat löytyvät. Siis ei ole väliä, onko jollekin asialle, jonka pitäisi olla samantekevä, ihan hervoton laari jossain varattuna. Mulle asioiden ulkonäöllä ei ole merkitystä. En välitä, jos keskellä lattiaa on iso pönttö, jonne heitän tietyt jutut. Voisin siis laittaa sellaisen pöntön siihen, jos se on tarpeellista. Ei kukaan valita kun asun yksin. Kunhan on puhdasta.
Ehkä tässä on itua. Kaupoissa asiat on järjestetty hyvin. Siitäkin voisi ehkä ottaa mallia.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä luovuta.
Toimivaksi huomattua:
* tavaroiden karsiminen vain tarpeellisiin, sellaisiin joita käytät ja joista pidät
* kaikelle joku rutiininomainen paikka, johon työnnät ne käytön jälkeen. Nopeuttaa siivoamista myös
* älä päästä leviämään, noteeraa itsellesi rehellisesti kun sotkua on syntynyt, alat vaan toimia ja tulokset motivoi
Jaksamiseen vaikuttavia/ei tarvitse niin hirveästi tsempata aloittamista
* riittävä uni
*auringossa liikkuminen
* riittävä vedenjuonti, omega-rasvahapot/kalaöljykapselit
Mulla on tavaroita sinänsä vähän, mutta huonon muistin takia tuppaan kasaamaan kaiken näkyville. Jos laitan jotain jonnekin piiloon, se on mun aivojen mielestä kadonnut lopullisesti. Lisäksi asioille on vaikea löytää paikkoja, tai suorastaan mahdotonta. Ja kun kämpässäni on mielestäni siistiä, muut sanovat, että on kauhean sotkuista.
Lisäksi tunnun kiinnittävän todella vähän huomiota ympäristööni. En siis edes välitä muuten kuin jollain pinnallisella tasolla. Asuisin vaikka millaisessa läävässä, eikä se vaikuttaisi mitenkään. Isällä on sama juttu ja äiti on sanonut, että yritti joskus laittaa esim. pyykkitelinettä vessan oven eteen kun isä oli vessassa, mutta isä ei mitenkään rekisteröinyt koko asiaa. Ei edes muistanut. Äidin mielestä se kertoi jostain halveksunnasta yms, mutta mäkin olen sellainen ja se on vaan sitä, ettei niitä juttuja edes näe. Ei tuollaisesta jää edes muistijälkeä.
Mä koitan opetella. Ostin Konmari-kirjan ja tykkäsin siitä. Siinä oli paljon hyvää asiaa. Viikkaan vaatteet nykyisin.
Siivoan vähän paremmin, jos olo on hyvä, se on totta.
Ap
Minulla on tuo sama, että tavarat näkyvillä tai en löydä niitä enää. Kaapit on jo täynnä mutta kaikki se tavara on jotain, jota en koskaan käytä. Kaappitilaa on vähän. Nyt minulla on muutama ylimääräinen matto ja pari laatikkoa makuuhuoneen nurkassa, niille ei ole paikkaa. Lisäksi jos otan jonkun vaatteen kaapista, sen mukana tippuu kymmenen muuta. Diagnoosiani en tiedä, ehkä se on laiskuri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koettanut humalassa siivoamista, mutta ymmärrän sen logiikan, miten se voi olla helpompaa.
Kun minulla on huone, jossa on vaikka 20 tavaran sotku, saattaa jokaiseen tavaraan liittyä pitkä ajatusketju. On se pakasterasia, okei, ehkä tarvitsen sitä, ehkä en, joka tapauksessa siitä puuttuu kansi. Kansi voi olla kuivauskaapissa, mutten voi katsoa sitä sieltä, koska tässä on nyt tämä sotku siivottavana ensin. Siirrän pakasterasiaa 20 cm, en oikein itsekään tiedä, miksi. Ja sitten on tämä paita. Se menee pyykkiin, mutta ensin siitä pitää korjata purkautunut sauma, jottei se pyykissä repeä lisää. Minulla on oikean väristä lankaa, mutta nyt en voi ommella, koska pitää siivota. En ole oikeastaan varma, kannattaako paitaa korjata, kun en tiedä, pidänkö siitä. Se on kuitenkin hyvää materiaalia. Ja sitten tässä on tämä ananas, josta pitäisi tehdä ruokaa ennen kuin se pilaantuu. Jos laitan sen kaappiin, unohdanko sen sinne?
Sitten kun yritän olla rennosti ja tehdä jotain muuta, nuo tavarat huutelevat minulle tarinoitaan ja vievät ihan kauheasti energiaa. Jos joku diagnosoitu tunnistaa tämän fiiliksen, niin kertokaa, onko tämä add vai as. Töissäni tosiaan pärjään hyvin. T. 3.
Diagnooseja en osaa jaella, mutta tosiaan nuo pitkät ajatusketjut hemmetti tuhoaa mutkin vielä. Kaikki liittyy kaikkeen. Joku wc:n lavuaarin tulppa liittyy merkittävällä ja toimintaa vaativalla tavalla koko maailmankaikkeuteen. Niitä asioita tulee vastaan kunnes aivot menee lukkoon. Ja kun menee lukkoon, menee lukkoon.
ap
Olitko hyvä koulussa? Minä olin aivan huippu. Minusta tuntui, että minä näin koko ajan jotain yhtäläisyyksiä vaikka historian ja taiteen tai kemian ja biologian välillä. Loistin kaikessa, missä piti kirjoittaa esseitä. Muistin pyytämättä, mitä sotia käytiin, kun Mozart sävelsi jonkin tietyn teoksen.
Ongelma on vain siinä, että kun se helskutin pakasterasia ei sovi maailmankaikkeuteen. Syitä ja seurauksia on vaikea löytää sen kanssa, koska siinä on kaoottinen muuttuja, joka olen minä itse. Jos laitan sen roskiin, arvoitus jää ratkeamatta ja varmaan huomenna tarvitsisin sitä. Tai sitä kantta.
Kuulostanpa kajahtaneelta. Mutta tältä välillä tuntuu. Nro 3.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näköjään elätte samaa elämää kuin minä. T:27
Vierailija kirjoitti:
En ole koettanut humalassa siivoamista, mutta ymmärrän sen logiikan, miten se voi olla helpompaa.
Kun minulla on huone, jossa on vaikka 20 tavaran sotku, saattaa jokaiseen tavaraan liittyä pitkä ajatusketju. On se pakasterasia, okei, ehkä tarvitsen sitä, ehkä en, joka tapauksessa siitä puuttuu kansi. Kansi voi olla kuivauskaapissa, mutten voi katsoa sitä sieltä, koska tässä on nyt tämä sotku siivottavana ensin. Siirrän pakasterasiaa 20 cm, en oikein itsekään tiedä, miksi. Ja sitten on tämä paita. Se menee pyykkiin, mutta ensin siitä pitää korjata purkautunut sauma, jottei se pyykissä repeä lisää. Minulla on oikean väristä lankaa, mutta nyt en voi ommella, koska pitää siivota. En ole oikeastaan varma, kannattaako paitaa korjata, kun en tiedä, pidänkö siitä. Se on kuitenkin hyvää materiaalia. Ja sitten tässä on tämä ananas, josta pitäisi tehdä ruokaa ennen kuin se pilaantuu. Jos laitan sen kaappiin, unohdanko sen sinne?
Sitten kun yritän olla rennosti ja tehdä jotain muuta, nuo tavarat huutelevat minulle tarinoitaan ja vievät ihan kauheasti energiaa. Jos joku diagnosoitu tunnistaa tämän fiiliksen, niin kertokaa, onko tämä add vai as. Töissäni tosiaan pärjään hyvin. T. 3.
Mulla on diagnosoitu ADD ja teen tuota samaa. Myönnän että olen heittänyt tavaraa roskiin vaikka ei olisi tarvinnut,koska olen ollut niin epätoivoinen noiden loputtomien pähkäilyjen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sun ainut ongelma on toi siivous niin ei siihen kyllä mitään diagnoosia taida saada. Kyllä se adhd ja aspenger ulottuu elämän joka osa alueelle tai ainakin muillekkin. Ehkä siivous ei vaan oo se sun juttu.
Vastaan nopeasti. Mut diagnosoitiin 10 vuotta sitten. Tämä on elämäni jokaisen alueen ongelma ja olen lähes syrjäytynyt koko yhteiskunnasta tällä hetkellä. Ainoa ihminen, jonka kanssa olen säännöllisesti tekemisissä, on yksi sukulainen. Mulla on ollut ongelmia pikkulapsesta asti, ja jo päiväkodissa silloin kun aspergeria ei oikein tunnettu, musta huolestuttiin. Vanhemmat vain suuttui sellaisesta, eikä halunneet mitään tutkimuksia. Teoriana oli se, että olen vaan "liian älykäs" (en ole).
Anteeksi, jos kuulostan vihaiselta. En ole. Mulla vaan on näitä ongelmia ihan oikeasti koko ajan ja kaikkialla.
ap
Olen se, joka ehdotti kirjallista numeroitua ohjetta siivoukseen.
Tuo, mitä kirjoitit lapsuudestasi ja vanhemmistasi on järkyttävää. Jäit vaille kaikkea sitä apua ja tukea, jota olisit tarvinnut ja ansainnut. Tuollainen ymmärtämättömyys ja silmien sulkeminen tosiasioilta aiheuttaa paljon ylimääräistä ongelmaa. Asperger-lapsen kanssa eläminen voi haasteista huolimatta olla hyvin rikas ja avartava kokemus. Itselläni on myös asperger-poika, jo aikuinen, mutta hän on ehdottomasti parasta, mitä olen elämässäni saanut. Uskon, että tukemme ja ilomme hänestä on yhteydessä siihen, että on oppinut pärjäämään melko hyvin.
Toivon todella, että tuo yksi sukulaisesi voisi tehdä sinulle tuollaisen siivousohjeen ja vaikka seuraisi pari kertaa, miten sen kanssa sujuu ja tarvittaessa täydentäisi ohjetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoa kyllä, olen humalassa parempi siivoamaan, mutta en voi joka päivä juoda itseäni humalaan saadakseni tavaroita järjestykseen jne.
ap
😂
Sinulle voisi sopia tuo äänikirjojen kuuntelu samalla. Kirjastossa on paljon hyviä äänikirjoja.
Minulle ei ainakaan ADDina sovi äänikirjat lainkaan. En voi keskittyä,ihan sama vaikka lukija puhuisi kiinaa. Keskittyminen herpaantuu minuutissa ja unohdan kuunnella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla aika varmasti ADHD joka on aina tehnyt järjestyksen pidosta vaikeaa, innostuksen puuskassa aloitan noin 10 eri askaretta samaan aikaan ikkunanpesusta pakastimen sulatukseen ja sit inspis ja akut loppuu ennenku yksikään homma on valmis. Aloitekyky on aikalailla nolla,mieluummin kokeilen 50 sukkaa korista löytääkseni ehjät joka päivä, kun voisin esim. Kerran kuussa ihan ajan kanssa tarkistaa sukkakorin läpi ja heittää reikiintyneet pois kerralla.sama sekasorto kaikessa,vaikeeta ymmärtää että tämä hammastahna/hoitoaine/tiskiaine on nyt loppu,pitää käydä ostamassa uusi,kaikkea vaan venyttää maailman tappiin asti :D olen oppinut hallitsemaan edes vähän tätä piirrettä iän myötä ajattelemalla että teen 10 % kailesta tekemättömästä melkein joka päivä niin hommat ei kasaannu niin pahasti,eli vaikka tiskaam,imuroin,vien roskat tai ostan wc-paperia ajoissa,tämä on helpottanut stressin hallintaa :)
Luen mielenkiinnolla tekstejänne, lavuaarin tulpasta tai muovirasiasta ja maailmankaikkeudesta. Minua kiehtoo tuollainen ajattelu suunnattomasti, vaikka toki ymmärrän, mitä käytännön ongelmia se tuo mukanaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä assi 26v, vieläkään en osaa ylläpitää normaalia siisteyttä enkä oikein osaa edes "asua" oikein. Olen niin uppoutunut omiin ajatusmaailmoihin ja projekteihin kokoajan että unohdan syödäkin välillä. En elä kuten normaalit ihmiset. Olen eläkkeellä mutta ihme ja kumma parisuhde on. Mies on hyvin samanlainen eikä kummallakaan mene hermot toiseen.
Voi kun kuullostaa niin tutulta, olen niin väsynyt tähän. Itse epäilen myös olevani add/mahd as, kävinkin kerran juttelemassa psykiatrin kanssa tästä ja piti mennä tarkemmin asiaa tutkimaan, mutta jätin kesken. Pelkäsin ettei siellä kuitekaan oteta tosissaan ja omasta kukkarosta olisin tutkimuksi maksanut. Mietin vain että auttaisiko add lääkitys asiaan. Tämä siivous ei ainoa ongelmani
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koettanut humalassa siivoamista, mutta ymmärrän sen logiikan, miten se voi olla helpompaa.
Kun minulla on huone, jossa on vaikka 20 tavaran sotku, saattaa jokaiseen tavaraan liittyä pitkä ajatusketju. On se pakasterasia, okei, ehkä tarvitsen sitä, ehkä en, joka tapauksessa siitä puuttuu kansi. Kansi voi olla kuivauskaapissa, mutten voi katsoa sitä sieltä, koska tässä on nyt tämä sotku siivottavana ensin. Siirrän pakasterasiaa 20 cm, en oikein itsekään tiedä, miksi. Ja sitten on tämä paita. Se menee pyykkiin, mutta ensin siitä pitää korjata purkautunut sauma, jottei se pyykissä repeä lisää. Minulla on oikean väristä lankaa, mutta nyt en voi ommella, koska pitää siivota. En ole oikeastaan varma, kannattaako paitaa korjata, kun en tiedä, pidänkö siitä. Se on kuitenkin hyvää materiaalia. Ja sitten tässä on tämä ananas, josta pitäisi tehdä ruokaa ennen kuin se pilaantuu. Jos laitan sen kaappiin, unohdanko sen sinne?
Sitten kun yritän olla rennosti ja tehdä jotain muuta, nuo tavarat huutelevat minulle tarinoitaan ja vievät ihan kauheasti energiaa. Jos joku diagnosoitu tunnistaa tämän fiiliksen, niin kertokaa, onko tämä add vai as. Töissäni tosiaan pärjään hyvin. T. 3.
Diagnooseja en osaa jaella, mutta tosiaan nuo pitkät ajatusketjut hemmetti tuhoaa mutkin vielä. Kaikki liittyy kaikkeen. Joku wc:n lavuaarin tulppa liittyy merkittävällä ja toimintaa vaativalla tavalla koko maailmankaikkeuteen. Niitä asioita tulee vastaan kunnes aivot menee lukkoon. Ja kun menee lukkoon, menee lukkoon.
ap
Olitko hyvä koulussa? Minä olin aivan huippu. Minusta tuntui, että minä näin koko ajan jotain yhtäläisyyksiä vaikka historian ja taiteen tai kemian ja biologian välillä. Loistin kaikessa, missä piti kirjoittaa esseitä. Muistin pyytämättä, mitä sotia käytiin, kun Mozart sävelsi jonkin tietyn teoksen.
Ongelma on vain siinä, että kun se helskutin pakasterasia ei sovi maailmankaikkeuteen. Syitä ja seurauksia on vaikea löytää sen kanssa, koska siinä on kaoottinen muuttuja, joka olen minä itse. Jos laitan sen roskiin, arvoitus jää ratkeamatta ja varmaan huomenna tarvitsisin sitä. Tai sitä kantta.
Kuulostanpa kajahtaneelta. Mutta tältä välillä tuntuu. Nro 3.
Olin hyvä koulussa. Olin aika klassinen nörtti siihen aikaan. Koulukiusattu, mutta opettajien suosikki. Mun vahvuudet oli luonnontieteiden puolella. Peruskoulussa ja lukiossa mun ei ikinä tarvinnut nähdä vaivaa. Tai näin vaivaa ja opiskelin sitä, millä musta oli väliä. Opin sivussa sen, millä koulussa oli väliä. Yliopistossa se ei enää toiminut. Tajusin siellä, etten osannut opiskella. Asiakokonaisuudet oli laajoja, ja keskityin siihen kokonaisuuteen, vaikka tarjoitus oli osata joku osa-alue. Sain opiskelupaikan, jonka saaminen oli vaikeaa, mutta en päässyt mihinkään. Oli ehkä virhe valita ala, joka ei ollut kovin matemaattinen.
Jos mulla olisi lapsia, kiinnittäisin tähän huomiota. Pitää osata myös olla ns. papukaija ja ladella tentissä sitä, mitä luennoitsija haluaa. Matemaattinen taito ja kaavat ei ehkä riitä.
En pidä itseäni nykyisin älykkäänä. Olen aika tyhmä. En ole menestynyt. En osaa edes siivota.
ap
Omituista että et ole saanut apua. Tosin en minäkään mitään ihmeellistä apua saa mt-ongelmaisena. Olen kuullut huhun että jotkut Aspergerit ovat saaneet kotiapua/siivojan samantyyppisestä syystä. Mennäänkö tässäkin naamakertoimen mukaan sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koettanut humalassa siivoamista, mutta ymmärrän sen logiikan, miten se voi olla helpompaa.
Kun minulla on huone, jossa on vaikka 20 tavaran sotku, saattaa jokaiseen tavaraan liittyä pitkä ajatusketju. On se pakasterasia, okei, ehkä tarvitsen sitä, ehkä en, joka tapauksessa siitä puuttuu kansi. Kansi voi olla kuivauskaapissa, mutten voi katsoa sitä sieltä, koska tässä on nyt tämä sotku siivottavana ensin. Siirrän pakasterasiaa 20 cm, en oikein itsekään tiedä, miksi. Ja sitten on tämä paita. Se menee pyykkiin, mutta ensin siitä pitää korjata purkautunut sauma, jottei se pyykissä repeä lisää. Minulla on oikean väristä lankaa, mutta nyt en voi ommella, koska pitää siivota. En ole oikeastaan varma, kannattaako paitaa korjata, kun en tiedä, pidänkö siitä. Se on kuitenkin hyvää materiaalia. Ja sitten tässä on tämä ananas, josta pitäisi tehdä ruokaa ennen kuin se pilaantuu. Jos laitan sen kaappiin, unohdanko sen sinne?
Sitten kun yritän olla rennosti ja tehdä jotain muuta, nuo tavarat huutelevat minulle tarinoitaan ja vievät ihan kauheasti energiaa. Jos joku diagnosoitu tunnistaa tämän fiiliksen, niin kertokaa, onko tämä add vai as. Töissäni tosiaan pärjään hyvin. T. 3.
Diagnooseja en osaa jaella, mutta tosiaan nuo pitkät ajatusketjut hemmetti tuhoaa mutkin vielä. Kaikki liittyy kaikkeen. Joku wc:n lavuaarin tulppa liittyy merkittävällä ja toimintaa vaativalla tavalla koko maailmankaikkeuteen. Niitä asioita tulee vastaan kunnes aivot menee lukkoon. Ja kun menee lukkoon, menee lukkoon.
ap
Olitko hyvä koulussa? Minä olin aivan huippu. Minusta tuntui, että minä näin koko ajan jotain yhtäläisyyksiä vaikka historian ja taiteen tai kemian ja biologian välillä. Loistin kaikessa, missä piti kirjoittaa esseitä. Muistin pyytämättä, mitä sotia käytiin, kun Mozart sävelsi jonkin tietyn teoksen.
Ongelma on vain siinä, että kun se helskutin pakasterasia ei sovi maailmankaikkeuteen. Syitä ja seurauksia on vaikea löytää sen kanssa, koska siinä on kaoottinen muuttuja, joka olen minä itse. Jos laitan sen roskiin, arvoitus jää ratkeamatta ja varmaan huomenna tarvitsisin sitä. Tai sitä kantta.
Kuulostanpa kajahtaneelta. Mutta tältä välillä tuntuu. Nro 3.
Olin hyvä koulussa. Olin aika klassinen nörtti siihen aikaan. Koulukiusattu, mutta opettajien suosikki. Mun vahvuudet oli luonnontieteiden puolella. Peruskoulussa ja lukiossa mun ei ikinä tarvinnut nähdä vaivaa. Tai näin vaivaa ja opiskelin sitä, millä musta oli väliä. Opin sivussa sen, millä koulussa oli väliä. Yliopistossa se ei enää toiminut. Tajusin siellä, etten osannut opiskella. Asiakokonaisuudet oli laajoja, ja keskityin siihen kokonaisuuteen, vaikka tarjoitus oli osata joku osa-alue. Sain opiskelupaikan, jonka saaminen oli vaikeaa, mutta en päässyt mihinkään. Oli ehkä virhe valita ala, joka ei ollut kovin matemaattinen.
Jos mulla olisi lapsia, kiinnittäisin tähän huomiota. Pitää osata myös olla ns. papukaija ja ladella tentissä sitä, mitä luennoitsija haluaa. Matemaattinen taito ja kaavat ei ehkä riitä.
En pidä itseäni nykyisin älykkäänä. Olen aika tyhmä. En ole menestynyt. En osaa edes siivota.
ap
Yläpeukut tekstistäsi, paitsi viimeisestä rivistä neljä alapeukkua!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sun ainut ongelma on toi siivous niin ei siihen kyllä mitään diagnoosia taida saada. Kyllä se adhd ja aspenger ulottuu elämän joka osa alueelle tai ainakin muillekkin. Ehkä siivous ei vaan oo se sun juttu.
Vastaan nopeasti. Mut diagnosoitiin 10 vuotta sitten. Tämä on elämäni jokaisen alueen ongelma ja olen lähes syrjäytynyt koko yhteiskunnasta tällä hetkellä. Ainoa ihminen, jonka kanssa olen säännöllisesti tekemisissä, on yksi sukulainen. Mulla on ollut ongelmia pikkulapsesta asti, ja jo päiväkodissa silloin kun aspergeria ei oikein tunnettu, musta huolestuttiin. Vanhemmat vain suuttui sellaisesta, eikä halunneet mitään tutkimuksia. Teoriana oli se, että olen vaan "liian älykäs" (en ole).
Anteeksi, jos kuulostan vihaiselta. En ole. Mulla vaan on näitä ongelmia ihan oikeasti koko ajan ja kaikkialla.
ap
Olen se, joka ehdotti kirjallista numeroitua ohjetta siivoukseen.
Tuo, mitä kirjoitit lapsuudestasi ja vanhemmistasi on järkyttävää. Jäit vaille kaikkea sitä apua ja tukea, jota olisit tarvinnut ja ansainnut. Tuollainen ymmärtämättömyys ja silmien sulkeminen tosiasioilta aiheuttaa paljon ylimääräistä ongelmaa. Asperger-lapsen kanssa eläminen voi haasteista huolimatta olla hyvin rikas ja avartava kokemus. Itselläni on myös asperger-poika, jo aikuinen, mutta hän on ehdottomasti parasta, mitä olen elämässäni saanut. Uskon, että tukemme ja ilomme hänestä on yhteydessä siihen, että on oppinut pärjäämään melko hyvin.
Toivon todella, että tuo yksi sukulaisesi voisi tehdä sinulle tuollaisen siivousohjeen ja vaikka seuraisi pari kertaa, miten sen kanssa sujuu ja tarvittaessa täydentäisi ohjetta.
Saatan olla sukuni ensimmäinen AS-ihminen, joka asuu ja elää itsenäisesti. Ja se on meissä vahvana. Tosiaan mulle tehtiin aikamoinen karhunpalvelus, kun asiaa ei aikaisemmin tutkittu. Mulla oli vaikeuksia esim. puheen ymmärtämisessä noin 6-vuotiaana, vaikka oma sanavarastoni oli laaja ja puhuin hyvin, joskin ehkä oudoista aiheista (tähtitiede), mutta kaikki apu ja tutkimukset evättiin. Toivon, ettei vastaavaa tapahtuisi enää nykyään.
Suvun muutkin AS-ihmiset on olleet väärinynmärrettyjä. Esim. sotimaan joutuneet sukulaiseni, joista tiedän, meni hyvin sekaisin. Tietty se oli silloin vähän srllaista kaikilla, mutta mitä olen ymmärtänyt omasta vaaristani, niin aika erikainen se oli kuin muiden ikätovereiden vaarit.
Uskon, että AS-tyyppiset aivot voi olla myös vahvuus, jos apua on saatavilla. Nykyään sitä onneksi on paremmin.
Onneksi mullakin on tuo sukulainen, joka näkee tämän kuvion. Hänelläkin on piirteitä, muttei onneksi niin vahvasti.
ap
Vastaan nopeasti. Mut diagnosoitiin 10 vuotta sitten. Tämä on elämäni jokaisen alueen ongelma ja olen lähes syrjäytynyt koko yhteiskunnasta tällä hetkellä. Ainoa ihminen, jonka kanssa olen säännöllisesti tekemisissä, on yksi sukulainen. Mulla on ollut ongelmia pikkulapsesta asti, ja jo päiväkodissa silloin kun aspergeria ei oikein tunnettu, musta huolestuttiin. Vanhemmat vain suuttui sellaisesta, eikä halunneet mitään tutkimuksia. Teoriana oli se, että olen vaan "liian älykäs" (en ole).
Anteeksi, jos kuulostan vihaiselta. En ole. Mulla vaan on näitä ongelmia ihan oikeasti koko ajan ja kaikkialla.
ap