Lue keskustelun säännöt.
Vinkkejä, kun siivoaminen on vaikeaa? (AS, ADHD/ADD, mt-ongelmat)
16.03.2018 |
Mulla on asperger. En käsitä, miksen pysty pitämään asuntoani siistinä. Diagnoosi ei ole mikään tekosyy, mutta siivoaminen on vaan tosi vaikeaa. Kun rupean siivoamaan, sotken vaan enemmän. Kymmenen vuoden aikana en ole onnistunut saamaan apua tai opastusta itselleni yrityksistäni huolimatta. Ex-puolisolta meni hermo sotkuisuuteeni, mutten osannut tehdä mitään. Hänkin vaan raivosi asioista, mutta ei se mitään auttanut. En vaan osaa siivota. Nykyisellään olen vähän luovuttanutkin.
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla ketään läheistä, joka voisi tehdä sinulle kirjallisen ohjeen?
Tähän tapaan:
1. kerää likaiset vaatteet lattioilta ja tuolien päältä pyykkikoriin/suoraan koneeseen, jonka käynnistät
2. kerää astiat altaaseen/astianpesukoneeseen
3. kerää paperit ja postit (tai roskat tai mitä tahansa sinulla sitten onkaan ympäriinsä) niitä varten olevaan laatikkoon
4. imuroi lattiat
JNE
Tämän ohjeen mukaan tekisit joka viikko, aina samana päivänä. Muina päivinä joko aamulla tai illalla tekisit osan tehtävistä. Päivittäin tehtävät työt olisi listassa merkitty punaisella.
Ap:n pitää tehdä omat ohjeet ihan itse. Tämä sen vuoksi, että ap:n pitäisi vähitellen oppia pilkkomaan siivous pieniin urakoihin. Tärkeää on, että ei kasaa yhdelle päivälle liikaa tekemistä, ettei väsy. Ulkoapäin tulevat ohjeet ja käskyt eivät tässä auta, kun pitää parantaa omaa toiminnanohjaustaan. Toki on hyvä, että olisi joku apuna. Siihen voisi olla hyvä saada valmennusta. Mene lääkärille ja pyydä hänen laatimaan sinulle kuntoutussuunnitelma, johon kuuluu neuropsykiatrista ja/tai neuropsykologista kuntoutusta. Kuntoutuksen järjestää usein oma asuinkunta. Tutki saamaasi diagnoosia, lausunnossa pitäisi olla mainittu, millaista kuntoutusta sinulle suositellaan. Jos tämä puuttuu, hanki sellainen erikoislääkärin lausunto, jossa kuntoutukseen otetaan kantaa.
Suvussa on näitä neuropsykiatrisia tapauksia useampiakin, joten jotakin olen oppinut jo valmiiksi. Minullekin on tulossa as- ja add-diagnoosit ja etsin parhaillaan rutiineja. Lisäksi masennus on nyt aika pahassa jamassa. Koska lopullinen diagnoosini puuttuu vielä, en tiedä, mitä kuntoutusta minulle suositellaan.
Yritän kuitenkin luoda itselleni rutiineja. Tavoitteenani on hoitaa yksi huone kerrallaan kuntoon. Jos se ei onnistu päivässä, käytän siivoamiseen pitemmän ajan. Sitten pitääkin aloittaa siivoaminen taas alusta. Kun ajattelen asunnon siivoamista, se masentaa ja tuntuu toivottomalta: muodoton tehtävämöykky, josta en saa otetta. Kun sitten pilkon tehtävät pienemmiksi vähän samaan tapaan kuin lainaamassani viestissä, homma tuntuu helpommalta. Huone kerrallaan ja jokaisessa huoneessakin tehtävä kerrallaan.
Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoa kyllä, olen humalassa parempi siivoamaan, mutta en voi joka päivä juoda itseäni humalaan saadakseni tavaroita järjestykseen jne.
ap
😂
As-ihmistä alkoholi sopivina rentouttaa. (Humalassa olen rento tyyppi, mutta en kestä seuraavien aamujen ahdistusta, sen vuoksi en juo enää juuri koskaan.)
Me olemme melkoisia stressaajia, mutta alkoholi saa meidät unohtamaan stressaamisen. Siinä olet kuitenkin ihan oikeassa, ettei joka ilta voi juoda itseään humalaan.
Vierailija kirjoitti:
En ole koettanut humalassa siivoamista, mutta ymmärrän sen logiikan, miten se voi olla helpompaa.
Kun minulla on huone, jossa on vaikka 20 tavaran sotku, saattaa jokaiseen tavaraan liittyä pitkä ajatusketju. On se pakasterasia, okei, ehkä tarvitsen sitä, ehkä en, joka tapauksessa siitä puuttuu kansi. Kansi voi olla kuivauskaapissa, mutten voi katsoa sitä sieltä, koska tässä on nyt tämä sotku siivottavana ensin. Siirrän pakasterasiaa 20 cm, en oikein itsekään tiedä, miksi. Ja sitten on tämä paita. Se menee pyykkiin, mutta ensin siitä pitää korjata purkautunut sauma, jottei se pyykissä repeä lisää. Minulla on oikean väristä lankaa, mutta nyt en voi ommella, koska pitää siivota. En ole oikeastaan varma, kannattaako paitaa korjata, kun en tiedä, pidänkö siitä. Se on kuitenkin hyvää materiaalia. Ja sitten tässä on tämä ananas, josta pitäisi tehdä ruokaa ennen kuin se pilaantuu. Jos laitan sen kaappiin, unohdanko sen sinne?
Sitten kun yritän olla rennosti ja tehdä jotain muuta, nuo tavarat huutelevat minulle tarinoitaan ja vievät ihan kauheasti energiaa. Jos joku diagnosoitu tunnistaa tämän fiiliksen, niin kertokaa, onko tämä add vai as. Töissäni tosiaan pärjään hyvin. T. 3.
Siivotessa saa tehdä muistiinpanoja:
- ompele paidan sauma, pese se
- ota ananas kaapista ja tee siitä ruokaa
jne.
Kiinnitä lappu jääkaapin oveen tai muistitaululle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koettanut humalassa siivoamista, mutta ymmärrän sen logiikan, miten se voi olla helpompaa.
Kun minulla on huone, jossa on vaikka 20 tavaran sotku, saattaa jokaiseen tavaraan liittyä pitkä ajatusketju. On se pakasterasia, okei, ehkä tarvitsen sitä, ehkä en, joka tapauksessa siitä puuttuu kansi. Kansi voi olla kuivauskaapissa, mutten voi katsoa sitä sieltä, koska tässä on nyt tämä sotku siivottavana ensin. Siirrän pakasterasiaa 20 cm, en oikein itsekään tiedä, miksi. Ja sitten on tämä paita. Se menee pyykkiin, mutta ensin siitä pitää korjata purkautunut sauma, jottei se pyykissä repeä lisää. Minulla on oikean väristä lankaa, mutta nyt en voi ommella, koska pitää siivota. En ole oikeastaan varma, kannattaako paitaa korjata, kun en tiedä, pidänkö siitä. Se on kuitenkin hyvää materiaalia. Ja sitten tässä on tämä ananas, josta pitäisi tehdä ruokaa ennen kuin se pilaantuu. Jos laitan sen kaappiin, unohdanko sen sinne?
Sitten kun yritän olla rennosti ja tehdä jotain muuta, nuo tavarat huutelevat minulle tarinoitaan ja vievät ihan kauheasti energiaa. Jos joku diagnosoitu tunnistaa tämän fiiliksen, niin kertokaa, onko tämä add vai as. Töissäni tosiaan pärjään hyvin. T. 3.
Siivotessa saa tehdä muistiinpanoja:
- ompele paidan sauma, pese se
- ota ananas kaapista ja tee siitä ruokaa
jne.
Kiinnitä lappu jääkaapin oveen tai muistitaululle.
Kannattaa käyttää niitä lappuja, kuten ylläoleva sanoi. Itse laitan tehtäviä seinään teippaamalleni listalle sitä mukaa kun niitä mieleen juolahtaa, ja vedän yli kun homma on tehty. Eli jos kesken jonkun tehtävän tulee mieleen, että toikin rojulaatikko pitäisi käydä läpi, käyn kirjaamassa sen tehtävälistaan ja palaan alkuperäiseen hommaan. Joskus teen itselleni viikonpäiväkalenterin kopiopaperille, johon listaan päivät ja niiden alle kyseisenä päivänä hoidettavat siivousjutut alkaen roskienviennistä tai siitä, että korjaan olkkarista kaikki sinne kuulumattomat tavarat omille paikoilleen. Jos en kirjaa tehtäviä jotenkin konkreettisesti näkyville, ne vain vellovat mielessäni ahdistavana massana enkä pysty tarttumaan mihinkään ja koti ajautuu viikossa kaaokseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla ketään läheistä, joka voisi tehdä sinulle kirjallisen ohjeen?
Tähän tapaan:
1. kerää likaiset vaatteet lattioilta ja tuolien päältä pyykkikoriin/suoraan koneeseen, jonka käynnistät
2. kerää astiat altaaseen/astianpesukoneeseen
3. kerää paperit ja postit (tai roskat tai mitä tahansa sinulla sitten onkaan ympäriinsä) niitä varten olevaan laatikkoon
4. imuroi lattiat
JNE
Tämän ohjeen mukaan tekisit joka viikko, aina samana päivänä. Muina päivinä joko aamulla tai illalla tekisit osan tehtävistä. Päivittäin tehtävät työt olisi listassa merkitty punaisella.
On yksi sukulainen, joka ehkä pystyisi ja haluaisikin auttaa tällä tavalla. Tarvitsisin aika yksityiskohtaiset ohjeet. Esimerkiksi jos olen vaikkapa pesemässä lattiaa (sen jälkeen kun ihmeen kaupalla olen saanut sen puhtaaksi tavaroista) huomaan, että pesuämpärissä on jotain, mille ei ole muuta tietämääni paikkaa. Aivot menee ikäänkuin pimeiksi. Tulee järjetön ahdistus.
Tarvitsen tähän ulkopuolista apua. Se on pakko myöntää. Muuten olen joskus itsekin lehtien otsikoissa vuokralaisena, joka ei ikinä siivonnut.
Astioita ei enää kerry, kun käytän vain yhtä lautasta, yhtä paistinpannua, yhtä kattilaa jne. Se on helpottanut.
Outoa kyllä, olen humalassa parempi siivoamaan, mutta en voi joka päivä juoda itseäni humalaan saadakseni tavaroita järjestykseen jne.
ap
Okei. Eli sä ylimietit siivoamista. Ajatukset lähtevät helposti harhailemaan ja muodostamaan katastrofiajatuksia, jolloin et enää pysty miettimään tarpeeksi pientä siivousurakkaa, jonka pystyt siinä heti suorittamaan. Kun siivousurakka yhtäkkiä kasvaa mielessä sellaiseksi, ettet kykene siitä helposti suoriutumaan, ahdistut ja lamaannut etkä saa mitään aikaiseksi.
Kun taas siivoat humalassa, aivot ovat narikassa. Et mieti vaan pelkästään teet.
Tuohon voisi auttaa se todella yksityiskohtainen siivouslista ja lisäksi ajastimen käyttö. Kello hälyttämään, että nyt on siivousaika, lista käteen, ajastin päälle, ja sitten vain orjallisesti siivoat listan mukaan, kunnes kello hälyttää, että siivoaminen seis. Voit tehdä tällaisia pikkusiivouksia pitkin päivää. Siirryt listassa aina eteenpäin sitä mukaan, mitä pikkusiivouksia olet ehtinyt suorittamaan. Tärkeintä on, että saat siivoamisen automatisoitua. Siitä tulee rutiini, joka ei vaadi mitään ajatustoimintaa, jolloin mieli ei ehdi rakennella ja kasata lisätavoitteita, joita et pystykään toteuttamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla ketään läheistä, joka voisi tehdä sinulle kirjallisen ohjeen?
Tähän tapaan:
1. kerää likaiset vaatteet lattioilta ja tuolien päältä pyykkikoriin/suoraan koneeseen, jonka käynnistät
2. kerää astiat altaaseen/astianpesukoneeseen
3. kerää paperit ja postit (tai roskat tai mitä tahansa sinulla sitten onkaan ympäriinsä) niitä varten olevaan laatikkoon
4. imuroi lattiat
JNE
Tämän ohjeen mukaan tekisit joka viikko, aina samana päivänä. Muina päivinä joko aamulla tai illalla tekisit osan tehtävistä. Päivittäin tehtävät työt olisi listassa merkitty punaisella.
On yksi sukulainen, joka ehkä pystyisi ja haluaisikin auttaa tällä tavalla. Tarvitsisin aika yksityiskohtaiset ohjeet. Esimerkiksi jos olen vaikkapa pesemässä lattiaa (sen jälkeen kun ihmeen kaupalla olen saanut sen puhtaaksi tavaroista) huomaan, että pesuämpärissä on jotain, mille ei ole muuta tietämääni paikkaa. Aivot menee ikäänkuin pimeiksi. Tulee järjetön ahdistus.
Tarvitsen tähän ulkopuolista apua. Se on pakko myöntää. Muuten olen joskus itsekin lehtien otsikoissa vuokralaisena, joka ei ikinä siivonnut.
Astioita ei enää kerry, kun käytän vain yhtä lautasta, yhtä paistinpannua, yhtä kattilaa jne. Se on helpottanut.
Outoa kyllä, olen humalassa parempi siivoamaan, mutta en voi joka päivä juoda itseäni humalaan saadakseni tavaroita järjestykseen jne.
ap
Okei. Eli sä ylimietit siivoamista. Ajatukset lähtevät helposti harhailemaan ja muodostamaan katastrofiajatuksia, jolloin et enää pysty miettimään tarpeeksi pientä siivousurakkaa, jonka pystyt siinä heti suorittamaan. Kun siivousurakka yhtäkkiä kasvaa mielessä sellaiseksi, ettet kykene siitä helposti suoriutumaan, ahdistut ja lamaannut etkä saa mitään aikaiseksi.
Kun taas siivoat humalassa, aivot ovat narikassa. Et mieti vaan pelkästään teet.
Tuohon voisi auttaa se todella yksityiskohtainen siivouslista ja lisäksi ajastimen käyttö. Kello hälyttämään, että nyt on siivousaika, lista käteen, ajastin päälle, ja sitten vain orjallisesti siivoat listan mukaan, kunnes kello hälyttää, että siivoaminen seis. Voit tehdä tällaisia pikkusiivouksia pitkin päivää. Siirryt listassa aina eteenpäin sitä mukaan, mitä pikkusiivouksia olet ehtinyt suorittamaan. Tärkeintä on, että saat siivoamisen automatisoitua. Siitä tulee rutiini, joka ei vaadi mitään ajatustoimintaa, jolloin mieli ei ehdi rakennella ja kasata lisätavoitteita, joita et pystykään toteuttamaan.
Ja jos sun ajatukset lähtevät harhailemaan, niin katkaise se heti konkreettisesti. Esim. siivouslista ilmoittaa, että sun pitäisi tiskata, mutta tiskatessasi alat ajattelemaan, että pitäisi tehdä sitä ja tätä myös. Ajastin stopille, 10 punnerrusta, jotta tuo harhailuajatus katkeaa. Sitten ajastin taas päälle ja jatkat sitä tiskaamista, mitä sinun pitikin tehdä. Eli heti jos alat rakentelemaan mielessä lisäaskareita niin, että ahdistut ja lamaannut, etkä vain noudata listaa, niin katkaise se konkreettisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nro 3 lisää, että omat lapset ovat auttaneet minua tosi paljon. En tietenkään suosittele lapsia kenellekään, jolla on vaikeuksia pitää itsestäänkään huolta. Mutta mulla lapset ovat tuoneet säännöllisen ateriarytmin ja aamupainotteisen elämäntavan. Lisäksi ajatteluni on kuin itsestään pudonnut alemmille kierroksille.
Juuri taannoin siivosin 4-vuotiaan kanssa pakastimen, jota ei oltu sulatettu koko hänen elinaikanaan. Selitin, miten pitää heittää menemään kaikki, minkä päiväyksestä ei voi olla varma. Sitten näytin, miten jätteet lajitellaan oikeaoppisesti. Tyhjensin pusseja ja rasioita kuin robotti, en yrittänytkään arvailla, miltä vuodelta joku nimetön marjanyssäkkä oli.
Sitten päästiin käsiksi hienoihin irtoaviin jäälaattoihin. Pestiin pakastin, täytettiin se ulkona odottaneilla tuoreimmilla pakasteilla ja ihailtiin lopputulosta. Kiitin 4-vuotiasta avusta ja hän kysyi että äiti, eikö se pitäisi vielä käynnistää.
Nyt on enää pakasterasioiden läpikäynti ja turhista luopuminen. Taidan pyytää taas apurin.
Vierailija kirjoitti:
Voi kun kuullostaa niin tutulta, olen niin väsynyt tähän. Itse epäilen myös olevani add/mahd as, kävinkin kerran juttelemassa psykiatrin kanssa tästä ja piti mennä tarkemmin asiaa tutkimaan, mutta jätin kesken. Pelkäsin ettei siellä kuitekaan oteta tosissaan ja omasta kukkarosta olisin tutkimuksi maksanut. Mietin vain että auttaisiko add lääkitys asiaan. Tämä siivous ei ainoa ongelmani
Voisitko yrittää päästä tutkimuksiin tällä kertaa julkisen kautta? Kävisit terveyskeskuslääkäriltä pyytämässä lähetteen erikoislääkärille, joko psykiatriselle tai neuropsykiatriselle poliklinikalle.
Diagnoosista on ainakin sellainen hyöty, että apua voisi saada helpommin kuin ilman diagnoosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omituista että et ole saanut apua. Tosin en minäkään mitään ihmeellistä apua saa mt-ongelmaisena. Olen kuullut huhun että jotkut Aspergerit ovat saaneet kotiapua/siivojan samantyyppisestä syystä. Mennäänkö tässäkin naamakertoimen mukaan sitten.
Naamakertoimen, kaupungin ja psykiatrin (tai muun) sympatian mukaan mennään. Mut on todettu terveeksi ja normaaliksi monesti kolmen vartin haastattelun perusteella. Osaan hymyillä. Hymyilen itse asiassa monen mielestä liikaa sosiaalisissa tilanteissa, koska en osaa olla muutenkaan, mutta psykiatrien mielestä se meinaa sitä, että olen ok. Katsekontaktista on myös sanottu, ettei mulla voi olla aspergeria, kun otan katsekontaktia. Lähes jokainen, joka ei ole psykiatri, on sanonut, että tuijotan liikaa suoraan silmiin ja se on häiritsevää. (Äh, senkin opin lapsena, vanhemmat opetti. Koitan opetella pois tuijottamisestakin). Mielialalääkkeitä ja masennuslääkkeitä ollaan oltu valmiita antamaan.
Joskus sain vammaistukea muistaakseni, koska silloinen puoliso siivosi, enkä kyennyt siihen itse. Maksoin sen hänelle. Kun erottiin, tuki vain loppui.
ap
Psykiatrisi ei ole nyt ihan ajan tasalla Asperger-oireista. Niitä on niin monenlaisia ja monentasoisia kuin on Aspergereitakin. Eivätkä psykiatrit osaa yleensä diagnosoida neurologisia oireyhttymiä yhtä oikein kuin psykiatrisia vaivoja. Neuropsykiatri olisi parempi. Tosin on sellaisia neuropsykologejakin, jotka eivät tunnista lievää Aspergeria neurotyyppisestä. Yksikin tällainen täti ei antanut As-diagnoosia sukulaiselleni sen perusteella, että hän on huumorintajuinen, kohtelias ja osaa katsoa silmiin. Neuropsykiatri ei epäiröinyt diagnoosin suhteen ollenkaan.
Pyydä, että sinut testataan Aspergerin osalta. Jos mahdollista, kysele vanhemmiltasi ja sisaruksiltasi, millainen olet ollut lapsena. Pyydä heitä mukaan tutkimuksiin. (Minä äitinä olin neuropsykiatrisella poliklinikalla tämän sukulaisen mukana kertomassa, millainen hän oli lapsena.)
Voit myös edeltä käsin miettiä vastauksia kysymyksiin. Netissä on näitä Asperger-testejä, joista saat suuntaa-antavaa neuvoa, millaisia asioita sinulta kysytään. Tiedän itsekin Aspergerina, miten vaikeaa on vastata kysymyksiin kylmiltään. Meillä on tarve olla rehellisiä ja haluamme, että vastaukset ovat kaiken kattavia. Aina emme myöskään ymmärrä ihan heti, mitä kysymyksellä tarkoitetaan ja vastaus tulee mieleen yleensä paljon myöhemmin. Näin on käynyt minullekin As-testeissä.
Tsemppiä! :)
Ai niin, unohdin mainita, että As-piirteistö on laadittu miehillä ja pojilla ilmaantuvien oireiden mukaan. Tytöillä ja naisilla nämä piirteet voivat ilmaantua hieman eri tavalla. Tutustu vaikka Asperger- ja autismiliiton sivuilla Judith Gouldiin, joka on tutkinut Aspergeria tytöillä ja naisilla. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä rupesin käyttämään bullet journalia. Hurahdin oman kalenterin tekoon, kun näin tämän videon.
Bullet journalista on ollut paljon konkreettista apua elämässäni. Kaikki tapaamiset olen saanut järjestykseen. Samoin siitä on ollut apua kaupassa ja kirjastossa käynnin suhteen. Unirytmi ja ruokarytmikin alkaa olla kohta hallinnassa.
Tosin vieläkin enemmän voisin hyödyntää sitä.
Laadin jopa hienon listan koko kämpän siivouksesta. Erottelin päivittäiset askareet viikottaisista, silloin tällöin tehtävistä ja vuotuisista askareista. Vielä pitäisi opetella noudattamaan sitä listaa.
Myös minulla on toiminnanohjauksessa pahoja ongelmia enkä saa pidettyä kotia järjestyksessä. Toisinaan saan kuitenkin siisteyskohtauksia ja käyn asunnon läpi niin, että järjestän tavarat paikoilleen huone kerrallaan. Väärään huoneeseen eksyneet tavarat siirrän siihen huoneeseen, johon ne kuuluvat. Esimerkiksi jos makuuhuoneessa on jokin keittiöön kuuluva kippo, vien sen ensin tiskattavaksi ja sitten laitan sen omalle paikalleen kaappiin. Makuuhuoneeseen eksyneet lehdet puolestaan vien lehdenkeräyskassiin ja likapyykin kylpyhuoneeseen pyykkikoriin. (Tiskaan ja pyykkään johinkin toiseen aikaan, sillä nyt siivoan makuuhuoneen.) Puikot ja lankakerät vien käsityölaatikkoon. Puhtaat vaatteet viikkaan kaappiin, sukat omaan laatikkoon, alushousut omaan, t-paidat omaansa jne.
Sitten kun on keittiön siivousvuoro, tiskaan astiat ja siirrän ne oikeille paikoilleen kaappeihin. Tyhjennän myös lehdenkeräyspussin samalla, kun vien roskapussin, muovinkeräysjätteen ja pahvit omiin keräyslaatikoihinsa jätteenkeräyspisteeseen. Jos keittiöön on eksynyt tavaroita eri huoneesta, vien ne tietenkin oikealle paikalle. Järjestelen sitten sen paremmin, kun on se aika.
Jos kolmonen soveltaisi minun tapaani siivota, hän veisi väärästä huoneesta löytämänsä kannettoman pakasterasian keittiöön, tiskaisi sen ja laittaisi kaappiin odottamaan kannen löytymistä. Hän voisi varata kannettomille rasioille oman hyllyn tai nurkkauksen hyllystä, samoin rasiattomille kansille voisi olla oma palautuspaikkansa. Sitten kaapin järjestelykierroksella purkit ja kannet voisi yhdistää. Jos jokin purkki jäisi kanntettomaksi, eikä samanlaisia kansia ole olemassa, purkin voi heittää roskiin, ellei sitten keksi rasialle käyttöä vaikkapa lasten askartelussa. Samoin voisi tehdä kansille, joille ei löydy minkäänlaista purkkia.
(Minä osaan säilyttää kolmea samanlaista sukkaa siltä varalta, että jokin sukista kuluu puhki ja joutaa pois heitettäväksi välittömästi. Sitten olisi vielä jäljellä yksi kokonainen pari.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse vaikeina aikoina siivosin alueen kerrallaan. Esimerkiksi aloitin olohuoneen perältä puoleenväliin. Raivaus, pölyt ja imurointi ja moppaus, pieni alue siis kerrallaan.
Etenin kämpässä näin neliö neliöltä huone kerrallaan.
Siinä palkitsee se, että alue alueelta voi nähdä työn jäljen.
Hei, mulla on joitain vinkkejä jotka on konkreettisesti auttanut. Tuohon jahkailuun, että tarvitsenko tätä enää kun siivoaa, niin kannattaa laittaa joku kestokassi/kori johon laittaa tavarat joista ei oo varma. Niitä voi sitten myöhemmin käydä läpi jos jaksaa. Jos on iso tiskivuori niin välillä pistän altaaseen tietyn määrän astioita jotka päätän tiskata. Helpottaa, kun ei tarvitse kaikkea kerralla. Sekin jo auttaa sotkuiseen ilmeeseen että on vähemmän tiskiä, vaikka kaikkia ei olisi siivottu. Myöskin hyödyllistä on ollut ottaa vaikka 10min aikaraja jonka aikana yritän tehdä mahdollisimman paljon. Itseä täytyy välillä muistuttaa, että älä mieti, vaan tee. Älä takerru yksityiskohtiin, se hidastaa. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä luovuta.
Toimivaksi huomattua:
* tavaroiden karsiminen vain tarpeellisiin, sellaisiin joita käytät ja joista pidät
* kaikelle joku rutiininomainen paikka, johon työnnät ne käytön jälkeen. Nopeuttaa siivoamista myös
* älä päästä leviämään, noteeraa itsellesi rehellisesti kun sotkua on syntynyt, alat vaan toimia ja tulokset motivoi
Jaksamiseen vaikuttavia/ei tarvitse niin hirveästi tsempata aloittamista
* riittävä uni
*auringossa liikkuminen
* riittävä vedenjuonti, omega-rasvahapot/kalaöljykapselit
Mulla on tavaroita sinänsä vähän, mutta huonon muistin takia tuppaan kasaamaan kaiken näkyville. Jos laitan jotain jonnekin piiloon, se on mun aivojen mielestä kadonnut lopullisesti. Lisäksi asioille on vaikea löytää paikkoja, tai suorastaan mahdotonta. Ja kun kämpässäni on mielestäni siistiä, muut sanovat, että on kauhean sotkuista.
Lisäksi tunnun kiinnittävän todella vähän huomiota ympäristööni. En siis edes välitä muuten kuin jollain pinnallisella tasolla. Asuisin vaikka millaisessa läävässä, eikä se vaikuttaisi mitenkään. Isällä on sama juttu ja äiti on sanonut, että yritti joskus laittaa esim. pyykkitelinettä vessan oven eteen kun isä oli vessassa, mutta isä ei mitenkään rekisteröinyt koko asiaa. Ei edes muistanut. Äidin mielestä se kertoi jostain halveksunnasta yms, mutta mäkin olen sellainen ja se on vaan sitä, ettei niitä juttuja edes näe. Ei tuollaisesta jää edes muistijälkeä.
Mä koitan opetella. Ostin Konmari-kirjan ja tykkäsin siitä. Siinä oli paljon hyvää asiaa. Viikkaan vaatteet nykyisin.
Siivoan vähän paremmin, jos olo on hyvä, se on totta.
Ap
En jaksanut lukea kaikkea, joten en tiedä onko tämä itselleni kaikkein merkittävin asia tullut esiin. Eli olen itsekin sotkuinen ADHD-ihminen.
Mä opettelin pitämään kotini siistinä silleen, että aloitin ihan pienestä. Ensin pidin vain keittiön pöydän siistinä aina. Ihan sama vaikka olisin vaan heittänyt kaikki tavarat pöydältä pitkin lattioita, kunhan se pöytä oli siisti. Aina.
Sitten kun se alkoi rutiininomaisesti sujua, aloin pitää muutakin keittiötä siistinä. Jälleen: ihan sama vaikka olohuone räjähtäisi silmille, kunhan keittiö on siisti, niin kaikki on hyvin.
Kun keittiö alkoi pysyä rutiininomaisesti siistinä, otin mukaan olkkarin. jne.
Ja mulla meni tähän reilusti yli vuosi, että vihdoin koko kämppä alkoi pysymään siistinä. Mutta niin pienissä osissa opettelin, ja aina niin pitkään, että se valittu alue pysyi kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla ketään läheistä, joka voisi tehdä sinulle kirjallisen ohjeen?
Tähän tapaan:
1. kerää likaiset vaatteet lattioilta ja tuolien päältä pyykkikoriin/suoraan koneeseen, jonka käynnistät
2. kerää astiat altaaseen/astianpesukoneeseen
3. kerää paperit ja postit (tai roskat tai mitä tahansa sinulla sitten onkaan ympäriinsä) niitä varten olevaan laatikkoon
4. imuroi lattiat
JNE
Tämän ohjeen mukaan tekisit joka viikko, aina samana päivänä. Muina päivinä joko aamulla tai illalla tekisit osan tehtävistä. Päivittäin tehtävät työt olisi listassa merkitty punaisella.
On yksi sukulainen, joka ehkä pystyisi ja haluaisikin auttaa tällä tavalla. Tarvitsisin aika yksityiskohtaiset ohjeet. Esimerkiksi jos olen vaikkapa pesemässä lattiaa (sen jälkeen kun ihmeen kaupalla olen saanut sen puhtaaksi tavaroista) huomaan, että pesuämpärissä on jotain, mille ei ole muuta tietämääni paikkaa. Aivot menee ikäänkuin pimeiksi. Tulee järjetön ahdistus.
Tarvitsen tähän ulkopuolista apua. Se on pakko myöntää. Muuten olen joskus itsekin lehtien otsikoissa vuokralaisena, joka ei ikinä siivonnut.
Astioita ei enää kerry, kun käytän vain yhtä lautasta, yhtä paistinpannua, yhtä kattilaa jne. Se on helpottanut.
Outoa kyllä, olen humalassa parempi siivoamaan, mutta en voi joka päivä juoda itseäni humalaan saadakseni tavaroita järjestykseen jne.
ap
Oletkohan ”puhdas” asperger, vai olisiko myös add mahdollinen..? Tuo että asiat sujuu paremmin humalassa nimittäin viittaa siihen. Jos näin on, niin voisit hyötyä todella paljon lääkityksestä. Se koostaisi ajatukset ja parantaisi toimintakykyä samalla tavalla kuin alkoholi, mutta hallitusti.
En tiedä aspergereistä, mutta adhd:t ei juuri kirjallisia ohjeita lue, varsinkaan siivouksen suhteen, ellei sitten elämän intohimiona ole siivous.
Koita miettiä milloin yleensä olet onnistunut siivoamaan edes jotain ja jos noita tilanteita on useita, mieti onko niillä jotain yhteistä. Esim. vuorokaudenaika, vireystila jne.
olen itse adhd ja siivous onnistuu kahdella tapaa: tuntia ennnen vieraiden tuloa hillittömällä vauhdilla tai sitten tekemällä siitä pelin. vihaan pyykinpesua ja olen saanut tehtyä sen maksamalla itselleni. Pyykinpesupalkoilla ostan kuolaamiani design-huonekaluja. Olen hyväpalkkaisessa työssä, mutta en halua käyttää palkkarahoja designin hankintaan, koska työstä saamani palkka ei aiheuta minussa mitään mielihyvän tunteita: vaikka on hyvin palkattua, työ ei tuo tunnetta siitä, että joutuisin tekemään töitä tai tulevani haastetuksi siinä vaikka kaikkien mielestä haastavaa onkin, minulle se on yksinkertaista ja helppoa. Pyykinpesu sen sijaan on yhtä kärsimystä ja voin sitten hyvillä mielin katsoa huonekalujani ja nauttia niistä satasella, kun tiedän millaisen tuskan takana niiden hankinta on ollut. Kaikki nämä menevät siis tuohon "tee elmästäsi peli" sektorin alle.
Mulla sama ongelma. Joskus siivosin tavaroita pois näkyvistä ja nyt sitten löysin nämä monta vuotta hukassa olleet "aarteet". En tosiaan muista mitä on ellei ole selkeästi käden ulottuvilla ja näkyvillä. Aina on sotkuista.
Naamakertoimen, kaupungin ja psykiatrin (tai muun) sympatian mukaan mennään. Mut on todettu terveeksi ja normaaliksi monesti kolmen vartin haastattelun perusteella. Osaan hymyillä. Hymyilen itse asiassa monen mielestä liikaa sosiaalisissa tilanteissa, koska en osaa olla muutenkaan, mutta psykiatrien mielestä se meinaa sitä, että olen ok. Katsekontaktista on myös sanottu, ettei mulla voi olla aspergeria, kun otan katsekontaktia. Lähes jokainen, joka ei ole psykiatri, on sanonut, että tuijotan liikaa suoraan silmiin ja se on häiritsevää. (Äh, senkin opin lapsena, vanhemmat opetti. Koitan opetella pois tuijottamisestakin). Mielialalääkkeitä ja masennuslääkkeitä ollaan oltu valmiita antamaan.
Joskus sain vammaistukea muistaakseni, koska silloinen puoliso siivosi, enkä kyennyt siihen itse. Maksoin sen hänelle. Kun erottiin, tuki vain loppui.
ap