Miksi kuolema ei itketä
Kuulin eilen että eräs melko läheinen sukulaiseni on kuollut, mikä ei sinäänsä tullut shokkina, sillä hän oli ollut jo pitkään vakavasti sairas, silti odotin että olisin reagoinut asiaan voimakkaammin. Tottakai olin surullinen, mutta en itkenyt kyyneltäkään, näin on käynyt aina ennenkin kun joku läheinen on kuollut olen etukäteen joskus saattanut itkeä että mitä teen kun hän kuolee mutta sitten kun asia on tullut relevantiksi olen korkeintaan muutamat kyyneleet tirauttanut. Toki kaikista lähimpien ihmisten kuolemilta olen vielä säästynyt, mutta eivät nämä tähän mennessä kuolleetkaan ole mitään puolituttuja olleet. Onko ihan normaalia että ei itke vaikka läheinen kuolee, vai pitäisikö huolestua?
Kommentit (3)
Vierailija kirjoitti:
Kuulin eilen että eräs melko läheinen sukulaiseni on kuollut, mikä ei sinäänsä tullut shokkina, sillä hän oli ollut jo pitkään vakavasti sairas, silti odotin että olisin reagoinut asiaan voimakkaammin. Tottakai olin surullinen, mutta en itkenyt kyyneltäkään, näin on käynyt aina ennenkin kun joku läheinen on kuollut olen etukäteen joskus saattanut itkeä että mitä teen kun hän kuolee mutta sitten kun asia on tullut relevantiksi olen korkeintaan muutamat kyyneleet tirauttanut. Toki kaikista lähimpien ihmisten kuolemilta olen vielä säästynyt, mutta eivät nämä tähän mennessä kuolleetkaan ole mitään puolituttuja olleet. Onko ihan normaalia että ei itke vaikka läheinen kuolee, vai pitäisikö huolestua?
Ehkä kuoleman käsittely on sinulle liian vaikeaa. Tällöin ei tunteiden osoittaminen oikein onnistu. Monien on helpompi itkeä esim hylättyä koirapentua kuin läheisen kuolemaa, koska siihen jälkimmäiseen liittyvä suru voi olla niin pohjatonta ettei se löydä muotoaan.
Jos olet jo ennen kuolemaa itkenyt ja ajatellut asiaa paljon voi olla että olet jo sinut asian kanssa
Jokainen suree tavallaan eivät kaikki ole sellaista itkijätyyppiä