Ihanat anopit ja kamalat miniät - Kertokaa kokemuksia

Jos olisit jättänyt kamalat miniät pois aloituksesta, olisit saanut kivoja vastauksia. Mutta varmaan haluatkin pelkkää kuraa.

Kyllä asioissa on monesti kaksi puolta. Anopit eivät pääse kertomaan omaa versiotaan. Täälläkin olevat tarinat ovat monet takuulla väritettyjä oikein olan takaa.

Niin, av:n ikajakauma on sellainen, että myötätunto on enemmän miniöiden puolella.

Itselläni on anoppi jo kuollut, enkä ole vielä itse anoppi. Joten omaa lehmää ei ole ojassa.

Mutta kerronpa tutusta kaksikosta. Anoppi oli hienotunteinen ja vetäytyvä. Miniä oli pettynyt mieheensä ja omaan elämäänsä, kertaalleen eronnut ja tehdastyöstä potkut saanut nainen. Oli aika kauheaa seurata, miten hän käytti psyykkistä väkivaltaa mieheensä ja miehen sukuun, anoppi mukaanlukien. Koko ajan muka-vitsailemassa, käytännössä vittuilemassa ja haukkumassa miestään, anoppiaan, appeaan, kälyjään.

Esimerkkejä: sukupäivällisillä alkaa kovaan ääneen naureskella, kuinka miehensä (istui vieressä, korvat punoittaen) on kelvoton hömelö, ei ymmärrä mitään ja sitä-tätä-tuota. Mies ei tokikaan ole mikään mallikappale (kukapa meistä olisi moitteeton), mutta tuo pari siis oli ollut yhdessä reilun puoli vuotta, ja ihan itse oli miniä valinnut. 

Miniä ei edes huomannut, miten kiusaantuneita miehen omaiset siinä olivat. Kyllä, saa arvostella, mutta täytyy olla sosiaalisesti aika vajaa, jos alkaa haukkua miestään isossa seurueessa tämän omille omaisille.

Toinen esimerkki: kälyään - lapsettomuudesta kärsivää kolmekymppistä - tämä samainen miniä kävi neuvomaan ääni omahyväisyydestä tiukkuen, kun tämä onnitteli miniää neljännestä lapsesta. Että "kuule, kyllä sinunkin kannattaisi jo luopua tuosta itsekkäästä elämästä ja hankkia lapsia, tekisi sulle niin hyvää!"

Anoppia miniä saattoi suureen ääneen naureskella vanhanaikaiseksi ja mitääntietämättömäksi. No, toki anoppi (siinä vaiheessa tosin vielä työelämässä sihteerinä, ja muuten paremmin koulutettuna kuin miniänsä) vähän iäkäs oli, mutta silti - taaskin nuo "naureskelut" siis anopin muille lapsille, ikäänkuin he yhtyisivät pilkkaamaan äitiään tämän miniän kanssa.

Tätä rataa.

Ero tuli kolmessa vuodessa, eikä kukaan jäänyt sitä miniää kaipaamaan.

ps. en ole kukaan mainitsemistani henkilöistä

Vierailija kirjoitti:

Kyllä asioissa on monesti kaksi puolta. Anopit eivät pääse kertomaan omaa versiotaan. Täälläkin olevat tarinat ovat monet takuulla väritettyjä oikein olan takaa.

Niinpä, kaksi puolta: ihana anoppi ja kamala miniä. Yhtä objektiivista kuin pohjoiskorealainen tiedonvälitys.

Vierailija kirjoitti:

Haista paska

Ai sää vai?

4, kaamea tyyppi. Minä vihaan tuollaisia sosiaalisia nöyryyttäjiä. On heitä kaikissa ikäryhmissä, nuorissa siinä missä vanhoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä asioissa on monesti kaksi puolta. Anopit eivät pääse kertomaan omaa versiotaan. Täälläkin olevat tarinat ovat monet takuulla väritettyjä oikein olan takaa.

Niinpä, kaksi puolta: ihana anoppi ja kamala miniä. Yhtä objektiivista kuin pohjoiskorealainen tiedonvälitys.

Kyllä miniä silloin aika kamala on, jos on jatkuvasti arvostelemassa miehensä äitiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä asioissa on monesti kaksi puolta. Anopit eivät pääse kertomaan omaa versiotaan. Täälläkin olevat tarinat ovat monet takuulla väritettyjä oikein olan takaa.

Niinpä, kaksi puolta: ihana anoppi ja kamala miniä. Yhtä objektiivista kuin pohjoiskorealainen tiedonvälitys.

Meinaat, että kauheat anopit -puoli ei ole saanut täällä palstatilaa....? ;-D

Ollaan miehen kanssa tunnettu kolmisen vuotta ja hiljattain saatiin esikoinen joka toi uusia titteleitä kaikille miehen suvussa.

Anoppini on aivan ihana ihminen,niin ystävällinen ja avulias kuitenkaan mitenkään tuppautumatta. Itse taas oon aika tuppisuu ja arka puhumaan mitään koska edelleen pelkään liikaa että he alkavatkin ihmetellä miten on mies mut valinnu itelleen! Joten oon tavallaan aika kamala miniä ja loppujenlopuks mut tunnetaan aika vähän vaikka ollaankin viikottain tekemisissä.

heh, no anoppi on ihan ok mukava, mutta kyllä se silti mua välillä ärsyttää. Samoin olen ihan ok tyyppi, mutta veikkaan että yhtä ja toista pientä vikaa anoppi meikäläisessä näkee silti. Suuret linjat on kunnossa välillämme, voimme viettää aikaa kaikki yhdessä, käydä toistemme luona syömässä yms. En kuitenkaan halua liian läheiseksi hänen kanssaan, mulla on omat kaverit ja omat tapani kasvattaa lapset. 

Alussa appivanhemmilla oli enemmän ilkeyttä mua kohtaan, en tiedä miksi. Kutsuivat tahallaan miehen entisen tyttöystävän nimellä, arvostelivat ruuanlaittotaitoja yms. Kun esikoinen syntyi ja oli hyvä nukkumaan vauvana niin anoppi totesi että "masentuneet vauvat nukkuvat paljon". Sittemmin tällainen ilkeily on jäänyt pois ja ovat kyllä ihan kivoja. Harmi, että itselleni jäi kuitenkin sellainen noista alkuajoista, että olen vähän sulkeutunut heidän seurassaan, en oma itseni. 

Mun ex-anoppi on aivan loistava. Vaikka exän kanssa erosta onkin jo 15 vuotta niin joka kesä käyn ex-anoppia moikkaamassa ja lasten (nykyisestä liitosta) kanssa kalassa sen mökillä... Nykyisen anopinkin kanssa on ihan hyvät välit... Noin 300km... 

Minä laitoin siihen yhteen anoppiketjuun ulkopuolisena havainnon erään anopin käytöksestä eli oli suvjektiivista.

Oma äitini on ihana anoppi miehelleni. Miniöitä hänellä ei ole. Hän tarjoaa aina apuaan kun voi. Koskaan hän ei arvostele tai valita tai tuppaudu. Siksi sinne mennään usein ja autetaan paljon, koska hänestä on tullut rakas koko perheellemme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä asioissa on monesti kaksi puolta. Anopit eivät pääse kertomaan omaa versiotaan. Täälläkin olevat tarinat ovat monet takuulla väritettyjä oikein olan takaa.

Niinpä, kaksi puolta: ihana anoppi ja kamala miniä. Yhtä objektiivista kuin pohjoiskorealainen tiedonvälitys.

Meinaat, että kauheat anopit -puoli ei ole saanut täällä palstatilaa....? ;-D

Ei, meinaan ihan vain tätä aloitusta. En myöskään kannata ketjua ihanat miniät ja kamalat anopit. Ei ole kumpikaan lähestymistapa kauhean rakentava. Ylipäätään jonkin ihmisryhmän haukkuminen on musta turhaa.

Tällä palstalla enemmän mielipiteitä kerää anoppien haukkuminen. Anopin ikään ehtineillä ei ole tarvetta palstoilla haukkua miniöitään, he pitävät ajatuksensa omana tietonaan. Miniöillä sen sijaan tuntuu olevan pakottava tarve haukkua anoppejaan. Onko syynä alemmuuden-/huonommuudentunne, vai mikä?

Minun anoppini oli lempeä ja hiljainen maalaistalon emäntä. Kuoli valitettavasti syöpään reilun vuoden sisällä siitä, kun aloimme miehen kanssa seurustella. 

Oikein hämmästytti, kun näin hänen veljensä 60-vuotispäivillä vanhoja valokuvia 50-luvulta, jossa näkyi myös anoppi, silloin siis teininä ja parikymppisenä. Anoppihan olikin ollut semmoinen farkuissa kulkeva mopotyttö, mikä oli siihen aikaan ollut maalla todella harvinaista! Räväkkä nainen siis.

Harmittaa, että en tuntenut häntä terveenä. Kun tutustuimme, suolistosyöpä oli jo kuihduttanut häntä ja vaikuttanut mielialaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä asioissa on monesti kaksi puolta. Anopit eivät pääse kertomaan omaa versiotaan. Täälläkin olevat tarinat ovat monet takuulla väritettyjä oikein olan takaa.

Niinpä, kaksi puolta: ihana anoppi ja kamala miniä. Yhtä objektiivista kuin pohjoiskorealainen tiedonvälitys.

Meinaat, että kauheat anopit -puoli ei ole saanut täällä palstatilaa....? ;-D

Ei, meinaan ihan vain tätä aloitusta. En myöskään kannata ketjua ihanat miniät ja kamalat anopit. Ei ole kumpikaan lähestymistapa kauhean rakentava. Ylipäätään jonkin ihmisryhmän haukkuminen on musta turhaa.

Muistathan laittaa vastaavan kommentin sinne anoppien haukkumisketjuihin, en ole nimittäin yhdessäkään kommenttiasi vielä nähnyt.

Kai tällä on tarkoitus muistuttaa palstalaisille, että anopin ja miniän suhdetta voi katsoa toisesta suunnasta aika eri lailla. Minusta näkökulman vaihdos on hyvä asia. Eikä tässä ketjussa nyt ole yhtään hirviöminiää vielä ollut, jos ei sitten nelosella.

Vierailija kirjoitti:

Minä laitoin siihen yhteen anoppiketjuun ulkopuolisena havainnon erään anopin käytöksestä eli oli suvjektiivista.

Oma äitini on ihana anoppi miehelleni. Miniöitä hänellä ei ole. Hän tarjoaa aina apuaan kun voi. Koskaan hän ei arvostele tai valita tai tuppaudu. Siksi sinne mennään usein ja autetaan paljon, koska hänestä on tullut rakas koko perheellemme.

Heh-heh-heh!

Vierailija kirjoitti:

Kyllä asioissa on monesti kaksi puolta. Anopit eivät pääse kertomaan omaa versiotaan. Täälläkin olevat tarinat ovat monet takuulla väritettyjä oikein olan takaa.

Samaa mieltä olen. Asioilla on aina kaksipuolta. Itse olen kertonut anopistani täällä, ei mikään mukava persoona, värikynää ei tarvitse käyttää, en näe siinä hyötyä.

Ja kyllä, haluaisin myös kuulla hänen kantansa näihin asioihin. Ja sitä suoraan kysyttiin miksi asiat on hänen mielestään näin (mm. minun tarpeeton haukkuminen ja mollaaminen pitkin sukua). No arvaa mitä kävi? Ikinä emme vastausta ole saanut. Hän pisti välit poikki mielummin kun alkoi selvittää asiaa. Ja ei meillä ole ollut mitään riitoja tai mitään. Olisihan se ollut kiva tietää miksi ajattelee noin ja selvittää nämä. Mutta hän on sitä mieltä ettei ikinä tee mitään väärää, vaan minä pelkästään. Hänellä siis jostain syystä aivan väärä kuva meidän asioista..

Mutta riita ei tarvitse aina kahta. Joskus pystyy yksinkin nostamaan myrskyn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä asioissa on monesti kaksi puolta. Anopit eivät pääse kertomaan omaa versiotaan. Täälläkin olevat tarinat ovat monet takuulla väritettyjä oikein olan takaa.

Niinpä, kaksi puolta: ihana anoppi ja kamala miniä. Yhtä objektiivista kuin pohjoiskorealainen tiedonvälitys.

Meinaat, että kauheat anopit -puoli ei ole saanut täällä palstatilaa....? ;-D

Ei, meinaan ihan vain tätä aloitusta. En myöskään kannata ketjua ihanat miniät ja kamalat anopit. Ei ole kumpikaan lähestymistapa kauhean rakentava. Ylipäätään jonkin ihmisryhmän haukkuminen on musta turhaa.

Muistathan laittaa vastaavan kommentin sinne anoppien haukkumisketjuihin, en ole nimittäin yhdessäkään kommenttiasi vielä nähnyt.

Kai tällä on tarkoitus muistuttaa palstalaisille, että anopin ja miniän suhdetta voi katsoa toisesta suunnasta aika eri lailla. Minusta näkökulman vaihdos on hyvä asia. Eikä tässä ketjussa nyt ole yhtään hirviöminiää vielä ollut, jos ei sitten nelosella.

Jaa. Olen kyllä kehunut anoppiani täällä palstalla, mutta en ole tainnut jokaiseen ketjuun kommentoida. Olen todennut itsekin olevani joskus ehkä anoppi ja toimivani sen mukaan. En nyt kuitenkaan halua jatkaa väittelyä kanssasi, koska haluat vain haastaa riitaa.

Vierailija kirjoitti:

Tällä palstalla enemmän mielipiteitä kerää anoppien haukkuminen. Anopin ikään ehtineillä ei ole tarvetta palstoilla haukkua miniöitään, he pitävät ajatuksensa omana tietonaan. Miniöillä sen sijaan tuntuu olevan pakottava tarve haukkua anoppejaan. Onko syynä alemmuuden-/huonommuudentunne, vai mikä?

Se, että joku kertoo millainen henkilö x on häntä kohtaan ei vielä ole haukkumista. Olen itse opettanut lapsilleni samaa kuin oma äitini minulle. Käyttäydy sillä tavalla miten haluat muiden sinusta puhuvan. Jutut liikkuu, jos käyttäydyt aina rumasti, niin ei sinusta voi muuta sanoa kun kysytään. Jos taas käyttäydyt aina kauniisti, niin ei sinusta voida pahaa sanoa, ellei valehtele. Harva silti haluaa ehdoin tahdoin ihania ihmisiä haukkua.